torstaina, toukokuuta 25, 2006
Sen jälkeen kun suuren filosofi- ja runoilijasuvun edustaja Saska Snellman sai tehtäväkseen tarttua Helsingin Sanomien kulttuurisivujen peräsimeen, minulla on ollut monta syytä lehden tilauksen perumiseen. Saa nähdä onko lehden tämänpäiväinen pohdinta siitä, kuka olisi sopivin juontajapari ensi vuoden euroviisuihin, se pisara joka saa mittani täyttymään. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä jutuista; jos joku aihe ei kiinnosta, sen yli on helppo skipata. Maksan kuitenkin turhasta, jos lehden kulttuurisivuilla ei ole minulle mitään annettavaa. Täytyy muistaa, ettei sanomalehtiä alunperin perustettu kolariuutisten välittämiseen tai viihdealan yrittäjien markkinointiponnistusten tukemiseen. Ne perustettiin uusien ideoiden tunnetuksi tekemiseen.
2 Comments:
No tuo funktio on kyllä unohdettu jo kauan sitten. On sydäntäraastavaa lukea, mitä esim. G H Mead kirjoittaa sanomalehdistä; mikä hehkutus siitä, kuinka lukiessaan toisen yhteiskuntaluokan oloista ja toisella puolen maailmaa tapahtuneista kauheuksista ihmiset tulevat empaattisemmiksi, kuinka maailma pienenee ja supistuu moraaliin mahtuvaksi.
Vaan kuinkas sitten kävikään: EVVK.
Ystävän sanoessa toissapäivänä, että tahtoisi alkaa kirjoittaa HS:n kulttuurisivuille kritiikkejä ajattelen hetken, että nii-in, olisihan se hienoa - mutta sitten muistan, etten ole IKINÄ vielä lukenut niitä. En kotona asuessani, silloin näet en vielä ollut kiinnostunut asioista, enkä sen jälkeen - en ole ikinä saanut tilattua Hesaria, siitä on suurin osa kuitenkin ihan silppua.
Toivotonta. Kunhan aikakone keksitään, matkustanen prerafaeliittien luokse.
Juu, ei tämä yksin nuoren Snellmanin piikkiin mene, mutta trendi ei ainakaan siitä noussut. Ja saahan sitä haaveilla, ihanteellisesta maailmasta. Semminkin kun on olemassa esimerkkejä sellaisistakin lehdistä, joissa maan ja maailman parhaat kynät kirjoittavat herkeämättä ideoiden maailmasta.
Lähetä kommentti
<< Home