sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Top ten by Kemppinen

Kalenterivuoden päätteeksi Kemppinen luettelee parhaita. Tässä suomalaisen runouden kärki:
Kivi (ei Härkä-Tuomo)
Leino
Haavikko (vuoteen 1966)
Saarikoski
Eeva-Liisa Manner
P. Mustapää (vuoteen 1948)
Kailas
Gunnar Björling
Juice Leskinen
Pertti Nieminen
Mistä
lie uneksinut
nukkuessaan lasiensa päällä.

lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Kapteeni Hytönen on nykyään Otto-Erik. Merkille kannattaa panna myös Herra Nutz.

Arvoitus

Sydämen päällä musta kivi:
Munkkiniemi 30. tammikuuta 2006
vai Salle Pleyel, Pariisi 17. lokakuuta 1988?
Steven Taylor, Allen Ginsberg, Peter Orlovsky & KK Vanhalla tammikuussa 1983.

Ystäväni, valokuvaaja Sakari Viika siivosi äskettäin vanhoja arkistojaan ja tehtyään tämän löydön antoi sen minulle joululahjaksi hienosti vedostettuna ja raamitettuna. Otos on tilanteesta, jossa Ginsberg ja yours truly esittävät yhdessä runon "America". Tapausta en tietenkään ole unohtanut, mutta valokuvan olemassaolosta minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa.

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Futuristinen ilta-aaria (abridged version)

Tällä värisevällä hetkellä
Tällä värisevällä hetkellä
Tällä värisevällä hetkellä
Tällä värisevällä hetkellä
Tällä värisevällä hetkellä
Tällä värisevällä

Futuristinen ilta-aaria (extended version)

Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.
Tällä värisevällä hetkellä.

tiistaina, joulukuuta 26, 2006

Kuumeista meininkiä

Alkavat valmistaa käsitteitä
    aineesta ja muistista.
Hienon värisiä ja kirkkaita
    kuin ajatus tai aika.

Seurausten ketju on tiedossa,
    ihmistä epäillään.
Eri vai sama kuin kronologia,
    se tässä yhä mättää.

Tahtotasossa ei moittimista,
    rahoitus seksikäs.
Hölynpölyt päälle vimpan,
    logistiikka siivottu.

Pimeyshän on naurettavaa,
    sairautta kuin sääli.
Valoisampi on hauskempi,
    näkee ketä rakastaa.

Puheliaisuus vasta nastaa
    onkin, herramunjee!
Laitetaan vaan pakettiin,
    kun hinta on sopiva.

Katsellaan näkemyksiä,
    kuullaan kuuluja.
Kaikki on pian paremmin,
    murheellisuus ja!

sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

Pieni ilosanoma


Ja he loivat katseensa kukkaan,
joka puhui pimeään,
joka tajusi ymmärtävänsä korvia,
jotka se oli kasvattanut sydämeen,
joka riemuitsi valosta,
jonka he erottivat kuvassa,
jonka aiheena oli ensi kertaa ihminen
ja kuva itse.


Hyvää joulua ja valoa päin!

Kuva: Botticelli

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Naura
sydän suruille,
jotka onnesta pyydetään.

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Enemmän valoa

Lyhytotsainen kuperkeikkakyyhkynen,
    sen voi kuvitella vihaiseksi,
pelokkaaksi, surulliseksi ja iloiseksi,
    mutta entä toiveikkaaksi?

Se jos mikä osaa heittää voltin ilmassa,
    tuosta vain katsojansa iloksi,
muttei koskaan opi käyttämään lausetta,
    jossa ruusu ompi punainen.

Eikö se ole vähän niin kuin osallistuisi
    taiteelliseen esitykseen
paitsi omalla fyysisellä läsnäolollaan
    side silmille sidottuna?

Samaan syssyyn on kai esitettävä kysymys,
    voimmeko konsaan sopia siitä,
että ihminen on enempi enkeli kuin eläin,
    joksi häntä väärin luullaan.

Entä mitä on jäljellä humaniteetin,
    panteistisen jumalahartauden
ja maailmanporvariuden ihanteista,
    joita ministeri Goethe ilmensi?

Voimaton on järki ratkomaan ongelmia,
    joista sydän kerkeästi viisastuu,
kun etenevät vuodet riisuvat elämästämme
    kultaisen nuoruuden illuusiot.

Runoon laitan kuperkeikkakyyhkysen
    ja siten olen poikkiteloin
edessänne kunnes tomu muuttunut on
    tähdiksi ikuisuuden kuiluihin.

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Kiitospäivä

Vuoden pimeimmällä hetkellä lienee aika kiittää kaikesta siitä valosta ja onnesta, joka tänä vuonna osakseni on vuodattunut. Jos pieniä virhearviointeja, pettymyksiä ja muita, hmm, puutteita ei lasketa, tämä on ollut elämäni parhaita jaksoja. Olen saanut paljon aikaan, runon tai kaksi melkein joka päivälle, ja yhden kokonaisen kirjankin. Saamastani palautteesta päätellen ponnistus ei ole mennyt hukkaan, ja noista miellyttävistä sanoista lausun nöyrimmän ja sydämellisimmän kiitokseni. Kirkkaimman valon ja suurimman onnen lähteitä ovat olleet ne kymmenet uudet ystävät ja kollegat, joihin olen saanut tutustua, joko virtuaalisesti tai kasvoista kasvoihin, ja joiden suuremmoisen inspiroivassa ja lämpimässä seurassa olen saanut viettää aikaani. Se on ollut kokemus ja lahja. Siitä teille, rakkaat ystävät, halaus ja kiitos kaunis.
Kivisikiö toisin 8

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Kivisikiö toisin 7
Unessa en muista värin vastakohtaa,
eikä pimeällä ole valoa, johon paeta.

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Heinillä härkien

Laulaminen ei ole pitkään aikaan tuntunut näin hyvältä. Osallistujia oli parikymmentä, joukossa myös uusia tuttavuuksia, enkä tohdi yrittää luetella heitä kaikkia. Tuntuu siltä, että olen saanut parhaan joululahjani etukäteen. Onni on toiset ihmiset.

Lapsuuteni paratiisi 2

Kommentin kommentti aiempaan muistelukseeni:
En koskaan tiedä varmasti, mistä kirjoitan, mutta ei Tapiola ollut silloin eikä ilmeisesti ole nytkään mikään paremmman väen reservaatti. Westend ja uudemmat it-väen ghettot ovat asia erikseen.

Harjuviidan ja Itärannan sosiaalisesta rakenteesta minulla ei ollut käsitystä. Sen verran kuitenkin, etteivät nuo mainitsemani rivitalotkaan mitään palatseja olleet. Yhtä niistä asui Tapio Wirkkala (ja siten myös Maaru Wirkkala). Sen sijaan Jukka Virtanen (ja siten myös Ville Virtanen) asui heti meidän naapurissa, sellaisessa korttelinmittaisessa kerrostalossa, joita Tapiola ja muut 60-luvun lähiöt ovat täynnä. Korkeaa ja matalaa sulassa sovussa, siis.

Itselleni tuolla ajalla ja paikalla on sikäli merkitystä, että sain viettää siellä viattomimmat vuoteni. Oppi kaikenlaisia taitoja, ei sentään vielä pahimpia syntejä. Ei oltu ihan kaupungissa, mutta ei aivan maallakaan. Talouskaupasta sai irtomaitoa ja talvisin kouluun pääsi hiihtämällä. Pennin karkit maksoivat pennin, Rix Raxit viisi penniä, ja television värit sai kuvitella itse.

Joskus olen katsonut kuvia Tapiolan rakentamisen ajalta. Vähän niin kuin Los Angelesia olisi levitetty Downtownin ja Santa Monican välisiin sitruunapuulehtoihin. Mainitsemaani historiaa ei näy juuri missään, mitä nyt jotain rippeitä Otaniemen kampuksen tuntumassa ja vallihautoja Mäntyviidan takana. Millähän muuten on vaiettu se Nokian alle jäänyt historiallinen tienpätkä? Oi äsken tulleiden röyhkeyttä!

Jorvaksentien, nykyisen Länsiväylän, ruuhkat muistan hyvin, koska päivittäinen koulumatka vei pian nelosen bussilla Maitokeskuksen kylkeen Kampissa. Ennen Lapinlahden sillan rakentamista jono mateli Lauttasaaren läpi, mistä tultiin Ruoholahteen, joka oli pelkkää lautatarhaa ja romiksia. Rantsussa ja etenkin entisen maalivaraston vaiheilla hortoili ulkoilmassa viihtyviä ihmisiä, lähinnä nelikymppisiä miehiä, joilta monelta puuttui hihasta toinen käsivarsi tai lahkeesta toinen jalka.

Vielä yksi asia. Naapurin Teron isosiskoilta, melkeiste naisilta siis, sain ensimmäisen oppituntini toiseudesta. Juuri kun maailmani oli täyttynyt Beatlesista, jonka äiditkin hyväksyivät, sain kuulla että sille oli olemassa myös dionyysinen vaihtoehto, Rolling Stones.

Kaunokirjoitusta 2

tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat kirjoo tytöt lukee tytöt kirjoo pojat lukee tytöt kirjoo pojat lukee pojat kirjoo tytöt lukee pojat lukee tytöt

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Kaunokirjoitusta

Tytöt
kirjoo pojat
lukee pojat kirjoo
tytöt lukee
pojat
lukee tytöt
kirjoo tytöt lukee
pojat kirjoo
tytöt
lukee pojat
kirjoo pojat lukee
tytöt kirjoo
pojat
kirjoo tytöt
lukee tytöt kirjoo
pojat lukee
tytöt


hwrknt: how to read kant, how to write kant

Lapsuuteni paratiisi

Muutimme Tapiolan Harjuviitaan 1963. Se oli se vuosi, jolloin menin kansakoulun toiselle luokalle ja kuulin ensimmäisen kerran Beatlesia. Sain myös ikioman kirjastokortin. John F. Kennedy tapettiin. Opin tarkkailemaan lintuja.

Siihen aikaan kahdeksanvuotiaan pojan elämän täyttivät erilaiset pallopelit, urheilu yleensä, neppisautot ja muut pihaleikit, pyöräily, jokapäiväinen seikkailu rannoilla, kallioilla ja metsissä. Jos kodin ympärille kuvitteli ympyrän, jonka säde oli puolisen kilometriä, siinä se oli, kokonainen maailma. Se oli se reviiri, jonka sisäpuolella oli kirjoittamaton lupa liikkua ilman vanhempia ja jonka ulkopuolelle poikettiin vain erikoistapauksessa. Sen maailman tuo pieni poika tunsi kuin omat taskunsa.

Tuosta maailmasta, minun silloisesta universumistani, julkaistiin kuva sunnuntain Helsingin Sanomissa (A13).*


Espoon Keilaniemestä otettu ilmakuva on monella tavalla hämmentävä. Kuvan etuala nimittäin kattaa jotakuinkin kokonaisuudessaan edellä mainitun ympyrän, minun maailmani, ja sen ulkopuolelle jäävät ainoastaan taustalla epämääräisesti näkyvät alueet.

Kotitalomme erottuu kuvan oikeassa ylänurkassa. Puiden keskellä, kuvaan merkityn Otsolahden ja Kehä I:n välissä, näkyy kaksi valkoiseksi kalkittua, Alvar Aallon piirtämää kerrostaloa, joista me asuimme oikeanpuoleisessa. Aluetta kutsuttiin ja kutsutaan vieläkin Itärannaksi.

Otsolahden idänpuoleinen alue, Itäranta, rakennettiin 60-luvun alussa, kuten niin monet muutkin osat Tapiolan puutarhakaupunkia. Pääosa rakennuksista oli kerrostaloja, mutta rantaa reunusti myös pitkä rivi hiukan paremman väen rivitaloja. Alue oli suunnattu nuorille lapsiperheille ja se myös näkyi. Lapsia oli laumoittain joka pihassa, ja muistan kesäiltoja, jolloin kirkonrottaan tai purkkikseen saattoi osallistua kerrallaan jopa useita kymmeniä naapurustosta kokoontuneita tyttöjä ja poikia. Siihen aikaan väkeä oli niin paljon, että se saattoi elättää oman R-kioskinsa ja oman lähikauppansa. Ei elätä enää, ei ole elättänyt enää pitkään aikaan, sillä lapset ovat jo kauan sitten muuttaneet muualle. Viime kesänä, kun viimeksi kävin katselemassa vanhoja paikkoja, koko alue oli kuin kadotuksen jäljiltä. Odotettavissa oleva sukupolvenvaihdos, muista muutoksista puhumattakaan, saattaa luonnollisesti muuttaa tilanteen nopeasti.

Kotipiha ja sitä ympäröivät metsiköt olivat meidän lasten valtakuntaa. Kuljettiin, tutkittiin ja pengottiin joka puunjuuri ja kallionkolo. Rakennettiin majoja ja talvisin laskettiin mäkeä. Voisin ruksia kuvasta monta tuttua paikkaa, ne joissa olen käynyt linnunpesällä, sen jossa tapoin pihaamme eksyneen kyyn, ne joihin olen rakentanut hyppyrimäen, sen jossa pussasin ensi kerran tyttöä.

Maailmani ei rajoittunut välittömään pihapiiriin, ja toisinaan vaelluksemme ulottuivat kuvassa näkyvien valtaväylien, Karhusaarentien ja nykyisen Kehä I:n toiselle puolelle, Keilaniemeen.

Siihen aikaan, nelisenkymmentä vuotta sitten, koko alue oli käytännöllisesti katsoen rakentamaton. Jonkun firman ylläpitämä edustusmaja tai muu vastaava Keilaniemen kärjessä ja uimarannan koppi Lehtisaareen johtavan sillan kupeessa, siinä kaikki. Nesteen torni eli Raaden hammas pystytettiin vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin 1976. Se olikin parikymmentä vuotta niemen ainoa uudisrakennus. Vasta 90-luvulla tulivat ensin Nokian ja sitten Koneen, Elisan ja muiden teknologiayritysten toimistokolossit. Nyt lehdessä esitellyn suunnitelman mukaan Keilaniemen viimeisetkin tontit täyttyvät. On tulossa jättimäinen High Tech Center, joku 26-kerroksinen toimistorakennus ja Fortum kakkonen. Ja ennen pitkää myös Keilaniemen oma metroasema, vain kivenheiton päähän entisestä kodistani.

Tulevan teknologiakeskuksen paikalla sijaitsi aiemmin piskuinen Otaniemen uimaranta, jossa opettelin uimaan ja jonka pukukopin seinänraosta tirkistelin tyttöjen puolelle tajuamatta täysin mitä olin tekemässä. Ranta-alue Lehtisaaren sillalta silloisen Jorvaksentien kupeeseen oli kaislikkoista joutomaata ja meressä ui silkkiuikkuja ja muita vesilintuja. Keilaniemeä ei voinut sanoa luonnonkauniiksi, pelkkää kosteikkoa ja lehtometsää koko seutu. Mutta minä tunsin sen jokaisen polun, kiven ja puun. Viime kesänä yritin löytää jotain jälkiä entisestä, tuloksetta. Joka neliötä peitti betoni ja asfaltti.

Neljäkymmentä vuotta sitten metsikössä liikkuivat lasten ohella vain rappioalkoholistit. Siinä kohdassa, missä nykyisin sijaitsee Nokian pääkonttori, oli puliukkojen ja muiden irtolaisten asuttama hökkelikylä. En tiedä varmasti, miksi se oli siihen syntynyt, niin syrjäiseen paikkaan, mutta veikkaisin että sieltä käytiin rakentamassa kaikkialle Tapiolaan nousevia uudisrakennuksia. Kylä palasi pitkästä aikaa yleiseen tietoisuuteen Bodomjärven uudelleen viritettyjen murhatutkimusten yhteydessä. Pian 1961 tapahtuneen murhan jälkeen tekijää nimittäin etsittiin paikalla jo silloin asuneiden pultsareiden joukosta. Hökkelikylän lopullisesti lakkauttaneen Nokian konttorin alle hautautui myös kappale historiaa, edelliseltä vuosisadalta periytyvä, istutettujen puiden reunustama tienpätkä, joka arvatenkin yhdisti Karhusaaren vanhan huvilayhdyskunnan Hagalundin kartanoon.

Oli siis aika, jolloin tunsin hyvin erilaisen Keilaniemen. Se on nyt iäksi mennyttä, mutten tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Olen haikea ja totta kai pahoillani, mutta joskus tunteet ovat vain tunteita. Joskus tunteilla ei ole mitään painoarvoa. Joskus tunteet eivät merkitse mitään.

* Ei, en ole perunut tilaukseni peruutusta; luin lehden aamiaisella Tintissä.

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Sydän, siipipeilini.

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Kivisikiö toisin 6

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Finnish Poetry Blogs 101

Tatu Henttonen has written an interesting piece called Poetry Blogging in Finland. [via]

keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Sanojen hiljaisuus on aliarvioitu.
Kivisikiö toisin 5
Hänet on nähnyt hän
mutta ei häntä
kun hänen näkee hän
näkevän hänet
kun hänet näkee hän.

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Jokaisen kuusenlatvassa ___________ ___________ ___________.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Jäävi on vain huono kriitikko

Olen sillä kannalla, että loputon keskustelu kirjallisuuskriitikkojen jääviysongelmasta on pääosin sen välttelemistä, että joutuisi sanomaan mitään merkittävää itse kirjallisuudesta.

Kasan vinkkaamana luin aiheesta kanadalaisen National Postin julkaiseman artikkelin. Kirjoittaja huomauttaa:
Kukaan ei valita, jos arvostelija ei osaa kirjoittaa, tietää tuskin mitään aiheestaan, saa lukijansa haukottelemaan tai yliarvioi käsittämättömällä tavalla teoksen arvon. Sen sijaan on skandaali, jos on olemassa pienikin mahdollisuus, että Brucen ilkeämielinen tyrmäys Samanthan romaanista voisi johtua siitä, että Samanthan aviomies ruttasi Brucen kirjan kuusi vuotta sitten.
Niinpä. Jokainen joka panee nimensä alle riskeraa itsensä joka tapauksessa ja hänen kytkentänsä tulevat esiin ennen pitkää. Ratkaisevaa on ainoastaan se, mitä uutta ja valaisevaa hän saa irti arvioimastaan teoksesta. Tai niin kuin Postin kirjoittaja muistuttaa: parhaat kritiikit on kirjoitettu läheltä. Jaa miksi? Koska se päinvastoin pakottaa kirjoittajan panemaan parastaan.
Kivisikiö toisin 4

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Rakkaudentunnustusimprovisaatio

Jos rakastuu naisen ihon sijaan kankaaseen,
joka naisen ihoa peittää, onko värillä
väliä ja pitääkö pitsille olla uskollinen,
jos mohair ryhtyy tekemään ehdotuksia.
Helsingin taivaalla on elokuisina öinä
sellainen väri, että sitä näkee vain naisten
jumppereissa niiden rintojen peittona,
joita ne peittävät ajattelematta Helsinkiä,
taivaita tai erityisesti mitään. Jos siis
rakastamalla rakastuu naisen kankaaseen,
joka naista peittää yleisesti, ajattelematta
erityisesti sitä miltä tuntuu ujuttaa
kätensä tuon kankaan ja yleensä naisen
väliin, sille alueelle jossa naisen erittämä
tuoksu kosteutena vaikuttaa siihen mieheen,
joka hänen läheisyydessään kulloinkin sattuu
olemaan, niin pitääkö se käsi laittaa sinne
kämmenpuoli naista vai kangasta vasten
saadakseen paremman tuntuman
siihen kankaaseen, joka naista peittää
ja johon on täysin ja vailla mieltä hullaantunut.
Niin, ja mitataanko kangas, joka tällä tavoin
miestä viiraa, metreittäin vai pakoittain?

Löydetty runo 2

Nimi: Aamurusko Tarja
Titteli: Siistijä

Löydetty runo

Aamurusko tarkoittaa aamulla taivaalla näkyvää punerrusta. Auringon valo hajoaa ilmakehässä spektrin väreihin, joista yleensä päivällä näkyy ainoastaan sininen väri. Sillä paikalla maapalloa, jossa on aamu, aurinko paistaa niin alhaalta, että taivaalle tulee punainen väri. Myös illalla auringonlaskun aikaan tapahtuu sama ilmiö, jota kutsutaan iltaruskoksi.

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

ei sano ei uneksi ei hän ei tässä ei nyt ei tiedä ei mitä ei hän ei kaipaa

perjantaina, joulukuuta 08, 2006


Thomas Pynchon on tullut ilmoille puolustaakseen kirjailijoita, joita syytetään toisten plagioimisesta; Pynchonin mukaan he eivät ansaitse nuhteitamme vaan kiitollisuutemme. Aihetta käsittelee myös New York Timesin pääkirjoitus. [via]

(Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana.)
Kivisikiö toisin 3
Montako hiekkajyvää tarvitaan jotta voimme puhua
hiekasta, montako hiusta jotta saadaan hiukset päähän,
erilaisia tapoja sopia siitä, mihin kiinnittää huomio,
mitä ajatella, muistaa, ennakoida, miten toimia, ehkä.

Se, vastaavatko merkit tosiasioita, ei kuulu tähän,
teksti lepää katsottavana ja ääneti, vähän niin kuin uni
tai puut jotka tulevat mieleen aina kun katsoo puita
tai hirsi joka tähän vedettynä muistaa unen ja kuoleman.

Näytä minulle läjä pisaroita ja minä kerron mikä niistä
kuuluu mereen josta kuu heijastuu puun eli oksien läpi,
mutta sitä en tiedä montako sataa pisaraa tarvitaan,
että vesi olisi meri eikä maata viistävä pilvi eli sumu.

Pisarat, niiden kosteus, on toistettava sanelun mukaan,
toisin kuin sade, joka niin sanotusti putoaa taivaasta.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Runousoppeja

Ai niin, vuoden viimeinen Parnasso (7/2006) on ilmestynyt. Varsinainen julkitulopäivä tahtoi nytkin unohtua, koska toimitukselle lehti on ollut valmis jo aikaa sitten ja kädessäkin luettavana viime perjantaista lähtien. Kuten vierestä näkyy, kannessa komeilee runoilija Risto Ahti, joka yhtäällä esittelee oman poetiikkansa perusteita ja toisaalla suhteuttaa sitä Charles Bernsteiniin ja tämän runokäsityksiin. Samasta teemasta jatkaa Jouni Tossavainen, joka kertoo millainen tie hänen on ollut kuljettava tullakseen kirjailijaksi. Runousoppia käytäntöön panee muun muassa Olli Sinivaara, jonka runon alaotsikko kertoo mistä on kysymys: "On First Looking Into Bernstein's Poetry". Nauttikaahan!

aniltykj: aamuniltayönkajo
Voi sitä miestä,
jolle hunajaa
on korkea runo
ja tyttö a-mollissa.

Laulua riittää,
vaan uni kärsii,
kun toinen vie
ja toinen käyttää.

frrlb: rautainen libido

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Kriitikon iltapala

Mutta mitä näkee mustalla katseella,
    kodittomia kuvia,
kun väriä viskellään ympäriinsä
    kuin kiviä tai lunta
ateljeessa ja vuoren rinteellä.

Jos kirjoituksen yksikköjä olisivat
    piste, viiva, taso ja värit,
voisi esittää esittämisen rakenteita
    eikä käyttää rakenteita
nokkelain viittausten esittämiseen.

Unohtakaa siis Smirnoff, joka lentää
    Berliinistä E-Haagaan,
jossa cherbourginwihreä hra h katsoo
    kädet levollisesti sylissä,
kun Blake maalaa p-pisteen kaarelta!

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Neuleblogi tämäkin

Niinpä niin, kun Googlen hakukenttään kirjoittaa sanat "kaulaliina" ja "malli", listan päällimmäisenä keikkuu linkki Muistikirjaan.
Muistelen
sinua mielelläni,
milloin sanat unohtavat.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Kivisikiö toisin 2

Oikeus kopioida

Siihen, mitä Leevillä on sanottavaa tekijänoikeudesta, tai paremminkin kopiointioikeudesta, ei minulla ole mitään lisättävää.

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Parisuhde

Munkkiniemi 12. 11. 2006 (Myöhemmin ja vielä myöhemmin)
Runot kävelevät ihmisiksi.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Katselen kun katselet
kun katselen kun katselet.
Ei valoa, ei oikein ääniäkään.
Niin kuin putoaisi huomaamatta runon reunalta.

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Kivisikiö toisin



Uusi Roo Ketvelille omistettu sarja alkaa Blonde on Blondessa.