torstaina, elokuuta 31, 2006

8

Onko jossain ilmaa jota ei tarvitse koko ajan hengittää.
Väri tulee purkista sellaisena kuin se kaadetaan, oletko
nähnyt sen tahtovan pois kankaalta. Ryhtyä hyväksi
taiteeksi tullakseen halutuksi, kello hyvin, mutkattomat
käsitykset siitä kuinka ollaan luolassa ja kuinka tullaan
luolasta ulos. Ajalla on hitaat lääkkeet, hurmuri ei välitä
aineen sekasotkusta, tainnuttaa on rakkauden kemiaa
joka ei kysele, jää haikailemaan perustavia kysymyksiä.
Miten voi olla kauniita värejä, joiden tehtävänä ei ole
muuta kuin lillua itsessään, imeä lempiväisten katseita,
viivalla viivan tarkoitus, johdatella katseen suuntaa
raamien sisällä ja siitä muodon ideaa tavoitellen ulos
aikuisten maailmaan, jossa hiukkaset lentelevät suista
pökerryttävinä huuruina kohti silmää, joka näykkii.