Improvisaatio
Tekevät kaunista musiikkia
tähän minun elämääni.
Silloin kun en kuuntele,
tekevät kaunista musiikkia,
puhuvat suomea,
katselen näitä sanoja.
Muistinko mainita tytön?
Minulla sattuu olemaan tämä sydän,
joka on hulluna sanoihin.
Silloin kun en kuuntele,
puhuvat suomea,
tekevät musiikkia.
Katselen sanoja, ihan hullua.
Kirjaimet tietyssä järjestyksessä,
puhuvat suomea,
tekevät kaunista musiikkia.
En saa tyttöä mielestäni,
tämä on ihan hullua.
Kirjaimet muodostavat suomea,
rakennelmia minun kielestäni.
Silloin kun en kuuntele,
katselen näitä hulluja kirjaimia.
Silloin kun en ajattele,
teen tytölleni musiikkia.
tähän minun elämääni.
Silloin kun en kuuntele,
tekevät kaunista musiikkia,
puhuvat suomea,
katselen näitä sanoja.
Muistinko mainita tytön?
Minulla sattuu olemaan tämä sydän,
joka on hulluna sanoihin.
Silloin kun en kuuntele,
puhuvat suomea,
tekevät musiikkia.
Katselen sanoja, ihan hullua.
Kirjaimet tietyssä järjestyksessä,
puhuvat suomea,
tekevät kaunista musiikkia.
En saa tyttöä mielestäni,
tämä on ihan hullua.
Kirjaimet muodostavat suomea,
rakennelmia minun kielestäni.
Silloin kun en kuuntele,
katselen näitä hulluja kirjaimia.
Silloin kun en ajattele,
teen tytölleni musiikkia.
posted by Karri Kokko at 23:49
4 Comments:
Näissä on tosi usein fiilistä. Sellaista hyväntuulisuutta. Minä taas näine populäärisine sanoineni, mutta pilke ja innostuksesi tulevat sanoista läpi ja se innostaa kommentoimaan (ajattelematta sen tarkemmin9.
Kiitos ja ole hyvä. Olethan sinäkin ollut mukana elämäni täyttämisessä kauniilla musiikilla! Hassua, mutta en itse ajatellut tätä eilen illalla nopeasti improvisoidessani, että nyt jotain hyväntuulista. Kyllä siinä on sellainen kaihoisa pohjavire, kuten edellisessäkin. Mutta kun nyt tarkemmin ajattelen, olet kyllä oikeassa. Tuolle elegian surumielisyydelle piti saada joku vastavoima. Eloonjäämiskamppailuahan nämä ovat, runot.
cljsmorn: cloudless joyous morning
Niinpä. Elegia syntyy usein myös pohjavireestä. Exäni sävelsi kappaleen 'Welcome to Dr. Love", joka oli todella pornahtava jo soundimaailmaltaankin. Yllätyksekseni eräs tuttu kertoi, kuinka oli niin liikuttunut kyseisestä balladista.
qmqfl = Kumman kaa? Huilu.
Juu, ei voi koskaan tietää, miten kukin mihinkin reagoi. Ja jos on tunne hylätyksi tulemisesta, pitänee vissiin kirjoitaa suuresta armosta, taistella surkeutta vastaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Eilen juuri sanoin pian neljännesvuosisadan tuntemalleni runoilijatoverille, että jos ei teidä mihin risteyksestä pitäisi jatkaa, tee edes kaunista. Siis sanoin (myös) itselleni.
ejysas: ej Ystadissa?
Lähetä kommentti
<< Home