maanantaina, elokuuta 28, 2006

En tiedä mikä on ollut elämäni onnellisin päivä,
mutta äsken, juuri äsken ilta-aurinko osui kauniisti
ikkunastani näkyvän koivun oksiin. Se hetki on ohi.

5 Comments:

Blogger sivuaskel said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

9:02 ip.  
Blogger sivuaskel said...

Päivä onkin pitkä aikayksikkö Onnelle. Mieluummin Onnen mitta lasketaan hetkissä. Ohikiitävissä. Hipaisevissa.

9:05 ip.  
Blogger KK said...

Oikeassa olet. Juutuin kuitenkin miettimään tätä sanontaa, että mitä se minun tapauksessani tarkoittaisi. Rakastumiset, naimisiinmenot, lasten syntymät ovat ilman muuta onnen päiviä, mutta vähän liian ilmeisiä sellaisia. Jonkun taideteoksen kokeminen esimerkiksi voisi olla sellainen. Kuten tänään Beethovenin kolmas Vänskän ja Minnesotan tapaan. Tai joku Puccinin aaria. Mondrianin maalaukset MoMAssa. Ilo siitä kun kuka tahansa näistä ystävistäni kirjoittaa hienon runon. Yksinäinen on onneton juuri siksi, ettei ole ketään jonka puoleen kääntyä juuri sillä hetkellä kun aurinko valaisee nätisti pihakoivun ja jolle sanoa: Katso. Toisaalta on se kokemukseni mukaan niinkin, etteivät naiset sellaisesta piittaa. On se lyhyt aika jolloin he eivät saa katsettaan irti rakastamastaan miehestä ja sitten tapahtuu jotain ja kaikki on mennyttä. Sen jälkeen mikään ei saa heitä muuttamaan mieltään. Seuraava. Mutta se on kyllä onnen päivä kun saa kokea olevansa naisen herkeämättömän ihailun ja huomion kohteena. Mitäs romanttista höpinää tämä nyt on? Haaveita vain. Onneksi on nämä runot, joille voi kertoa mitä tahansa.

11:44 ip.  
Blogger sivuaskel said...

Hi K.
Ei pidä yleistää, kyllä naiset piittaavat. Jos joku sanoo minulle, että "katso", auringon valaistessa pihakoivun, eihän siitä voi olla piittaamatta. Näitä välittämisen hetkiä on miljoona. Kauneus ja elämänonni on ohikiitävissä, kauniissa, pitelemättömissä hetkissä.

6:47 ip.  
Blogger KK said...

Puhuinkin vain omasta (rajoittuneesta) kokemuksestani. Mutta kiitos toivon näyttämisestä!

7:06 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home