In memoriam

1932—2006

"Kuljen / sinne, missä / tiet ovat tyhjiä"

Lisää jaettavaa

Visuaalisesta runoudesta kiinnostuneille: Geof Huth haastattelee Bob Grummanin. Mukana pohdintaa myös kielirunoudesta.

What
is a
boy to do

if
not for
a little death

Concrete #94

Kiitos, Amadeus.

Been where, done what?

"Juuri minä voin tehdä tämännäköisiä"

"Käsityön jäljen katoaminen mahdollisti uusia kertomuksia maalaukselle. Kerrottua ei liitetty jäljen ehtoihin vaan kokemuksiin, joilla jälki häivytetään samoin kuten muoto, jolle annetaan merkitys."

Jan Kenneth Weckman, Seitsemän maalauksen katsominen, Like 2005

Blayen prinssi Tripolin kreivittärelle IV

Kukapa ei osaisi valmistaa säkeitä kyyhkysistä,
jotka kujertavat kaipuunsa runousopin mukaan.

Ajatellaan meitä kahta. Minä kirjoitan sinulle,
mutta sanopa näetkö sinä saman kuin minä näen?

Kerta kaikkiaan tyydyttymätön halu vaihtaa ajatuksia

Thomas Fink haastattelee Michael Hellerin.

Halu vaihtaa ajatuksia

Mark Young Tom Beckettin haastattelussa.

Tripolin kreivitär Blayen prinssille III

Se mitä rakastavaiset kutsuvat menneisyydeksi,
hiipii nykyhetkeen heti tilaisuuden saatuaan.

Mutta minun päiväni eivät mene eivätkä tule,
ne ovat paikallaan, koska ne eivät mene ohitse.

Hiisi vieköön!

Viikko takaperin sain sähköpostia Mark Youngilta. Viestin liitteenä oli pdf-muotoinen kopio Markin uudesta, pitkään kehitteillä ollesta kokoelmasta nimeltä Betabet. Kuten alla olevasta Kalevala-aiheisesta runostakin käy ilmi, teoksessa käsitellään myyttejä. Käsittelytapa on ilmeisen anakronistinen. En silti sanoisi, että kyse on ehdoin tahdoin tehdystä uudesta tulkinnasta. Sen sijaan voisi puhua uutta luovasta luennasta tai kirjoituksesta.

I
The gods in the Kalevala are
gas & dust spread
thinly across the solar
system. Sickle-shaped the
gas flows outward from
the Sun as either analog
video disk or solar wind.
Fine dust lies in the plane
of Tuonela, scattering the
property of consciousness
to produce as by-product
zodiacal light. Comets enter
shed by swans. Interference
patterns swarm. Some-
times Surma seizes the
imprudent man & swallows
him. More dust forms &
appears as meteor showers
as it passes through the
prevalent atmosphere that
marks the home of Hiisi.

PS. Kokoelman voi tilata suoraan tekijältä, joka toimittaa sen tilaajalle sähköpostitse pdf-tiedostona.

Pieni elämys Seurasaaressa

Omituisia tapoja

Sain haasteen Eufemialta (ja sattuman kauppaa myös täältä). Haasteen mukaan minun pitäisi luetella omituisia tapojani. Hmmm. Kuinka ollakaan, tehtävä osoittautui uskomattoman vaikeaksi. Minussa on kyllä omituisia piirteitä, mutta en tiedä toimivani omituisesti. Voi olla, että yksin eläessä idiosynkrasioitaan on kerta kaikkiaan mahdoton huomata. Toisaalta onko esimerkiksi se, ettei harrasta seksiä, omituinen tapa vai pelkästään omituista? No, tässä listani:

1. Ajattelen seksiä keskimäärin 127,348 kertaa päivässä.
2. Jos en ajattele seksiä, ajattelen naisia.
3. Jos en ajattele naisia, ajattelen jotain tyttöä erityisesti.
4. Jos en ajattele jotain tyttöä erityisesti, palaan ajattelemaan seksiä.
5. Jos sattumalta olen ajattelematta seksiä, lueskelen luultavasti Los Angelesin karttaa.

Okei, myönnetään, että luettelosta tuli aika brutaali ja yksitoikkoinen. Mutta tekeekö se mainitsemistani puuhista jotenkin vähemmän omituisia? Tuon Los Angelesin kartan lukemisen tilalle voisi sijoittaa muitakin hyödyttömiä toimintoja, kuten Italiasta uneksimisen, Puccinin aarioihin eläytymisen tai taidemaalarin urasta haaveilun. Olen ihan toivottoman tunteellinen ja voin kyynelehtiä kohdatessani melkein mitä tahansa kaunista. Ajattelen näitä asioita lakkaamatta, sillä olen sitä mieltä, että kauneus on, rakkauden jälkeen, kaikkein tärkein elämää ylläpitävä voima. Jos et voi saada rakkautta, tyydy edes kauneuteen. Tarkemmin ajatellen mainitsemani asiat eivät ole omasta mielestäni edes omituisia. Pidän niitä täysin normaaleina, mutta ne saattavat toki toimia selityksenä muille omituisuuksilleni.

Ai niin, vielä pieni tarkennus. Pilkku tuossa ensimmäisen kohdan keskellä on desimaalipilkku. Niin omituisia eivät tapani sentään ole, että ajattelisin seksiä toistasataatuhatta kertaa päivässä.

PS. Meinasi unohtua. Tottelevainen kun olen, laitetaan haaste eteenpäin kahdelle ehdottomalle suosikkikirjoittajalleni, Marille ja Sivupersoonalle. Ja okei, myös pomolleni Jarmolle.

Weather report

Q & A

Longing

Tennis, anyone?

Olen tulossa siihen ajatukseen, että Juhana Vähäsen viime kuukausina kirjoittamat tekstit ovat tämän hetken mielenkiintoisinta tavaraa. Nopea, äsken syntynyt ja loppuun asti harkitsematon käsitykseni on, että kyse on sellaisen paralleelitodellisuuden kuvauksesta, joka on melkein mutta vain melkein yksi yhteen sen todellisuuden kanssa, jossa kirjoitukset ilmestyvät. Yksityiskohdat ovat tunnistettavia, mutta ne ovat jollain oudolla ja ainakin minulle vielä tavoittamattomissa olevalla tavalla nyrjähtäneet vakiintuneilta sijoiltaan. Kuin tulisi tuttuun kaupunkiin usean vuosikymmenen tauon jälkeen. Kuin lukisi äidinkieltään, jonka käytännöt ovat muuttuneet, lehdestä, jonka typografia ja osastojako on pantu uusiksi. Se, sekin on hyvän runouden merkki.

Blayen prinssi Tripolin kreivittärelle III

Vaivoin taipuu kieli tottelemaan korvaa,
laulun kovaa lakia.

Olen tässä, kynäni rahina, tomua ja tuhkaa.
Jospa tekisin vain kuvia?

Introspection

Ollapa

unissaan

päissään

mielissään

Mustavalkoinen esitys edellisestä

Graafinen esitys edellisestä

Lisää

”Kaikki näyttää olevan sekaisin tätä nykyä”

Mitä? Ilmassa on keskustelua runoudesta!

Teemu Manninen yhtäällä ja Sven Laakso toisaalla ovat ottaneet asiakseen kommentoida lauantain Hesarin kritiikkejä Aki Salmelan ja Panu Tuomen uusimmista kokoelmista. Edellistä kismittää erityisesti Salmelaa arvostelleen Mervi Kantokorven tarkentamaton letkautus "kielikoulua käyvistä nykyrunoilijoista". Jälkimmäinen moittii häntä "mitäänsanomattomuudessaan huimaavasta ilmaisusta” ja toteaa: "En osaa sanoa kumpi olisi toivottavampaa, saada häneltä tyrmäys vai suitsutus."

Puuttumatta sen tarkemmin yksityiskohtiin panen tyytyväisenä merkille sen, että runoilijat näyttävät olevan taas kerran vähintään askeleen edellä määrittelijöitään. Ajatus kritiikin tehtävästä lokeroijana ja nimilappujen liimaajana on naurettava pyrkimys, etenkin yritys niputtaa kaikki tänään runoa kirjoittavat jonkin saman latistavan bannerin alle. Tiivistykseni ei ehkä ole kaikkein tuorein taikka omaperäisin, mutta miksei riittäisi kun todetaan, että Suomessa juuri nyt kirjoitettu runous ei ole pitkään aikaan ollut yhtä heterogeenistä, ilmaisultaan ja keinoiltaan ja julkaisutavoiltaan monipuolista. Tähän tuntuisi Manninenkin viittaavan kirjoittaessaan:

On siis ilmiselvää, mikäli lainkaan seuraa runouslehtiä ja runoutta lehdissä, että Suomessa ei ole "nykyrunoilijoiden kielikoulua", joka toimisi itseilmaisun pyhiä säännöksiä vastaan.

Tai edelleen oman kirjoituksensa kommenttiosastolla:

On improvisaatioita, tilkkutäkkien kutomista ties millä löydetyllä aineksella. Ihan tavallista inhimillistä sähellystä ja kaikilla tuo sama tunne, että yrittää sanoa jotain, mutta mitähän se olisi.

Niinpä. Sen sijaan mitä tulee Hesarin kykyyn tai taipumukseen olla pihalla, tai sitten vahingossa oikeassa, kannattaa lukaista mitä Irma Stenbäck kirjoittaa saman päivän lehdessä, kulttuuriosaston paraatipaikalla:

Mikä oli miehiään aikansa säesankari, runoilija Johan Henrik Erkko?

Miten pyyhkiä pölyt pois lyyrikosta, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta?

No, raottamalla runoilijan elämää. Aikalaiset ihailivat palavasieluista Erkkoa, jolla oli komea ulkonäkö, loistava seurustelutaito, aatteita ja ihanteita ja nippu runoja kainalossa.

Vaan ei rauhaa sielussa.

Jaa-a. Komea säesankari nippu runoja kainalossa, vaan ei rauhaa sielussa. Eikä meillä aavistusta, olisiko mieluummin ottanut tyrmäyksen vai suitsutusta.

Update: Keskusteluun liittyy myös Risto Niemi-Pynttäri.

Thru for the night

ALS IXH XAN

Body and soul

Slow tech

Tripolin kreivitär Blayen prinssille II

Tänään puut katselivat minua, eivät merelle.
Mutta sekään ei ole kaipuuni kuva. Sinä olet.

Siirtelen näitä kiviä toisiin asentoihin, laitan
teeheni kanelia ja omenaa. Se on silti teetä.

Seinävaate

Blayen prinssi Tripolin kreivittärelle II

Syys ei käsitä, mitä kevät sirkutellen lupasi,
nyt viini tekee työtään, viiniruukku omaansa.

Sivelen sen pintaa pimeässä, enkä ihmettele,
miksi ruukkumaakari maalasi sen kauniiksi.

Hei, naku!

Read Ron Silliman's review of The First Hay(na)ku Anthology.

"Näitä voin tehdä seitsemän päivässä"

Januaarivariaatio

Time on my hands

Oille

Valo tulee täällä vielä toistaiseksi sisältäpäin ja lumesta

Tripolin kreivitär Blayen prinssille I

Taivaanrantaa tuijotellessani olen tavannut miettiä,
tekeekö siemen hedelmää vai hedelmä siementä.

Mutta sanopa, mitä merkitsee merimiesten puhe,
että muistojen sijaan siellä kaupataan nyt muistia.

Night music

Deconstructing Karri

inexcus'able 12 (for Karri Kokko) by harry k stammer


This is a piece, dedicated to me, taken from a longer series by a poet friend, Harry K. Stammer. Please do check his wonderful work. (What puzzles me, though, is how Blogger managed to turn the original blue & white into this. Anyhow, if you click it, you'll see it in its original colors. Go figure.)

Blayen prinssi Tripolin kreivittärelle I

Lähettämäni kukat tekevät vasta nuppua,
mutta niin ovat runonikin vielä kesken.

Kun laitat ne veteen, ajattele venettä,
jonka rakentamisen olen juuri aloittanut.

Sain valoa ja muistin,
olen kävellyt tähän joka askeleen.

Artist's dilemma

Antaisi tuhat takeltelevaa Vinteuil'ta
päästäkseen asettelemaan katleijojasi!

tämä pimeä on valoa

tämä hiljaisuus

ääntä jossain toisaalla

Tietää
mitä haluaisi
tehdä tällä kielellä.

Sydämeni ei tiedä

hypähtävänsä.

Over Time (for Lucinda Williams)

Minuuttiruno

Nämä viikot lintujen kanssa ennen kuin
aivojen rykelmistä löytyy se reitti joka laulaa

halu sille joka yksin katselee käsiään
kaipuu kevät jota odottaa lähteväksi kanssaan

Eelle

Kasvoisuusta läheisyyttää.











Aukkoisuitse loitontaitse.

Tuo halu.











Tämä nautinto.

Tämä halu.











Tuo nautinto.

Congrats, Marko!

The winners in The Holiday Hay(na)ku Contest have been decided. There were ten winners altogether, among them the Magic Man, Marko Niemi. Not to take anything away from the other contestants, but from a national, and artistic, standpoint, this is a truly remarkable achievement. Take a look.

Talking visual poetics

The always informative, always insightful, Geof Huth writes:

These poems don't work in the clean orderly way we expect a poem to work: Here's a work; read it. Instead, we need to allow our eyes to dance over the surface of the poem, our minds to gather impressions and realize a poem with the words and wordshapes available. These poems are truly poems, more so than the wordless visual poems around us. They are assemblages of words broken into pieces for a heightened sense of language and meaning.

As his title says, Geof's talking about "Not Wordlessness but a Tendency towards Illegibility" among visual poetry in general, but, the way I see it, he could be talking about my pursuits, too.

On eri











kuin halu.

Halun sommitelmat.











Tulla taivutetuksi.

Pää tyynyllä.











Sormet suussa.

What does poetry do?

Asks Tom Beckett in his interview with Jean Vengua. Her answer:

It records, it makes visible and audible – sensible; it makes the interior apparent to the senses. It’s another way of bringing forth awareness within the matrix of language and living and dying. It begins with a state that for me is childlike and playful, seemingly grounded in the body; and it often branches out into the ludic, the ludicruous – which is delightful when it happens. Poetry reports back to me (I mean that in a broad sense, of course, but in my blog, Diaryo I literally shaped my poems from news reports), it tells me what’s going on, and sometimes what’s going on is funny, lyrical, erotic; sometimes it’s full of despair, and I see the language breaking up inside of me or turning cold, becoming self-centered, cliché, awkward or lonely; disappearing into dead space, self-censorship, silence. When I say that poetry is a practice of staying with the discomfort or dissonance, I include in that also terror.

Poetry reports back to you. Now, that's one reason to read the whole piece.

Pieni sininen

Iso sininen

Puhtaalta pöydältä