In memoriam

Jarkko Laine 1947–2006


Jarkko Laineen toinen runokokoelma Tulen ja jään sirkus ilmestyi 1970 ollessani viisitoistavuotias. Se oli jotakuinkin samaan aikaan kun oma kiinnostukseni runouteen heräsi. Sen lukuvuoden aikana tapahtui monia ensimmäisiä kertoja. Muistan kuinka silloinen paras kaverini Eki ja minä pidimme suomentunnilla esitelmän Laineen kokoelmasta. Esitelmän analyysiosa jäihe kovin vaatimattomaksi. Propagoimme amerikkalaista undergroundia ja beat-kulttuuria herännäisen innolla. Valtaosa esitelmästä lipsahti performanssin puolelle. Käytimme tilaisuutta hyväksi lukemalla vuorotellen pitkiä näytteitä Laineen runoista. Se oli tilanteeseen ja ajankohtaan nähden uskallettua. Muistan hieman punehtuneen opettajamme, joka kuitenkin antoi kaiken tapahtua, luultavasti siksi, että olimme niin innoissaan asiastamme. Siitä lähtien runot kulkivat aina mukana, joko fyysisinä esineinä taskuissa tai aineettomasti mielessä. Sillä tiellä olen yhä, kiitos Jarkon.

Niin kauniina kuin utopia
hameensa nostaakin,
purjehtii sen reisiä outo laiva.