8

Onko jossain ilmaa jota ei tarvitse koko ajan hengittää.
Väri tulee purkista sellaisena kuin se kaadetaan, oletko
nähnyt sen tahtovan pois kankaalta. Ryhtyä hyväksi
taiteeksi tullakseen halutuksi, kello hyvin, mutkattomat
käsitykset siitä kuinka ollaan luolassa ja kuinka tullaan
luolasta ulos. Ajalla on hitaat lääkkeet, hurmuri ei välitä
aineen sekasotkusta, tainnuttaa on rakkauden kemiaa
joka ei kysele, jää haikailemaan perustavia kysymyksiä.
Miten voi olla kauniita värejä, joiden tehtävänä ei ole
muuta kuin lillua itsessään, imeä lempiväisten katseita,
viivalla viivan tarkoitus, johdatella katseen suuntaa
raamien sisällä ja siitä muodon ideaa tavoitellen ulos
aikuisten maailmaan, jossa hiukkaset lentelevät suista
pökerryttävinä huuruina kohti silmää, joka näykkii.

Vapaan tapaan

for Christian Bök

Matala ja katala
saavat haavan
kalvavan
kaataa laavaa
saappaan takaa
jakaa taakan
alkavan navan
kaappaa vakavan
naakan rakkaan
raa’an lakan
raavaan saamaan
satamaan
lamakama lappaa
rahat kappaan
Kaanaan kanan
Kabbalaan
vapaa tapa hapan
haka vakaa papan
tappaa tavat ajan
taajaan saavat taata
kaavatta sakkaavat
laajat maat
rajatta paasaa
kaahaava Saab
napata lahjat
saattaa mamma

7

Tarttuu kahvimukiin ja tarttuu ajatukseen, voiko kahvi maistua
kuumalta, nainen mausteilta joiden perään mies voisi lähettää
laivastoja, muistaakseen ja ymmärtääkseen. Ei ehkä pitäisi
pyrkiä historian joukkoon niin höperöllä päätelmällä, nainen
on se miltä hän yksilönä tuoksuu erottuakseen massasta juuri
ja vain sinulle, pyörrytys ja ikuinen vapaapäivä, aurinko ja
somasti paikalleen loksahtava yhtälö, huulilta hunajaisen veden
lailla valuva proosallinen kappale, korva jota varten on luotu
merten pauhu ja tarve kertoa kuinka kaunista on ympärillä ja
unelmissa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä varten on kuolema.
Tällaisilla puheilla ei saavuta mitään, oma sydän hakkaa omaksi
ilokseen, kirjaimet täyttävät tehtäväänsä tuoksumatta miltään,
peittävät näkyvistä, toteuttavat pyytämättä jokaisen toiveesi,
senkin joka on jäävä ikävä kyllä vajaaksi.

Kiertolainen

Neuvottomuudessani en keksi muuta päivitettävää kuin vastata tähän skrubulta nappaamaani meemiin:

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 10 huhtikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen vannota kaikkia olemaan lisäämättä näitä perkeleen haasta sen jälkeen äksmäärä ihmisiä -osuuksia näihin kiertokirjeisiin.

Tapahtumia
1633 Banaanit tulevat ensi kerran myyntiin Englannissa
1790 Patenttijärjestelmä perustetaan Yhdysvalloissa
1912 Titanic lähtee ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen

Syntymäpäiviä
1389 Cosimo de'Medici, ruhtinas
1930 Spede Pasanen, koomikko
1934 David Halberstam, baseballkirjailija

Kuolinpäiviä
1882 Dante Gabriel Rossetti, runoilija ja taidemaalari
1919 Emiliano Zapata, vallankumouksellinen
1979 Nino Rota, säveltäjä

haistaa, maistaa, koetella, löytää, ymmärtää, osata, merkitä, muistaa

6

Sanojen kyky asettua asioiden eteen on toistuva ihme, ei
se mitä runous on ollut tai on, vaan mitä sen tulisi olla,
niin kuin meille suotu vapaus vasaroida ikkunat puhtaiksi.
Mikä oli sinun hyvä työsi tänään, jos lähdemme siitä että
uutta sanaa on mahdoton keksiä
koska joku on kuitenkin ehtinyt käyttää sitä ennen sinua?
Tuo tyhjä tila tuossa kuuluu sekä muodon että sisällön
alueelle, se näyttää mitä kirjainten takana on silloin kun
sanat on poistettu. Samalla sen tarkoitus on ilmaista
jotain, kertoa niistä ideoista ja tunteista joita runoilijat
väsymättä ajavat, ja siitä mitä sen jälkeen tapahtui kun
hyvän työn idea muuttui aikomuksista seuraamuksiksi.
Yö tulee päivän päätteeksi kaikille, ehkä yllätyksenä
mutta tasapuolisesti, ja se on niin sanottu hyvä uutinen.

5

Äitisi muutti sitten synnyinseudulleen ja Valo asuu lapsuudenkotiasi,
olisiko niissä riittävästi omaelämäkerrallista tavaraa runon aineksiksi.
Vaan entäs tunnepuoli, se ei näy missään mutta ravisuttaa häkkiäsi,
tai kuten isäsi sanoo, oman ahdistuksesi syitä voin vain aavistella koska
kansanlaulujen laulajan lailla pidättäydyt ilmoittamasta sydänsurujasi.
Kamalan pitkiä ovat sanat, kamalampi selitys sille miksi niissä on niin
paljon kaikenlaista matkan varrella kertynyttä painoa ja lastia. Selittää
puhelimessa äidillesi kuinka siitä laitteesta jolla televisiota osoitetaan
löytyvät niin Deutsche Welle kuin se ranskalainen kanava jossa ihmiset
niin hienostuneesti ja loistavasti valaistuina kertovat miten maailmassa
käy. Kyllähän se onnistuu, kun asioi riittävästi, mielikuvin, kyselee
mitä minkäkin napin päälle on kirjoitettu ja saa siten selville mikä on
kunkin tehtävä. Synnyinseutusi on kaukana, vielä kauempana lapsuus,
olet raahannut niitä parhaasi mukaan ja tulos alkaa pikku hiljaa näkyä.

Kenen puolella seisot

Käymälän sudenhetkianalyysit suomalaisesta menosta hirvittävät ja ihastuttavat. Tähän runomarkkina-analyysiin ei ole mitään lisättävää:

Ja klik! olet Hannu Heliniä vastapäätä, jossakin muinaismeren tienoilla, viisi kilometriä syvän auran kääntäessä ugrien haaksirikkoutuneiden venelastien sampoja pohjasta pintaan.

Liikkeellä

Arja Tiaisen runot ovat jotenkin vastaansanomattomia. Autorunoja ovat toki kirjoittaneet muutkin, mutta Tää tojota ei lähe liikkeelle sisältää väliin aivan hulvattomia tekstejä autoilun ihanuuksista. Avausrunossa vihjataan kyllä muutakin:

Avataan auton ovi. Säädetään istuin, peilit,
niin että niistä näkee sen mitä pitää nähdä.
--
Vilkku sinne minne aiot kääntyä, vaihde kakkoselle,
ja kaasua. Havaitse ja näe. Luoja varjelkoon minua.

Arja Tiainen, Tää tojota ei lähde liikkeelle, Ajopäiväkirja, wsoy 2006.

En tiedä mikä on ollut elämäni onnellisin päivä,
mutta äsken, juuri äsken ilta-aurinko osui kauniisti
ikkunastani näkyvän koivun oksiin. Se hetki on ohi.

Kyljessä

Joskus tekee mieli näyttää kuvia ihan vaan huvin vuoksi. Tässä tapauksessa innoittajani on Mark, joka julkaisi saman kuvan eilen sunnuntaina. Kyseessä on valokuva Man Rayn klassisesta veistoksesta nimeltä Cadeau, suomeksi yleensä "Lahja", mutta minä nimeän sen "Kylkiäiseksi". Kuva on hämmentävä, ei vähiten suomen sanan "silitysrauta" vuoksi. Se lienee suora käännös ruotsin sanasta strykjärn, jonka alkuosa tarkoittaa kädellä hivelemistä eli silittämistä. Raudan pohjaan kiinnitetyt nastat tekevät jo ennestään pelottavasta esineestä vieläkin uhkaavamman. Voiko raapiminen tehdä hyvää vai onko se silittämisen vastakohta? Kumman tunteita tämä kuvaa, silittäjän vai silitetyn? Näkeekö tässä itsensä vai toisen? Kuvaako se toiveita vai pelkoja? Entä jos toinen pyytää tulla tällä tavoin "silitetyksi"; entä jos raapiminen onkin lahja?

4

Liikuttaa kokonaista kansakuntaa, siinä se taas on, kaikki,
värikynäpakkauksessa seitsemänkymmentäkaksi erilaista
väriä, kaikki omalla tavallaan kauniita ja tarpeellisia
asioiden eläinten kasvien ihmisten kuvaamiseen sellaisina
kuin ne näkyvät tai sitten vaan värin itsensä ilmaisemiseksi.
Jokaisella pitäisi olla joku jonka katseen tuntee huoneen
poikki, joku joka kutsuu nimeäsi ja tarkoittaa juuri sinua.
Mistä tämäkin nyt tuli mieleen kun piti ajattelemani
sitä kuinka sanat esittävät itseään eivät varsinkaan asioita
ikään kuin niiden takana, näyttökin on tuossa edessä
enkä voi varmasti tietää jatkuuko maailma sen tuolla
puolen värillisenä vai mustavalkoisena vaiko ollenkaan.
Agricola. Sanat päässä ääninä tarkoittamassa asioita,
miltähän ne näyttäisivät paperille jos kynällä piirtäisi.

Hyvät markkinat

Hannu Helin ja Ville-Juhani Sutinen pitämässä runodialogia
Mbarin terassilla Helsingissä 26. elokuuta 2006.
Lue teksti | Katso video

Runouden tila tänään: Samalla lavalla Lassi Nummi (s. 1928, esikoisteos 1949) ja Marianna Kurtto (s. 1980, esikoisteos 2006), Hannu Helin (s. 1944, esikoisteos 1978) ja Ville-Juhani Sutinen (s. 1980, esikoisteos 2002).

PS. Pahoittelen kännykällä kuvatun videon laatua. Se kannattaa katsoa mahdollisimman pienessä koossa (kuvaruudun oikeassa alakulmassa lukee "Size", klikkaa sen vieressä olevaa vasemmanpuoleista ikonia).

3

Täytyy opetella olla käyttämättä sanaa kaikki, muistaa koko ajan
kuinka helppoa on horjahtaa kieliopista, ihminen joka kertoo
tarinan toisille ihmisille, kuvaus siitä kaikesta, niistä toimista
ja niiden seurauksista. Kieliopista on miltei mahdoton poiketa
jos muistaa hienostuneet kielelliset monimerkityksisyydet
ja vaikeasti, oi niin vaikeasti määriteltävät kompleksisuudet.
Tai sitten voi sanoa, minä en ymmärrä mitään mutta näen kyllä.
Ostin tänään tyhjää paperia, joka on ajateltava, ei kun kirjoitettava
täyteen, olen haavoittuvainen ja epävarma kuin kuka tahansa,
tiesittekö että televisiosta tulee hyvää tavaraa ja kirjoista.
Planeetat ovat pieniä kun mittakaava on yhden suhde onneen,
minä rakastan teitä kaikkia, teitä kaikkia jotka kirjoitatte,
minun täytyy ehdottomasti tehdä lista sanoista, kuten kaikki
ja täytyy, joita olisi lakattava käyttämästä, täyttämästä tätä.

2

Lakata käyttämästä sanaa kaikki, kun rakkaus on kokonainen
ja siis enemmän kuin kaikki. Pitäisikö prepata heksametri
ja aleksandriini, hienostuneet kielelliset monimerkityksisyydet
ja vaikeasti, oi niin vaikeasti määriteltävät kompleksisuudet.
Elämä menee näin, sunnuntaina sataa melkein ensimmäisen
kerran koko kesänä, kysy vaikka säämieheltä, mihin suuntaan
tuuli puhuu, ajaminen on taas kerran hidasta kun pitää pysähtyä
pyyhkimään silmiä, samalla tavoin loistakoon sananne ihmisille.
Huomaan, että kaikki kirjoittavat, kaikki kirjoittavat loistavasti.
Viipyilen kaupungilla, viipyilen voidakseni käyttää sanaa
viipyilen, ja törmään, aivan konkreettisesti törmään,
kolmeen runoilijaan ja yhteen taiteilijaan, joka hänkin on runoilija.
Mahdanko lainkaan huomata muita mahdollisia ihmisiä?
Jos nyt lopettaisin tähän, tämä voisi olla melkein valmis sonetti.

Jonkin alku

Kaupungilla on valoja, ihmisiä toistensa lähettyvillä,
ajelen valojen välistä, en pimeässä enkä pimeään.
Sommittelen runoa valmiiksi tai alkuun, kotiin on sama matka
tulipa mistä suunnasta ja miltä asioilta tahansa.
Vaatteet ovat naistensa päällä käänteisessä järjestyksessä,
niin kuin rivit runossa, kaksi toinen toistaan suloisempaa rintaa
kullakin, asiat etenevät, ihmiset ylittävät katuja käsi kädessä,
elämä ja siis kuolema kaiken aikaa ohuen langan varassa.
Tuskin olen kirjoittanut kymmenen riviä, ja on jo puhe
kaupungista, valosta, ihmisestä, runosta ja kodista,
naisesta ja kuolemasta, ilman mitään syiden yhteyttä.
Katselisiko ajatuksiaan vai katselisiko maailmaa,
herkeämättä tulevat tapahtumat jostakin ja aika yrittää
pitää puolensa, luoda niiden välille ymmärrettävää jotain.

Pyyhin joka runosta kolme ensimmäistä riviä.

Vielä en ole menettänyt ainuttakaan helmeä.

Lasken minuutteja, ne menevät ja ne tulevat.

Improvisaatio

Tekevät kaunista musiikkia
tähän minun elämääni.
Silloin kun en kuuntele,
tekevät kaunista musiikkia,
puhuvat suomea,
katselen näitä sanoja.

Muistinko mainita tytön?
Minulla sattuu olemaan tämä sydän,
joka on hulluna sanoihin.
Silloin kun en kuuntele,
puhuvat suomea,
tekevät musiikkia.

Katselen sanoja, ihan hullua.
Kirjaimet tietyssä järjestyksessä,
puhuvat suomea,
tekevät kaunista musiikkia.
En saa tyttöä mielestäni,
tämä on ihan hullua.

Kirjaimet muodostavat suomea,
rakennelmia minun kielestäni.
Silloin kun en kuuntele,
katselen näitä hulluja kirjaimia.
Silloin kun en ajattele,
teen tytölleni musiikkia.

Elokuinen elegia

Pihlaja on aloittanut suremisen,
irtoaako lohtu niin kuin lohkare,
taas yksi hengenveto kerrallaan.

Kesällä ei muista harmaan sävyjä,
uskalla katsoa omaan sisimpäänsä.
Ihminen itkee kun keinot on loppu.

Kaivata, huutaa avuksi, nimetä.
Tuuli suuri tukahduttava peite,
sateen sukua ja kiltti sydämelle.

Puhe on ikävästä. Se ei lakkaa.
Tämä ajatusten suloinen virta.
Se ei jätä. Se ei jätä ihan yksin.

Tärkeistä asioista 10

Katsellaan minun kanssa toista,

sormenpäillä kaikki

ja enemmän kuin valossa ikinä

Onnea Villelle!

Savukeitaan kapteeni Ville Hytönen on julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa, ja sitä on syytä juhlia. Kuolema Euroopassa saapui tänään postissa ja ajoin heti veden ääreen lukemaan. Katselin venettä, jossa lukee "Tämä on vene". Ville kirjoitti rivin tällaisen:

valo on maailman ainoa supervalta, tytön silmät läpikäyvät

Eilisen saldo

Seitsemän postausta, joista kolme "kaunokirjallista" ja niissä yhteensä yhdeksän (eri) sanaa. Pitäisiköhän käydä elämässä välillä?

Tärkeistä asioista 9

Tuo toinen on minä ja.

Name dropping

Kakkosella juuri nyt dokumentti Beatin alkutahdit, mukana kolme kaverusta, joiden nimikirjoituksella varustetut kirjat minulla on hyllyssäni: Allen Ginsberg, William Burroughs, Herbert Huncke. Nutniks!

PS. Tähän turhamaisuuden osoitukseen saanen lisätä, että kun noin viisitoistakesäisenä luin ensimmäisen kerran Jack Kerouacin romaanin Matkalla, en olisi kuuna päivänä uskonut, että joskus vielä tapaisin kaikkiaan neljä hänen jo tuolloin myyttiset mittasuhteet saanutta romaanisankariaan eli Carlo Marxin (Ginsberg), Simon Darlovskyn (Peter Orlovsky), Old Bull Leen (Burroughs) ja Elmer Hasselin (Huncke). Ginsberg, Orlovsky ja Burroughs kävivät Helsingissä 80-luvulla, Hunckea olin kuuntelemassa Lower East Sidella New Yorkissa vähän ennen hänen kuolemaansa 90-luvun alussa.

Laskurin kertomaa

Mitä pitäisi ajatella siitä, että Muistikirjassa on tänään vierailtu niin Kirkkohallituksen, eduskunnan kuin Sanomien palvelimilta? En aio vaivata sillä mieltäni. Pääasia, että ystävät eivät ole jättäneet.

Tärkeistä asioista 8

Puhuit; unistaan.

Pieniä ongelmia

Miten sanoa se mitä ei halua ilmaista?

Miten ilmaista se mitä ei halua sanoa?

Tärkeistä asioista 7

                                                                                ajateltiin, ajateltiin

      ajateltiin

                                                      ajateltiin

                       

aikailtiin                   aikailtiin



                                                                aikailtiin, ajateltiin

                aikailtiin



                              ajateltiin

                                                                aikailtiin

        ajateltiin

                                                ajateltiin


                                                                           aikailtiin

                                                                                                                          aikailtiin, aikailtiin

Harvinainen vieras

Ron Silliman omisti eilisen postillansa amerikkalaiselle runoilijalle ja kriitikolle Rachel Blau DuPlessisille ja hänen kahdelle vasta julkaistulle esseekokoelmalleen. Silliman nosti erityisesti esiin esseen nimeltä "Gender Arcades":

It’s one of those essays that makes you thrilled just to be living in the same time as such great work, that you can read it & absorb it & let it feed into your own processes as a poet. That’s something that only the very best poetry & critical writing can do – and both genres can achieve this – & once you’ve connected with a text like this, you know it’s something you’ll return to again & again as a touchstone of what is possible.

Kuinkas sattuikaan, DuPlessis osallistui eilen Helsingin poetiikkakonferenssiin.

Tärkeistä asioista 6

Kaksi sivua yksi lehti.
Sinä yönä pimeä, ei ehtinyt.

These foolish things

What do we express when we express our Gertrudetude?

Tärkeistä asioista 5

Iho, muistipaikka.

Tärkeistä asioista 4

Silmäni tuon,
näytät.

Tärkeistä asioista 3

Ollaan, ollaan kuvia joita onnelliset katsovat.

Tärkeistä asioista 2

Tulen kaukaa omasta elämästäni
täsmälleen siihen.
Aika on meille lempeä,
eikä kielellä pitkä matka minnekään.

Tärkeistä asioista 1

Paluumatkalla maailmasta,
ja nyt jo muistan.
Korvasi takana sanoja,
ihan toisesta aineesta.

In memoriam

Jarkko Laine 1947–2006


Jarkko Laineen toinen runokokoelma Tulen ja jään sirkus ilmestyi 1970 ollessani viisitoistavuotias. Se oli jotakuinkin samaan aikaan kun oma kiinnostukseni runouteen heräsi. Sen lukuvuoden aikana tapahtui monia ensimmäisiä kertoja. Muistan kuinka silloinen paras kaverini Eki ja minä pidimme suomentunnilla esitelmän Laineen kokoelmasta. Esitelmän analyysiosa jäihe kovin vaatimattomaksi. Propagoimme amerikkalaista undergroundia ja beat-kulttuuria herännäisen innolla. Valtaosa esitelmästä lipsahti performanssin puolelle. Käytimme tilaisuutta hyväksi lukemalla vuorotellen pitkiä näytteitä Laineen runoista. Se oli tilanteeseen ja ajankohtaan nähden uskallettua. Muistan hieman punehtuneen opettajamme, joka kuitenkin antoi kaiken tapahtua, luultavasti siksi, että olimme niin innoissaan asiastamme. Siitä lähtien runot kulkivat aina mukana, joko fyysisinä esineinä taskuissa tai aineettomasti mielessä. Sillä tiellä olen yhä, kiitos Jarkon.

Niin kauniina kuin utopia
hameensa nostaakin,
purjehtii sen reisiä outo laiva.

Never mind the (real) Pollocks

What a drip!

Joku on tullut Muistikirjaan

hakusanoilla "neiked ladies". Mikäs siinä, jos jonkun on huolehdittava myös norjalaisten illitteraattien tarpeista, olkoon sitten minä. Pettymys tosin saattoi olla suuri, kun silmiin osui kuvien sijaan ees taas vilistäviä kirjaimia, joista ei pysty edes päättelemään, onko ne kirjoitettu oikeaan vai väärään suuntaan. Mutta että "neiked"? (Okei, tunnustan. Kyse oli Ilpo Tiihosen englanniksi käännetystä runosta, jonka taannoin tulkitsin omalla tavallani "suomeksi".)

Dumari omaa luokkaansa

Tuomari Nurmion musiikki, sellaisena kuin hän sen nykyään esittää ja tänäkin iltana esitti, soolona, vain kitara ja jalalla potkittu sähköinen bassorumpu tukenaan, saattaa olla omaperäisintä mitä juuri nyt korvamme saattavat kuulla, syvällisesti järkyttävää, sielua hivelevää, täysin vapaata, rytmisesti hätkähdyttävää, tunnelmiltaan aivan poikkeuksellista, ilmaisultaan vertaansa vailla. Tulivatko nyt kaikki ylisanat kerralla käytetyiksi? Eivät turhaan.

Windowsia avatessa

Ja niin jää vain runous,
ikkunoiden musiikki.

Ps. Viime päivät on tullut leikittyä näillä aikuisten leluilla, ja niin hauskaa, joskus jopa syvällistä, kuin se onkin, nyt tuntuu taas siltä, että on palattava säkeiden maailmaan. Jumalat pistäytyvät harvoin pareittain, milloin on sodan milloin rakkauden aika. Ehkä nousen jalkeille ja alan esittää ikuisia kysymyksiä luonnolle ja runoille, itselleni.

Saga on kuollut

Omat suruni kuihtuvat kovin mitättömiksi, kun miettii miltä mahtaa tuntua nuorimmaisestani, jonka koira kuoli tänään, tasan viikko sen jälkeen kun hän sai tuon kauan kaipaamansa lemmikin syntymäpäivälahjaksi. Hyvä Luoja. Tässä kohtaa menee aika neuvottomaksi. Miten lohduttaa pientä sydäntä? Hänen surunsa ja itkunsa niiden tunteiden rinnalla, joita suon itselleni. Onneksi näen tyttäreni huomenna. Siihen asti silitän häntä, niin kuin silitän kaikkia rakkaitani, parhaani mukaan, sydämestäni.

muisto sydän

sen siipi haavoittui                                                                                                                                                                  ja silti sen elää täytyy                                                                                                                                                                  se salmilla surren ui

Huginn


                         Muninn

järki

tunteet

kaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikaikai

Ennätys

Jaahas, mittari kertoo uudesta päiväennätyksestä, 239 hittiä edellisen 234:n sijaan. Lukemasta tuskin voi päätellä mitään, paitsi tehdä sen havainnon, että käyrä on jo kuudetta päivää peräkkäin ollut jyrkästi nouseva. Se taas johtunee kesälomakauden päättymisestä, veikkaan.

Tapahtuiko päivän mittaan jotain erityistä? Heti puolenyön jälkeen lepertelin liikkuvaa kamaa rakkaudesta, päivällä vaahtosin aikani Hesarista ja illan mittaan tein taas kolme hupsua kineettistä biisiä, joissa lähinnä pyytelin anteeksi hölmöyksiäni. Eipä juuri kerrottavaa jälkipolville.

Osa verrattain suuresta hittimäärästä selittyy tietysti omilla klikkauksilla; niitä kertyy, kun julkaisee useampia juttuja ja vieläpä sellaisia, joissa ilmenee tavallista enemmän viilaamista. Mutta kiitos nyt kumminkin kiinnostuksesta. Jospa kokeilisi taas jotain lyyrisempää välillä. Sydänkin on sillä tapaa luovasti syrjällään. Tai jos sittenkin hair-cut-upia...

Tällä menolla en ehdi tehdä kaikkia virheitäni voidakseni ottaa niistä opiksi.

Anteeksi hölmöyteni

i  s  k  ä  m  ö  t  t  ä  m  e  k  e  t      n  i  k  n  ä  m  ä  t      i  s  i  a  s      a  p  m  u  k

a  t  s  i  a  m  l  i      n  i  s  i  o  t      i  o  v      i  e      ä  t  ä  t

Pimeää tavaraa

Lauri Levola, serkkupoikani äidin puolelta, on julkaissut esikoisteoksensa, novellikokoelman Pimeä tavarajuna. Onneksi olkoon, Lauri! Vasta ilmesytynyt kirja on ollut viime päivinä tiiviisti esillä, muun muassa Kiiltomadossa ja nyt tämän päivän Helsingin Sanomissa.

Arvostelu on ollut myönteistä, jopa kiittävää, niin kuin mielestäni aiheellista onkin. Sen sijaan Helsingin Sanomien Vesa Karosen arvio on vähän sitä ja tätä, enimmäkseen kuitenkin pihalla. Voin vain kuvitella nuoren, uraansa aloittelevan kirjailijan ristiriitaiset tunteet. On hienoa, että kirja noteerataan nopeasti maan päälehdessä. Mutta mitä pitäisi ajatella kriitikon vastuusta? Jollain toisella alalla, esimerkiksi kirurgiassa, tällaista toheloa ei päästettäisi ikinä arvioimaan toisten työtä ja sitä kautta päättämään heidän kohtalostaan. Jos lehti ei arvosta yksittäistä teosta, arvostakoon edes omaa työtään!

Päätelkää itse. Siteeraan arvostelun kokonaisuudessaan. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota kahden ensimmäisen kappaleen täydelliseen idiotismiin. Sen jälkeen arvostelun viimeinen lause ei enää naurata.

Tärähtäneet kertovat tarinansa

Lauri Levolan esikoisnovelleissa mieli karkaa todellisuudesta

Lauri Levolan (s. 1981) Pimeän tavarajunan kuudessatoista lyhyessä ja tiheässä novellissa on aina minä-kertoja, ja hän on aina joku tärähtänyt, meidän normaaleiksi ajateltujen lukijoiden kannalta. Tavallisen tuulipukukansan elämä häilyy näissä novelleissa taustalla.

Lauri Levolan isä on kirjailija ja Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola. En usko, että Lauri Levola itse elää minä-kertojiensa kaltaisessa mielentilassa, sillä hän pystyy käsittelemään psyykkisesti poikkeuksellisten henkilöidensä tajunnan päätöntä menoa harkitusti, kirjailijan taidoin ja tavoittein.

Ennen suomalainen kirjallisuus oli kiinni arkitodellisuudessa. Nykyään leikitään fiktiolla. Levola ottaa päähenkilöikseen ne, joille todellisuus merkitsee kimmoketta mielen sisäpuolella vauhkoon menoon. Näkökulma on nyt niillä, jotka työtoverin vuorosana törkeästä tietokoneohjelmoinnista saa hyppäämään virastotalon katolle ja sieltä valtavan villihanhen kyytiin.

Niin käy novellissa Oma ääni, joka alkaa työväenopiston kirjoittajakurssilta.

Tiskialtaaseenkin voi sukeltaa, ja kuntolenkki vie mielenliikkeiden poluille, joista ei tiedä, "onko kyse muistoista vai unesta". Muistoissa tai unessa on ehkä joku tapettu.

Tajunnan kulku on joskus jopa tahallisesti, joskus tahattomasti huvittavaa, mutta usein ollaan painajaisessa ja pahasti sekopäin: "Vaimo makailee nyt punaisella matolla. Toisinaan asiat näkee tietynvärisinä, vaikka todellisuudessa ne ovat aivan muuta."

Lukijana minua huolestuttaa vaimon tilanne.

Minä-kertojan käyttö kertojana kuuluu asiaan, sillä Levolan sekoilijat keskittyvät vain itseensä. He ovat hankalia henkilöitä. Vaimo on jotakin, jonka voi vaikka tappaa, lapsi joku siinä sivussa, puuron palaminen pohjaan pikkujuttu, kun päässä kuuluu oma ääni.

Yhteisön jokapäiväisen todellisuuden ja pään sisällä vallitsevan maailman epäsuhde on Levolan novellien perusasia. Psyykkisesti tärähtänyt näkökulma esittelee omalaatuistaan "todellisuutta". Väkivalta on joka tapauksessa kouriintuntuvaa: "Olen kiinni kiväärissä, todellisuudessa."

Kokoelman viimeisessä novellissa Kuolemankello mielikuvien ja todellisuuden yhteinen piste on kuolema. Monissa kerroksissaan ja kuvissaan Kuolemankello panee yhteen kokoelman aiheita ja etsii umpikujasta uutta alkua.

Ulkoinen todellisuus jää Levolan novelleissa todella vain reuna-alueeksi, sen järki, moraali, hyvä käytös. Asiatiedot horjuvat. Levolan epätodessa maailmassa jonkun isä voi olla kaatunut talvisodassa, vaikka on ollut äitienpäivänä rintamalla. Talvisotaa ei käyty yhtenäkään äitienpäivänä.

Novellissa Junan läpi Moskovaan toistuu junan liikkumisesta ilmaisu "kiskot alkavat syödä raiteita", mutta ehkä se on vain venäläiseen kirjallisuuteen hullaantuneen junahäirikön sekoilua. Lienen liian kiinni Valtion rautateiden varmassa todellisuudessa, jossa kiskot eivät liiku.

Pimeän tavarajunan kaikki novellit kehittyvät jokseenkin saman kaavan mukaan. Päähenkilö on melko sama outo tyyppi koko ajan, oman mielensä peili- ja harhakuvissa kimpoileva hermokimppu.

Sälekaihtimet-novellissa kuvitellaan elokuvaa, jossa sankari kuolisi jo alkupuolella, ja "sitten seurattaisiin jonkun muun elämää". Seurattavana olisi esimerkiksi jonkun kuntopyörän polkijan tavallinen ja turvallinen olo.

Mainio idea, mutta tällaista normaalin henkilön novellia Pimeässä tavarajunassa ei ole. Sen suurin ansio on päinvastoin, että se tuo psyykkisesti sairaiden mielenliikkeet esiin. Aihepiiri ei tietenkään ole suomalaisessa kirjallisuudessa täysin uusi, mutta Levola käsittele sitä ajankohtaisesti ja vahvasti, selittelemättä, säälittelemättä, holhoamatta.

Psykiatrin käsitys näistä novelleista olisi tietysti oma lukunsa.

Lauri Levolan Pimeä tavarajuna vie lukijan tavallisista ympyröistään yllättävään toiseen todellisuuteen. Se on terapeuttinen kirja, mutta tekee myös levottomaksi.

Pimeän tavarajunan pompotteluissa alan todella arvostaa tuulipukua ja pohjaanpalamatonta puuroa.

VESA KARONEN

HS 16.8.2006

Rakkautta, rakkautta, rakkautta, lisää rakkautta, aina vaan enemmän rakkautta, äärettömästi, rajattomasti, loputtomasti rakkautta ja senkin päälle vielä vähän rakkautta löytyy ympäriltäsi, kunhan maltat nostaa katseesi tästä.

Hyvä koskee kaikkia

Vasemmalle eli tulevaan katoaa se minkä olen oikealle eli menneeseen kirjoittanut.

Käsi
ei ymmärrä
mikä heitä lohduttaa

Liiketoimintaa

Pitäjänmäen teollisuusalueella pisti silmään yritys nimeltä PMS Group. Whoa! Kuvittelen keskusneidin pirtsakan äänen: "PMS Group. How may I help you?" Vaan pitihän tuo tarkistaa, yritys paran toimiala: "Luotettava yhteistyökumppani työkalujen käyttäjille. A Reliable Business Partner Providing Quality Tools." Mikäs siinä. Mutta entäs firman tuotelista, joka sisältää mm. seuraavia vekottimia: Kierretapin väännin räikällä ("Lukitus oikealle – vasemalle sekä kiinteä asento. Kaksileukainen istukka vaihdettavin leuoin. Pyälletty istukkakotelo. Työnnettävä kahva. Niklattu."), Putkihylsyruuvitaltta, Viilapenkki, Patruunapuristin, Kosakka ja – I'm not making this up – Vaneriarkku! Thanks, but no thanks...

From A to Z

Z, from Characters

My fifteen minutes, or 26 days, is up. Thanks, Dan.

Verkon merkistä ja muustakin

Ville-Juhani jatkaa laajasti ja ansiokkaasti aiheesta, jota Muistikirjassa lauantaina virittelin.

Luopumisesta

Luopuminen on luova teko, heittämistä, käsistään päästämistä. Kipeetä touhua, valmistumista. Siksi ei tule yllätyksenä, että sanaa "valmis" on käytetty merkityksessä "kuollut". Ja siksi erisuuntaisten tahtojen ja tunteiden hyväksyminen, antautuminen sille mikä on mahdotonta, on rakkauden teko.

Elämäkerta, osat I, II ja III

Kiva lapsuus, pitkä kesä, loputtomat vanhemmat.

Kun ihmisenä yltäisi edes kukan tasolle.



Unohtaessaan tajuaa muistavansa.

Sydän on neljäs tai viides tai kuudes nimeni.
Unohtaa, ettei pitäisi vaatia mitään itselleen.

Pimeässä

Valo tulee lamppuun ja lampusta ulos
ja pilvi on yksi pilvi koko ajan.
Kun ikkunasta katsoo, käteni
eivät ole siellä missä käsiäni pidän.

Vitsi mitä metaforia

Pyörin maailmalla.

Pyykki kuivuu tunnissa.

Naisen tahra miehen paidassa.

Yöllä puhisevat vain minä ja tuuli.

Sinä herätät minut ja silti

Sheila E. Murphy

aamun valo siivilöi konsonanttein rajoja
lämpimistä vokaalisoinnuista

täältä missä olen opin
sinä olet siellä

suom. Karri Kokko

---

You Bring Me Awake and Even So

mornlight sifts consonantal boundaries
from warm vowel sounds

from over here I learn that
you are over there


from As/Is

Ei armoa tänäkään syksynä

Hesari täyttää tänään palstatilaa kirjoittamalla kirjoista, joita ei syystä tai toisesta ole ("Ei kirjaa tänäkään syksynä"). Voi kuvitella, miltä jutussa mainituista tuntuu. Vaan miltä mahtaa tuntua heistä, joilla on kirja mutta joista lehti ei ole kiinnostunut. Vain julmista julmin voi keksiä näin hienon juttuidean.

Joku viikko takaperin toteutin toukokuussa esittämäni uhkauksen ja peruin lehden tilauksen syyskuun alusta. Ystävällinen puhelinääni kyseli tunnollisesti syitä. Tavasta, jolla nainen kuunteli, saattoi päätellä hänen kirjoittaneen perustelujani ylös samanaikaisesti niitä kuunnellessaan. Hyvä etten ruvennut sanelemaan. Olen pettynyt lehden kulttuuriosastoon, joka ei pysty palvelemaan minua sen paremmin uutislähteenä kuin ajatusten ruokkijana. Siinä.

Uni rapsuttaa kaikkia pentujaan.

Sana viikonvaihteeksi

Perjantaina tajuaa olevansa maanantaikappale.

Kuutamolla

Häpeällä on kukkia hameessa
ja elokuisia öitä,
rajallinen määrä syntejä
rajattomassa ajassa.

Iho peittää armeliaasti sen,
mikä toisia hirvittää.
Hyvä tekee töitä kauneudelle,
harmaansa alla mies on musta.

Pois muodista, pois käytöstä

Prässätty maastopuku.



Purukumi asfaltilla.



Nappi olo.

Huomen,

mikä ihana mennyt.

Viisi lyhyttä

Kukaan ei pidä kädestä,
joka puhuu.



Satun
olemaan, huono
homma.



Tiedän miltä rusinasta,
kirkuu.



Silittämätön iho,
en ole.



Pura-se-itse.

Onneni

jakaa, antaa

pieniä itsensä olemattomaksi.

Love hurts, love poems.

Ihoni

suruisa elin.

Puhetta, ei näyttöjä.

Viikon vanha, ikuinen

Sateet tulivat. Pisarat kaukana toisistaan kuin tähdet taivaalla. Tulet tähän, ulkoa sisälle. Ja taas sisältä ulos. Luettuasi kirjoitat. Ajattele kenen seurassa haluaisit istua. Älä ajattele. Tunteillesi et voi mitään, ehkä sentään ajatuksillesi. Heräsit aamulla. Osaatko lausua ranskaa? Lupasit yrittää. Muistelet viimeksi näkemääsi. Johtaako se tähän? Aina tähän. Parvekekohtaus. Ei kohtaus; hetki. Vain sinulle. Vain siksi että sinä olet sinä, juuri siinä. Tässä, näine luinesi. Näine ihoinesi. Rapsuta mahaa. Poimi tupakka. Klikkaa sytytintä. Liekki katoaa sinne mistä tulikin. Höps. Ei ollut tarkoitus. Kukaan ei soita. Kommentteja tulee. Hui! Ja spammia. Lokin kiljahduksia avoimesta ovesta. Yleistä huminaa. Jos ajattelisi hetken Cy Twomblya. Italia on kaunis maalata. Italian idea. Sillä meidän on lopultakin lähdettävä Balbecista. Miten se menee? Edellinen tilanne haihtuu sitä seuraavan tieltä. Mutta leivokset olivat puheliaita ja kakut tietorikkaita. Tämä on helppoa. Sisäänhengitys ja uloshengitys. Tuhoutumisen ja ylösnousemuksen suuri salaisuus. Toisista maailmoista tulevat säteet. Kaikesta huolehditaan. Päästä irti etkä menetä mitään. Seuraava savuke. Jos nyt pakahtuvasta rinnastasi purskahtaisi ulos jotakin, se voisi olla näky. Musiikkia, vaalean sinivioletti kukkamätäs, puinen seepra. Päivällä ei ole hirviöitä. Puhalla. Hengitätte samaa ilmaa. Keltainen ilmapallo. Ilmapallon ääni. Otsallasi on hikeä, huomaatko? Päivä kuluu, tunnit. Minuutin kestää, kun ei ajattele. Mitään ei kuulu. Juuri nyt askelia rappusissa. Oven käynti. Jos nyt kuulisit musiikkia, purskahtaisit itkuun. Se olisi lohdullista. Mitään et voi. Olet saava sen mikä sinulle kuuluu. Nyt olet tässä. Pyyhit hikeä. Älä muistele silmilläsi. Sormenpääsi ovat tässä. Kuvilla on kehykset. Kaikki on. Mitään ei tapahdu. Läppäri lämmittää sylissäsi. Puut ovat päättäneet olla hiljaa tänään. Auto ajaa ohi. Toinen auto. Katseesi voit kääntää muttet ikkunaa. Näet vain tähän. Älä katsele muualle. Älä ajattele mitään. Humina jatkuu. Kuunteleeko maailma sinun ääniäsi? Ilmeisesti. Mailia Jarmolta. Ajattelisiko melankoliaa. Sakeaa tekstiä. Olet ihan märkä hiestä. Laittaisit ruokaa. Kanttarelleja jääkaapista. Illalla pääsee saunaan. Klik. Savu kieppuu. Mikä olisi kaunein kuvittelemasi lause? Kuulostaisiko se hyvältä. Olisiko siinä totuutta. Auttaisiko se. Lumoaisiko se. Onko sillä tekemistä sinun tahtosi kanssa. Tiedätkö mitä tahdot. Olisiko sillä vaikutusta. Saisiko se aikaan mitään. Mutta on jatkettava. Hengitä taas. Hengitä. Päästä irti ja saat ihan kaiken. Jos joisi lasin vettä. Vesi on läpinäkyvää. Vedessä on neljä kirjainta. Vesi. Ilma. Joskus muistit enemmän. Valo. Kaikki läpinäkyviä. Kaikissa neljä kirjainta. Lasi. Tuli on vähän hämärä. Onko musiikki läpinäkyvää? Koivu heiluttaa oksiaan. Pihlajassa on keltaista. Tuoli, jakkara, toinen, pöytä, toinen. Laittaisi tähän salaisen sanan, jonka vain sinä ymmärtäisit. Mikä se olisi? Pieni, lyhyt, mutkikas. Tulisi asioita. Tulisi jotain. Et mahda. On itse tiedettävä kuka on. Avaat television. Ai jaa, ääni ei ole päällä. Miksi näin sanotaan? Voisi polttaa tupakan. Teollisuudella menee hyvin, erityisen painokkaasti lausuttuna. Mitä jos ottaisi viitekehykseksi teollisuuden? Tällaista oli tänään. Teki elämäntehtävänsä teollisuuden parissa. Miltäs se kuulostaisi? Rakkaus ei ole toimiala. Siinä ei menesty. Jos katoaisi teollisuuteen, kyselisikö kukaan perään? Jakaisit, mitä nyt teollisuudessa jaetaan, ilmaisinta asiaasi, kuin rakkautta tai runoja. Sen on riitettävä. Puhelin ei piippaa, kukaan ei laita mailia. Hyvää on kaivattava loputtomasti. Rintakehä on se, missä kaikki tapahtuu. Käsistä on apua. Kädet antavat kosketuksensa ja lämpönsä puhtaasta sydämestä. Ehtiikö puhdistaa sydämensä? Jos nyt itkisi. Antaisi vain. Mutta sinä kun olet ilosta! Luota siihen. Ilosi on elegistä, mutta se on iloa, sinun iloasi. Ripaus sokeria kolmen muun maun seassa. Ne yhdessä muodostavat ilon. Sinulla ei ole mitään hätää. Ole tarjolla, jaa auliisti. Jaksa, opeta, neuvo, ruoki. Kaunista. Väritä. Anna vaan, anna vielä. Hengitä sisään, hengitä ulos. Saat vastauksesi. Voiko käsittää kokonaan väärin? Olet siinä. Olet siinä kokonaan. Puhut. Kuuntelet. Autat. Annat. Jaat suruja. Hellit parhaasi mukaan. Ajattelet. Mutta entä jos sydämesi ei olekaan puhdas? Luulet osaavasi rakastaa. Uskot olevasi kelpo rakastaja. Ymmärrät värit väärin. Et osaa kysyä. Olet ihan väärinpäin. Katselet, muttet näe. Näet, muttet katso. Olet ihosi. Olet tuoksusi. Mitään et voi muuttaa. Jännität tekeväsi väärin. Pelkäät, että teet virheen. Pelkäät, että sinut jätetään. Kirjoitat nätin runon, mutta se ei ole valuuttaa. Tarkoittaa hyvää. Tarkoittaa kaunista. Sinussa on sähkövika. Rakkaus on sähkövika. Rakkaus ei ole mahdollista, jos on sähkövika. Kohta pääset saunaan. Pese itsesi. Peset itsesi. Ihmiset liikuttavat huuliaan televisiossa. Sieltä tulee uutisia. Olen kuullut ne kaikki. Puhelin piippaa. Akku alkaa loppua. Onko virran loppuminen sähkövika? Haluaisit katsella hiuksia. Väri on hyvästä. Hiukset menevät suuhun. Kaikkea voi laittaa suuhun. Kaikkea haluaa laittaa suuhun. Pitäisi syödä. Mistä nämä lauseet tulevat? Ovatko ne ajatuksia? Eivät ne ole. Mitä jos menet pääsi ulkopuolelle? Onko siellä mitään? Voiko tunteitaan ajatella? Voiko tunteensa ottaa huomioon? Olet ihan hiessä. Koskettelet näitä näppäimiä. Tämä ei lisää mitään. Kirjoitus lentelee planeettojen välissä. Välillä pitää nukkua. Tätä ei ole olemassa. Joku katselee Horsmanmäeltä. Mutta lukeeko? Ei tätä. Ei, tätä vasta kirjoitetaan. Kuka tätä kirjoittaa? Huomenna on säätä. Joitain asteita. Aurinko ei ole sammunut. Tuulet ovat töissä. Pilvi makaa Haagan päällä. Koiria menee, harmaita koiria. Koirat osaavat rakastaa. Ne vaan läähättävät ja katsovat lempeästi. Kaksi poikaa mopolla, ehkä tyttöjä. Mitä jos kävisi vessassa ja menisi saunaan. Ei, saunaan pääseekin vasta tunnin kuluttua. Ei sinua tavoita. Tästä voisi seurata muistoja. Hetkinen. Tästä voisi vai tällä voisi? Että muistot tulevat tämän jälkeen. Vai että tätä pitkin voisi kulkea muistojensa jälkiä. Ovat valaisseet kirjahyllyt dramaattisesti. Mitä voi sanoa? Kaipaat häntä. Äänen kuulee päässään. Se tekee hyvää. Sinulla on kaunis ääni. Voiko sen sanoa toisin? Sinulla on ihana ääni. Ihastuttava ääni. Pehmeä ääni. Se hyväilee. Ensin se on, sitten se tekee. Kumpi on parempi? Voisit kylpeä hänen äänessään. Kumpi silloin tekee jotakin? Halun konditionaali. Sinulta on tulla itku. Jos sanot, että sinua ei rakasteta, se on vasta tunne. Katselet tunteitasi. Etkä katsele. Katsot tunteitasi. Etkä katso. Tunnet tunteitasi. No niin. Tunnet tunteesi. Ei käy. Elättelet tunteitasi. Hmm. Sanojen kanssa olet pulassa. Et mahda sanoille. Joku toinen keksi ne toista käyttöä varten. Jokaisen lauseen voisi kirjoittaa kymmenillä tavoilla. Jokaisen sanan voisi valita toisin. Katso mitä tahansa sanaa. Se näyttää ihan toiselta kuin mitä se tarkoittaa. Se on mykkä, eikä mykkä. Katsoit sinne uteliaisuudesta. Mitä haet tällä? Mitä ajattelet, kun joku saapuu luoksesi sanoilla hullu, apina, Mia? Jatkat sisään kurkistelua. Mese hälyttää. Ymmärrän enkä ymmärrä. Joku kirjoittaa hakulaatikkoon kolme silmää. Miten hän löytää luoksesi? Sinun on helpompi hengittää. Sinulle on puhuttu. Ei, sinulle on kirjoitettu. Mihin teksti lähtisi tästä? Jos alkaisi kirjoittaa yleiskäsittein. Raajat liikkuu muovin yllä.

Fragm.

ja että talo, talo, rakkaus ja iloiset ajat
         eivät aina vain satu

Onnea!

Nuorimmaiseni Josefin täyttää tänään 11 vuotta. Hänen nimensä on Saga.

Hay(na)ku ihon tuntemuksista

Yöllä
on asiaa.
Se huutava jokin.

Taas neljä pientä öistä runoa

Missä olen tietämättömissä?



Tavallani olen
lakannut vihaamasta.



Rakkaus on täysin
helppoa.



Tahto
on itkunsa itkenyt.

Sanoja joiden merkityksestä ei voi olla varma

hellittää

Levottomia säkeitä öisellä kehätiellä

Kuutamoksi voisin ryhtyä,
en koskaan kuuksi.

Pilvet kääntyvät, tie ei lopu.
Sen saa ajaa kotiin asti.

Täydenkuun suurta punaista
ei sureta yhtään.

Kaipuu se vasta veitikka onkin,
ei taivu näkymään kuvassa.

Neljä öistä hay(na)kua

Saatan
kuvitella, yksin
tunne kertoo itsestään.



Uni
unta unesta.
Uneksi unilta unissaan.



En
myönnä eroa.
En kiellä samankaltaisuutta.



Yö
yön perään
halu ymmärtää käsiään.

Kirjoittaa kirjoituksensa

Kirjoittaa on kirjon teettämistä, vähän niin kuin tien kulkemista
toisen nahoissa, laittamalla toinen matkaan, tietää.

Eläimet eivät tiedä, eivät kirjo, kirjoita asioitaan toisilla.
Ne tekevät kaiken itse, kulkevat oman tiensä.

Kirjoittaessani tunnen olevani toinen, kirjoessani minä itse.
Minä tunnen, en tunneta tunteitani jollakulla toisella.

Luonti teetetään muilla. Jos saisin valita, voisin vaikka kuvia.
Kuvata, kuvittaa, noudattaa kirjoittamisen sääntöjä.

Jos noudatan, kuka ne minulle noutaa? Jos kirjoitan, kuka
minulle kirjoo?

Love letter ja kuinkas sitten kävikään

Muistaako kukaan viime joulukuussa piirustelemiani rakkauskirjeitä? Kuvia sarjaan, jolle annoin monimielisen nimen Love Letter, syntyi kaikkiaan yhdeksäntoista ja yksi niistä näytti tällaiselta:

Love letter 16

Useita kuukausia myöhemmin, tarkemmin sanoen tiistaina 25. heinäkuuta sain idean. Entä jos julkaisisin sarjan kansien välissä, paperille tulostettuna? Kokemukseni Lulusta, verkossa toimivasta print-on-demand-painosta olivat hyviä. Esimerkiksi Muistikirjassa ilmestyneistä teksteistä koottu, Jukka-Pekka Kervisen Ankkurin julkaisema Ilmaisin asiani on tuotettu yhtiön palveluja hyväksi käyttäen.

Ryhdyin saman tien toimeen. Poimin Love Letterin kuvat word-tiedostoon ja kirjoitin niihin asianmukaiset kuvatekstit. Lisäsin esilehdille tulevat tekstit ja loppuun luettelon julkaisuistani. Kun kaikki oli koossa, siirryin Lulun palveluun ja aloitin uuden projektin. Latasin tiedoston Lulun taitto-ohjelmaan ja tein tarvittavat asettelut. Tein valintoja kannen ja ulkoasun suhteen. Teetin julkaisusta pdf-tiedoston ja tein viimeiset tarkistukset. Painoin julkaise-nappulaa. Siirryin tilausosastolle. Ilmoitin haluavani kaksi tulostettua kopiota ja varmistin tilaukseni. Aikaa koko tähän prosessiin kului muutama tunti.

Joitakin päiviä myöhemmin sähköpostiini ilmaantui Lululta viesti, jossa kerrottiin, että tilaukseni oli tulostettu ja lähetetty matkaan kohti ilmoittamaani osoitetta. Tänä aamuna, tasan kaksi viikkoa siitä kun aloitin projektini, paketti tipahti postiluukustani. Niteiden mukana oli lähetyslista, jonka mukaan luottokortiltani veloitettu loppusumma oli yhteensä $14,93, siis vähän toistakymmentä euroa. Itse painotuotteet maksoivat $8,90, näin ollen postikulujen osuudeksi jäi $6,03. Ei hassumpaa. Itse palveluun liittyminen ja sen käyttö on ilmaista; kuluja syntyy vasta tuotteen tilaamisesta.

Itse painotuotekaan ei näyttänyt lainkaan keljummalta, varsinkin kun ottaa huomioon, että kuvatiedostoni olivat resoluutioltaan hyvinkin matalia. Mutta se ei tuntunut haittaavan, koska kuvissa ei ollut harmaan sävyjä. Lulun käyttämä paperi on sen verran ohutta, että olin tehnyt viisaasti sijoittaessani jokaisen kuvan omalle lehdelleen. Kahden kuvan kohdalla taitto oli syystä tai toisesta muutaman millin pielessä, mutta siitä selviän teettämällä tiedostosta uuden pdf:n ennen varsinaisen painoluvan antamista. Lupa tarkoittaa ruksin laittamista laatikkoon sen ilmaisemiseksi, että kirja on kenen tahansa tilattavissa. (Tähän saattaa mennä vielä jokunen päivä, koska olen päättänyt hankkia teokselle oman ISBN-numeron.) Lulun pääkonttori muuten sijaitsee Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa, mutta ainakin Love Letter näyttää tulostetun Espanjan Sevillassa. Hmm. Veikkaan, että Lulun käyttämiä painotaloja on useampiakin ja että niitä tulee koko ajan lisää.

Kirjan hinnan voin määritellä haluamakseni. Jos en halua itse hyötyä hankkeestani taloudellisesti, tilaajan maksamaksi hinnaksi jää tuo Lulun ottama osuus eli $4,45 per nide + postikulut. Voin toki lisätä hintaan haluamani dollarimäärän ”tekijänpalkkiota”, josta Lulu raapaisee pienen siivun ja jonka se tilittää sovitun ohjelman mukaisesti tekijälle.

Mitä tästä opimme? Jos ei muuta niin ainakin sen, että marginaalikirjallisuuden julkaisemisen ja saatavuuden edellytykset ovat menneet kerralla uusiksi.

Mukana matkassa

Jos olisin toivoton romantikko, mitä tietysti olenkin, ja vielä musiikillisestikin lahjakas, voisin kuvitella kirjoittavani lauluja Tom Pettyn tapaan. Mikä siinä on, että se kuuluisa yksi ja sama biisi, jota Petty ja kaikki muut nerot säveltävät kerta toisensa jälkeen uusiksi, kuulostaa aina yhtä uudelta ja jännittävältä. Siitä osoituksena uusi albumi Highway Companion. Kaipaus on tunne, joka ei onneksi tyhjene. Toisaalta, kun tuota viimeistä lausetta ajattelee tarkemmin, tyhjenemällä voisi onnellistuakin.

Meemi

Haaste tähän alunperin englanninkieliseen meemiin tuli Markolta. Suomennetut kysymykset ovat Eufemialta.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:
Monikin on muuttanut, mutta ratkaisevin lienee ensimmäinen lukemani ei-kuvakirja, Gummeruksen nuortenkirjasarjaan kuulunut Kadonnut kaupunki. Opin lukemaan hyvin varhain, mutta tämä tapahtui luultavasti koulunkäyntiä aloittaessani. Juonesta en muista mitään, mutta kansikuvan muistan. Kirjailijan nimi ei ole jäänyt mieleen, mutta Helmetin tiedoista päätellen kyseessä oli herra nimeltä John Blaine.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
Elmore Leonardin rikosromaanit olen lukenut kaikki neljään viiteen kertaan, sekä alkukielellä että suomeksi. Lukukokemus on joka kerta uusi; en pystyisi kirjoittamaan spoileria ainoastakaan.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Moni on maininnut Shakespearen, ja mikäs siinä. Joku kaikenkattava sen täytyisi olla. Miksei kirjallisuusviittein varustettu sanakirja? Esimerkki omasta hyllystäni: Dizionario delle sentenze latine e greche, ja tämä siitäkin huolimatta, etten voi sanoa osaavani sen paremmin italiaa, latinaa kuin kreikkaakaan. Kukaties olisi aikaa oppia.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Mikä kirja ei olisi tehnyt?

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Pakko mainita jälleen Elmore Leonard ja häneltä vaikkapa romaani nimeltä Bandits. Leonardin kirjoittama englanti koskettaa minua tavalla, jota en osaa selittää. Häntä lukiessani minulla on tunne, että sen lähemmäksi vierasta kieltä minun on mahdoton päästä. Se liikuttaa minua syvästi. Banditsin mainitsen siinä esiintyvän entisen nunnan vuoksi, nunnan jonka tulkinta kristillisyydestä tuntuu esimerkilliseltä. Teos sisältää myös häkellyttävän kuvauksen kahden ihmisen kohtaamisesta, rakastumisen hetkestä. Eikä se suinkaan ole ainut tapaus kirjailijan tuotannossa.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:
En ole tyytyväinen olemassa oleviin suomen kielen sanakirjoihin. Joku semmoinen pitäisi olla, jossa yhdistyvät etymologisen sanakirjan, ensyklopedian ja synonyymisanakirjan parhaat hyveet, seikkaperäisin kirjallisuusviittein varustettuna tietysti.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Mieletön ajatus. Mutta sanotaan nyt vaikka se, josta kaikki maailman totuudet ovat peräisin.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:
Mikä niistä? Proustin lisäksi Kerouacin Tristessa, Donna Leonin uusin, Jacques Roubaudin The Great Fire of London, Jukka-Pekka Kervisen karkea ekonomi, Bergmanin Laterna Magica, noin päällimmäiseksi.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Joskus valmistuvan baseballensyklopediani lisäksi sanotaan vaikka Tom Beckettin Unprotected Texts.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
Kuka tahansa blogilistaltani, joka ei ole vielä haastetta saanut.

Suven saldo

Kesälomasta on enää rippeet jäljellä. Juhannukselta alkaneeseen kuuden viikon jaksoon mahtuu kokonainen kesä. Alussa suvi on melkein vasta tuloillaan, keskelle levittäytyy täysi heinäkuu, lopussa ollaan jo elokuussa, syksyn kynnyksellä. Lämpöä ja valoa on riittänyt, toisaalta kesän ihanuudet eivät näytä ehtyvän vielä ensi viikollakaan. Olisinko laskenut kaksi sadepäivää koko aikana, käsivarsilleni pudonneilla pisaroilla ei kostuttaisi nenäliinaakaan. Tähän jumalan päivään on hyvä päättää; sunnuntaita säätäessään Luoja oli päättänyt jakaa parastaan täysillä ja kitsastelematta. Valo oli hehkuvaa ja yltäkylläistä, ja kun tarkemmin ajattelen, niin oli kaikki muukin tänä kesänä. Tunnen itseni siunatuksi.

Blind date 1

tom beckett



mae west

Seating arrangement 5

geof huth       john cage


joan miró                                     stan apps


hugo ball                                     paul klee


arvo pärt       crag hill

Satumainen matka

Ajatus katseli tienposkesta,
kun joukko kotiinpalaavia tunteita
tuli vastaan iloisesti nauraen
ja toisiaan leikkisästi kiusoitellen.

Runotorstain aiheena matka

Seating arrangement 4

ingmar bergman

katariina vuorinen                                                                                 horace

marcel duchamp                                                               tom beckett

tori amos

Avainsana: runous

Jopa runous avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.

Puppulausegeneraattori via Kati

Kolme hay(na)kua

Minkä
luulee aistiksi
onkin suora yhteys.



Pimeässä
näkee välittömästi
kaiken mielettömästi haluamansa.



Me
emme ole
tämä ihana ruumis.

Näkökulma

keskustelee aiheesta tuska, ahdistus, masennus, kärsimys ja melankolia. Ja kas, Varjofinlandiakin mainitaan.

Seating arrangement 3

cy twombly

cormac mccarthy                                                 lucinda williams

johnny hodges                                               karri kokko

sheila e murphy

A word on the concept: Well, imagining that Heaven exists and that there are actual people there, with whom would you see other people conversing, and what's most intriguing, with whom would you like to sit down at table? I'm sure there would be different seating arrangements every night. There are a lot of poets and artists and other loved ones to team up with, I'd reckon. The ones that I'm making up here are not to be taken too seriously; they are not fixed, or final, constellations. Names and faces pop into my head (not unlike Eileen’s lists of poets) and I make the introductions; as to what happens after that, is up to the party and its individuals. A couple of rules, though: at every table, I try to include at least one Finn, living or dead, and somebody from the poetry community working on-line today. Enjoy!

Kolmen tunnin yömatka (cut-up)

Lasket minuutteja. Mitä sitten? Muista hengittää. Et ole sen onnettomampi kuin muutkaan. Tämä on niin kaunista. Älä vaadi mitään. Et ole paha. Vedä henkeä. Kello tulee yksi. Lasket päiviä. Hengitys on lyhyttä. Tästä tuohon. Noin. Voisit tehdä tästä cut-upin. Tuolista ylös. Läppäri syliin. On vain tästä tuohon ja tuosta taas tähän takaisin. Joku rakastaa sinua. Mutta siltä tuntuu. Posada aiheutti kolmannen palon. Valo kulkee avaruuden halki, mutta pimeä on koko ajan perillä. Älä pyydä, älä vaadi. Sähköposti vilkuttaa. Valo paistaa metsään. Saisikohan siitä sanoja? Pitäisi varmaan katsoa tämä loppuun. Televisiossa yhä purjehditaan. Et ottaisi sitä riskiä. Läppäri jakkaralle. Sait sen mikä sinulle kuuluu. Sanakirja, Rimbaudia englanniksi, Synteesin Proust-numero. Lukeeko kukaan näin pitkälle? Nyt New Yorkiin. Tästä tuonne! Ja taas takaisin tähän! Kuusi sanaa. Blogilista. Tämä on rakkautta. Pikkuisen asettelua. Kirjoittamalla selviää, mikä kirjoittamalla selviää. Linkkilistaa läpi. Ajatteleeko sinua kukaan? Valvooko enää kukaan? Päivitys onnistuu. Muista hunaja. Musta neliö. Sven miettii uusia sieluja. Miltä sinusta tuntuu? Osaatko vastata? Et osaa. Keittäisikö sen teen? Ei ole syötävää. Keksi maistuu. Olet jo saanut kaiken mikä sinulle kuuluu. Tuttuja osoitteita. Ja Lahdesta. Tekisikö matkan? Eiköhän sinulta matkaruno löydy. Yhtä puuttuu. Kaada vesi. Se on kaikki mitä saat. Antaa antaa antaa. Aika monta sekuntia. Kukas kävi? Kaarinasta päivää. Anna mitään pyytämättä. Toinen keksi. Et tehnyt mitään väärää. Läppäri syliin. Haluaa rakkautta. Kati haluaa suuria askeleita. Vapaan harrastustoiminnan käsikirja vuodelta 1946. Aina voi haaveilla. Käy kusella. Media on valhe. Siitä tähän. Sekunnit katoavat hengittäessä. Muista hengitys. Tämä ei ole haircuttia. Sinusta huolehditaan kyllä. Muuta et voi pyytää. Ympärilläsi on värejä. Sinua kaitsetaan. Kaikki tallentuu. Tämä on kirjoitusta. Läppäri syliin. Lisää spammia. Seuraavaksi. Tai ei maita. Niillä pärjää pitkälle. Velimir Hlebnikov! Laitetaanpa nettiin. Tätäkin tekstiä kun katsoisi tarpeeksi kaukaa se näyttäisi harmaalta suorakaiteelta. Nyt tässä. Takaisin tuoliin. Valo tulee lampusta ja ulkona on yö. Ihan kohta. Kaipuuta se ei vie, mutta kaivata voi aina. Käytä taitojasi. Luovu. Veloena on onnellinen. Mutta älä luovuta. Hurinan jälkeen kukaan ei päivitä. Hurinalla pikku projekti. Älä syytä. Hurina valvoo yhä. Näin on kaunista. We like music. Teitkö riittävän kaunista? Kaiken mihin pystyt. Ja Hevoskastanjakukkulalta. Tuuletin puhaltaa. Uusi aski. Yö ei muutu. Keittäisikö teetä? Ei ole mitään sen kanssa. Mitään loppuja ei ole. Abreau pääsi ykköselle. Näin on hyvä. Mutta se tuntuu kipeältä. Ota savuke. Nälkä. Vettä kattilaan. Jutellaan purjehtimisesta. Et ole huono. Tee on melkein juotu. Nojaa siihen mitä on. Hyvän tekemisellä ei ole järjestystä. Liikaa ajatuksia. Vielä ehtii. Älä jännitä. Sammuta liesi. Niin vain on. Noissa istumajärjestyksissä ei ole järjen hiventäkään. Lukisiko jotain? Ei kun takaisin. Sattuu. Seuraava. Et tosissasi. Tämä on elämäsi. Ei päivityksiä Vilkaistaanpa laskuria. 132 käyntiä. Auttaako tämä? Tästä tuonne ja taas kerran takaisin. Kiitä. Tästä tuohon. Ota rööki. Muista taas hengittää. Lasi vettä. Teemu Manninen! Kirjoitetaanpa. Muuhun et juuri nyt pysty. Mitä seuraavaksi? Ihan kohta? Nyt keittiöön. Läppäri syliin. Thelonius Monk! Venyttelyä. Jatka hengittämistä. Helpottaako? Pakko helpottaa. Joku käy Tallinnan Harjumaalta. Ei onnistu. Tästä mihin? Olet tässä. Mitä jos kävisi pissalla. Paitsi Blonde on Blonde. Teit viime yönä kymmenen kuvaa. Suuta kuivaa. Älä vihaa. Joku ohjaaja. Et sanonut mitään pahaa. Liesi päälle. Kävele keittiöön. Vesi kiehuu. Mitähän seuraavaksi? Olisipa jonkun unessa. Tuosta taas tähän. Vähän runoja. Mitä kirjoja tässä on lähellä? Italo Calvinoa, iso lintukirja, Eeva-Liisa Manneria. Kuuntele. Usko. Ei ole mitään syytä kirjoittaa. Sirpa tekee kävelymusiikkia. Kello on puoli yksi. Jos polttaisi röökin. Kohta on kohta. Tästä tuonne. Ei kun keitä se tee. David Lynch! Siitä tähän. Baseballia Baltimoressa. Kivoja puolen litran pulloja. Olet saanut sitä tänään. Älä lisää vihaa. Eikö neljä päivää ole taivas? Sait ihan kaiken. Olet yhä tässä. Me olemme sellaisia. Sivupersoona hämmästelee lokkipaljoutta. Nyt tässä. Pimeällä ei ole kiire, toisin kuin valolla. Paljon runoja. Voisi alkaa seurata sitä. Ovatko nämä tunteita? Kenelle ne on tarkoitettu? Onko niistä hyötyä? Pitääkö niistä puhua? Olet tässä. Pohtisiko istumajärjestystä? Eileen Tabios! Kuka sitten? Tristan Tzara. Katsotaanpa. Vältä pahaa. Kappas runoja. Tästä taas tuohon ja takaisin. Muutama askel keittiöön. Mitä sanoisi? Taas spammia. Käsiin ei satu. Vedä henkeä. Muistathan hengittää. Tämä on shinglausta! Yö kuluu tuolla ulkona. Rakasta toisia. Kello on pian kaksi. Jatka vaan. Näin sinulle käy. Sinua rakastetaan. Televisossa purjehditaan. Ei tule hay(na)ku. Syö keksi. Rintaa puristaa. Yritä kovasti. Sinulle on 1 viesti. Ei maistu. Liikaa tunteita. Nouse ylös. Ajattele kymmenen päivän päähän. Et ole yksin. Muistikirjaa lukuun ottamatta kukaan ei päivitä. Toinen spammia. Viive oivaltaa mukulakivetyn. Ajattele seuraavaa minuuttia. Ei Kant. Elina puhuu eristyneisyydestä. Mihin seuraan Mannerin laittaisi istumaan? Tämä on tällainen koe. Ei tätä silti vaihtaisi. Kukaan ei kirjoita. Me olemme kaikki samassa pimeässä. Kello on puoli kaksi. Okei, pieni tauko. Sano vaan mitä ikinä keksitkin haluta. Istu alas. Vilkaise yötä. Miten sanaa tunne opitaan käyttämään? Mitä se tarkoittaa, että tuntuu? Tuliko ensimmäinen sivulause? Onko tämä kirjoittamista? Onko tämä matka? Telkkarissa näkyy tatuointeja. Kaikki tietävät, että sinulla on kaikki hyvin. Hengitä. Kohta tuossa. Yksi uusi tilaaja! Stumppaa. Puhelin on ollut mykkä koko illan. Kello on puoli kolme. Mainoskatko. Ja Bulevardilta. Ei ketään. Hevoskastanjakukkulalta totta kai. Williamsilla monsteri. Joku voi tykätä. Vedä henkeä. Muista taas hengittää. Katsotaanpa truant. Skypessä ketään? Eipä tietenkään. Tallenna. Puhuvat ruotsia. Ei nukuta. Muista hymyillä. Muista silti hengittää. Tallenna. Karista. Mutta kelläpä ei puristaisi. Tuskaa ei ole, tai sitä on hyvin vähän. Ja taas. Puhelin on hiljaa. Se ei voi mennä väärin. Tuli elää. Mikään ei tallennu. Käynti Merriamilla. Timo harkitsee lasillista. Syy on, mutta se ei ole kenenkään vika. No ni. Vai silleen. Baseball Library. Käytä taitojasi. Mutta syötävää ei ole. Mesessä? Kaksi mailia. Mitä kello on? Muista hengitys. Sinulla on kaikki. Ota rööki. Palaa istuimellesi. Mihin se siitä katoaisi. Kaikki nukkuu. Seuraava sekunti. Tuoliin istumaan. Nälkä on. Muista hengittää. Älä kanna huolta mistään. Green chai. Ehkä joku katsookin. Ole hyvä. Muista hengittää. Niin paljon kauneutta. Kello lähenee puolta kahta. Nyt ei satu. Muuta ei nyt ole. Kas tässä. Onko tämä näin helppoa? Kaksi, kolme, neljä sanaa peräkkäin? Kukaan ei lue näin pitkälle. Huikka vettä. Muistele! Muista, että sinua on rakastettu. Tästä tuohon. Mailia New York Timesilta. Hei, mutta kellohan on kaksi ja matsi alkaa. Kohta New Yorkissa pelataan baseballia. Haluamme kaikki rakkautta. Katsotaanpa. Se vie melkein nälän. Rodriquez löi heti perään toisen singlen. Riittääkö se? Nyt on nyt. Kati tappaa lemmikkejä. Antaa olla. On Runotorstai. Onkohan muilla rakkautta? Olet saanut rakkautta. Kukaan ei päivitä. Viesti pomolta. Savuke. Kuka sitten? Savuke. Päivitä Blonde on Blonde. Televisiossa nauretaan.

Lisää leikattuja versioita Toisin sanoen.

Kolmen tunnin yömatka (originaali)

Tästä tuonne. Siitä tähän. Mitä seuraavaksi? Ihan kohta? Nyt keittiöön. Lasi vettä. Tuoliin istumaan. Savuke. Läppäri syliin. Ihan kohta. Viesti pomolta. Pohtisiko istumajärjestystä? Eileen Tabios! Kuka sitten? Tristan Tzara. Tästä tuohon. Vedä henkeä. Seuraava. Teemu Manninen! Kirjoitetaanpa. Mitä sanoisi? Taas spammia. Seuraava sekunti. Blogilista. Ei päivityksiä Vilkaistaanpa laskuria. 132 käyntiä. Vielä ehtii. Kuka sitten? Savuke. Nälkä. Ei maistu. Thelonius Monk! Venyttelyä. Muista hengitys. Joku ohjaaja. Käy kusella. Istu alas. Läppäri syliin. Tästä tuohon. David Lynch! Siitä tähän. Linkkilistaa läpi. Kappas runoja. Käynti Merriamilla. Katsotaanpa truant. Vai silleen. Tästä tuohon. Vedä henkeä. Lukisiko jotain? Ei kun takaisin. Seuraavaksi. Yhtä puuttuu. Ei Kant. Velimir Hlebnikov! Laitetaanpa nettiin. Pikkuisen asettelua. No ni. Kukas kävi? Kaarinasta päivää. Ja Lahdesta. Hevoskastanjakukkulalta totta kai. Ja Bulevardilta. Tuttuja osoitteita. Mitä sitten? Muista hengittää. Puhelin on hiljaa. Mailia New York Timesilta. Suuta kuivaa. Keittäisikö teetä? Ei ole mitään sen kanssa. Televisossa purjehditaan. Televisiossa nauretaan. Skypessä ketään? Eipä tietenkään. Mesessä? Kaksi mailia. Toinen spammia. Ei ketään. Tästä mihin? Olet tässä. Televisiossa yhä purjehditaan. Jutellaan purjehtimisesta. Rakasta toisia. Jos polttaisi röökin. Uusi aski. Timo harkitsee lasillista. Veloena on onnellinen. Sven miettii uusia sieluja. Hurinalla pikku projekti. Media on valhe. Elina puhuu eristyneisyydestä. Kati tappaa lemmikkejä. Sirpa tekee kävelymusiikkia. Sivupersoona hämmästelee lokkipaljoutta. Viive oivaltaa mukulakivetyn. Keittäisikö sen teen? Ei ole syötävää. Tuosta taas tähän. Hengitä. Ole hyvä. Vältä pahaa. Vilkaise yötä. Kaikki nukkuu. Läppäri jakkaralle. Et ole sen onnettomampi kuin muutkaan. Ota rööki. Tuli elää. Muista hengittää. Et ole paha. Et ole huono. Joku rakastaa sinua. Hurina valvoo yhä. Karista. Nyt tässä. Kohta tuossa. Yö ei muutu. Kello on puoli yksi. Yksi uusi tilaaja! Stumppaa. Williamsilla monsteri. Käsiin ei satu. Hengitys on lyhyttä. Käytä taitojasi. Nojaa siihen mitä on. Sattuu. Nyt ei satu. Mitähän seuraavaksi? Olisipa jonkun unessa. Lasket päiviä. Lasket minuutteja. Et tosissasi. Mutta siltä tuntuu. Miltä sinusta tuntuu? Osaatko vastata? Et osaa. Yritä kovasti. Haluaa rakkautta. Haluamme kaikki rakkautta. Antaa antaa antaa. Vähän runoja. Paljon runoja. Me olemme sellaisia. Tallenna. Läppäri syliin. Tuuletin puhaltaa. Lisää spammia. Kukaan ei päivitä. Onkohan muilla rakkautta? Olet saanut rakkautta. Olet saanut sitä tänään. Riittääkö se? Nyt on nyt. Kohta on kohta. Muuhun et juuri nyt pysty. Kello tulee yksi. Puhuvat ruotsia. Päivitä Blonde on Blonde. Ei onnistu. Teit viime yönä kymmenen kuvaa. Ovatko nämä tunteita? Kenelle ne on tarkoitettu? Onko niistä hyötyä? Pitääkö niistä puhua? Olet tässä. Olet yhä tässä. Rintaa puristaa. Mutta kelläpä ei puristaisi. Ajatteleeko sinua kukaan? Valvooko enää kukaan? Päivitys onnistuu. Ota rööki. Ei kun keitä se tee. Tuolista ylös. Muutama askel keittiöön. Huikka vettä. Vettä kattilaan. Liesi päälle. Green chai. Takaisin tuoliin. Mainoskatko. Muista hunaja. Muista hengittää. We like music. Valo paistaa metsään. Ympärilläsi on värejä. Muuta et voi pyytää. Se on kaikki mitä saat. Muista hymyillä. Baseballia Baltimoressa. Vesi kiehuu. Nouse ylös. Kävele keittiöön. Kaada vesi. Sammuta liesi. Syö keksi. Palaa istuimellesi. Muuta ei nyt ole. Ajattele seuraavaa minuuttia. Ajattele kymmenen päivän päähän. Helpottaako? Pakko helpottaa. Käytä taitojasi. Luovu. Mutta älä luovuta. Nyt tässä. Keksi maistuu. Toinen keksi. Tämä on kirjoitusta. Tämä on rakkautta. Älä vaadi mitään. Kuuntele. Usko. Sinusta huolehditaan kyllä. Hurinan jälkeen kukaan ei päivitä. Paitsi Blonde on Blonde. Teitkö riittävän kaunista? Kaiken mihin pystyt. Vedä henkeä. Ja taas. Aika monta sekuntia. Et ole yksin. Jatka vaan. Tallenna. Mikään ei tallennu. Kaikki tallentuu. Älä kanna huolta mistään. Sinua rakastetaan. Niin vain on. Läppäri syliin. Kello lähenee puolta kahta. Älä jännitä. Sinulla on kaikki. Älä vihaa. Älä lisää vihaa. Onko tämä näin helppoa? Kaksi, kolme, neljä sanaa peräkkäin? Kukaan ei lue näin pitkälle. Voisit tehdä tästä cut-upin. Hyvän tekemisellä ei ole järjestystä. Se ei voi mennä väärin. Sinua kaitsetaan. Näin sinulle käy. Tämä on elämäsi. Eikö neljä päivää ole taivas? Sait ihan kaiken. Niin paljon kauneutta. Et tehnyt mitään väärää. Et sanonut mitään pahaa. Mitä kello on? Muista hengitys. Tästä taas tuohon ja takaisin. Kati haluaa suuria askeleita. On Runotorstai. Tekisikö matkan? Eiköhän sinulta matkaruno löydy. Katsotaanpa. Tästä tuonne! Ja taas takaisin tähän! Kuusi sanaa. Ei tule hay(na)ku. Antaa olla. Kello on puoli kaksi. Ei nukuta. Nälkä on. Mutta syötävää ei ole. Tai ei maita. Liikaa ajatuksia. Liikaa tunteita. Miten sanaa tunne opitaan käyttämään? Mitä se tarkoittaa, että tuntuu? Tuliko ensimmäinen sivulause? Onko tämä kirjoittamista? Onko tämä matka? Telkkarissa näkyy tatuointeja. Muista taas hengittää. Noin. Kas tässä. Sait sen mikä sinulle kuuluu. Älä pyydä, älä vaadi. Älä syytä. Syy on, mutta se ei ole kenenkään vika. Joku käy Tallinnan Harjumaalta. Ja Hevoskastanjakukkulalta. Anna mitään pyytämättä. Kiitä. Olet jo saanut kaiken mikä sinulle kuuluu. Tämä ei ole haircuttia. Tämä on shinglausta! Yö kuluu tuolla ulkona. Kello on pian kaksi. Kohta New Yorkissa pelataan baseballia. Voisi alkaa seurata sitä. Saisikohan siitä sanoja? Pitäisi varmaan katsoa tämä loppuun. Mitään loppuja ei ole. On vain tästä tuohon ja tuosta taas tähän takaisin. Sekunnit katoavat hengittäessä. Puhelin on ollut mykkä koko illan. Kaikki tietävät, että sinulla on kaikki hyvin. Kukaan ei kirjoita. Ei ole mitään syytä kirjoittaa. Kirjoittamalla selviää, mikä kirjoittamalla selviää. Tuskaa ei ole, tai sitä on hyvin vähän. Mutta se tuntuu kipeältä. Ei tätä silti vaihtaisi. Et ottaisi sitä riskiä. Näin on hyvä. Näin on kaunista. Muistele! Muista, että sinua on rakastettu. Mihin se siitä katoaisi. Muista taas hengittää. Ota savuke. Mitä jos kävisi pissalla. Tee on melkein juotu. Se vie melkein nälän. Kaipuuta se ei vie, mutta kaivata voi aina. Tämä on niin kaunista. Valo tulee lampusta ja ulkona on yö. Me olemme kaikki samassa pimeässä. Sähköposti vilkuttaa. Katsotaanpa. Sinulle on 1 viesti. Baseball Library. Hei, mutta kellohan on kaksi ja matsi alkaa. Muistikirjaa lukuun ottamatta kukaan ei päivitä. Noissa istumajärjestyksissä ei ole järjen hiventäkään. Joku voi tykätä. Pimeällä ei ole kiire, toisin kuin valolla. Valo kulkee avaruuden halki, mutta pimeä on koko ajan perillä. Mitä kirjoja tässä on lähellä? Italo Calvinoa, iso lintukirja, Eeva-Liisa Manneria. Niillä pärjää pitkälle. Mihin seuraan Mannerin laittaisi istumaan? Tämä on tällainen koe. Sanakirja, Rimbaudia englanniksi, Synteesin Proust-numero. Vapaan harrastustoiminnan käsikirja vuodelta 1946. Musta neliö. Tätäkin tekstiä kun katsoisi tarpeeksi kaukaa se näyttäisi harmaalta suorakaiteelta. Ehkä joku katsookin. Lukeeko kukaan näin pitkälle? Nyt New Yorkiin. Muistathan hengittää. Kivoja puolen litran pulloja. Aina voi haaveilla. Okei, pieni tauko. Muista silti hengittää. Abreau pääsi ykköselle. Rodriquez löi heti perään toisen singlen. Posada aiheutti kolmannen palon. Auttaako tämä? Tästä tuonne ja taas kerran takaisin. Jatka hengittämistä. Kello on puoli kolme. Sano vaan mitä ikinä keksitkin haluta.

Seating arrangement 2

eileen tabios

tristan tzara                                                             teemu manninen

david lynch                                                                 velimir khlebnikov

thelonius monk

Seating arrangement 1

maurice blanchot

harry k stammer                                                 aaro hellaakoski

joseph beuys                                               william blake

kirsten kaschock

Synestesia

Mikä osa minusta on omaa itseä,
mikä lainassa ohitse kulkeville.
Aika vähän.
Montako runoa ehtii elämänsä aikana,
parrankin ajaa pois,
loput on kaikki annettavaksi.
Lika lähtee pesemällä,
mutta entä itse, mokomakin
kauravellillä kuurattu palimpsesti.
Minkä ehtii, sen ehtii yhdessä kokien,
suloisessa sekamelskassa
värit, kuvat, kirjaimet, musiikki ja sydänäänet.

Yömusiikkia 2

Uusi sarja "courier" päivittyy Blonde on Blonden puolella.

Pitkät virheet.


Väärää maata.


Sydämeeni hakkaa.


Kuulumaton hätä.

Yömusiikkia

Pitäisi taitaa maanviljely ja jumaluusoppi,

kalastus ja vetten päällä kävely.

Ilman halki pääsee tahtomalla lujasti,

mutta rakastaa pitää suin päin ja ristiin rastiin,

niin kuin väri on kiinni sidosaineessa

tai hiekka lasissa. On kaikkea,

uutta ilmaa keuhkoissa ja aukinainen mieli,

joka viehättyy tutkimusmatkoista sinuun,

mitä jos liiteleekin aavikon yllä lohduttamassa

jokaista hiekanjyvää tai kalojen seassa uivaa merta.

Pitäisi nähdä elämänsä puut ja tehdä kasvioppi,

muistaa varjella sieluaan ja kaikkia pienempiä.

Kuut viuhuvat nauruaan pidätellen,

kohtalotar ottaa ilmakylpyjä häpeämättä

ja vailla suurempia kiireitä,

vähän niin kuin runossa, joka tanssii

menuettia riemuisasti itseään varten.

Pitäisi tietää ja pitäisi muistaa,

osata jakaa tuoksunsa, joka katseen tavoin antaa itseään

pyytämättä, ainoana määränään

pysyä ilmassa, kiinni pitämättä.

zkävä

Sydän pyöräilee, ihoni
palaa.

Muista hengittää, alati
muista.

Puheen kädet, silmäin
sormet.

Ollaan vaan, ei mitään
varten.

Finnish Poetry in the Southern Winter

The second issue of Otoliths, a Magazine of Many eThings, edited by Mark Young, is now available on-line. Among the featured poets are Juhana Vähänen, Miia Toivio, Aki Salmela, Janne Nummela, Marko J. Niemi, Olli Sinivaara, and Leevi Lehto. This is quite remarkable, I think.