Love letter ja kuinkas sitten kävikään

Muistaako kukaan viime joulukuussa piirustelemiani rakkauskirjeitä? Kuvia sarjaan, jolle annoin monimielisen nimen Love Letter, syntyi kaikkiaan yhdeksäntoista ja yksi niistä näytti tällaiselta:

Love letter 16

Useita kuukausia myöhemmin, tarkemmin sanoen tiistaina 25. heinäkuuta sain idean. Entä jos julkaisisin sarjan kansien välissä, paperille tulostettuna? Kokemukseni Lulusta, verkossa toimivasta print-on-demand-painosta olivat hyviä. Esimerkiksi Muistikirjassa ilmestyneistä teksteistä koottu, Jukka-Pekka Kervisen Ankkurin julkaisema Ilmaisin asiani on tuotettu yhtiön palveluja hyväksi käyttäen.

Ryhdyin saman tien toimeen. Poimin Love Letterin kuvat word-tiedostoon ja kirjoitin niihin asianmukaiset kuvatekstit. Lisäsin esilehdille tulevat tekstit ja loppuun luettelon julkaisuistani. Kun kaikki oli koossa, siirryin Lulun palveluun ja aloitin uuden projektin. Latasin tiedoston Lulun taitto-ohjelmaan ja tein tarvittavat asettelut. Tein valintoja kannen ja ulkoasun suhteen. Teetin julkaisusta pdf-tiedoston ja tein viimeiset tarkistukset. Painoin julkaise-nappulaa. Siirryin tilausosastolle. Ilmoitin haluavani kaksi tulostettua kopiota ja varmistin tilaukseni. Aikaa koko tähän prosessiin kului muutama tunti.

Joitakin päiviä myöhemmin sähköpostiini ilmaantui Lululta viesti, jossa kerrottiin, että tilaukseni oli tulostettu ja lähetetty matkaan kohti ilmoittamaani osoitetta. Tänä aamuna, tasan kaksi viikkoa siitä kun aloitin projektini, paketti tipahti postiluukustani. Niteiden mukana oli lähetyslista, jonka mukaan luottokortiltani veloitettu loppusumma oli yhteensä $14,93, siis vähän toistakymmentä euroa. Itse painotuotteet maksoivat $8,90, näin ollen postikulujen osuudeksi jäi $6,03. Ei hassumpaa. Itse palveluun liittyminen ja sen käyttö on ilmaista; kuluja syntyy vasta tuotteen tilaamisesta.

Itse painotuotekaan ei näyttänyt lainkaan keljummalta, varsinkin kun ottaa huomioon, että kuvatiedostoni olivat resoluutioltaan hyvinkin matalia. Mutta se ei tuntunut haittaavan, koska kuvissa ei ollut harmaan sävyjä. Lulun käyttämä paperi on sen verran ohutta, että olin tehnyt viisaasti sijoittaessani jokaisen kuvan omalle lehdelleen. Kahden kuvan kohdalla taitto oli syystä tai toisesta muutaman millin pielessä, mutta siitä selviän teettämällä tiedostosta uuden pdf:n ennen varsinaisen painoluvan antamista. Lupa tarkoittaa ruksin laittamista laatikkoon sen ilmaisemiseksi, että kirja on kenen tahansa tilattavissa. (Tähän saattaa mennä vielä jokunen päivä, koska olen päättänyt hankkia teokselle oman ISBN-numeron.) Lulun pääkonttori muuten sijaitsee Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa, mutta ainakin Love Letter näyttää tulostetun Espanjan Sevillassa. Hmm. Veikkaan, että Lulun käyttämiä painotaloja on useampiakin ja että niitä tulee koko ajan lisää.

Kirjan hinnan voin määritellä haluamakseni. Jos en halua itse hyötyä hankkeestani taloudellisesti, tilaajan maksamaksi hinnaksi jää tuo Lulun ottama osuus eli $4,45 per nide + postikulut. Voin toki lisätä hintaan haluamani dollarimäärän ”tekijänpalkkiota”, josta Lulu raapaisee pienen siivun ja jonka se tilittää sovitun ohjelman mukaisesti tekijälle.

Mitä tästä opimme? Jos ei muuta niin ainakin sen, että marginaalikirjallisuuden julkaisemisen ja saatavuuden edellytykset ovat menneet kerralla uusiksi.