Saga on kuollut
Omat suruni kuihtuvat kovin mitättömiksi, kun miettii miltä mahtaa tuntua nuorimmaisestani, jonka koira kuoli tänään, tasan viikko sen jälkeen kun hän sai tuon kauan kaipaamansa lemmikin syntymäpäivälahjaksi. Hyvä Luoja. Tässä kohtaa menee aika neuvottomaksi. Miten lohduttaa pientä sydäntä? Hänen surunsa ja itkunsa niiden tunteiden rinnalla, joita suon itselleni. Onneksi näen tyttäreni huomenna. Siihen asti silitän häntä, niin kuin silitän kaikkia rakkaitani, parhaani mukaan, sydämestäni.
posted by Karri Kokko at 21:41
4 Comments:
Mitä sanoa, Sinulle ja pienelle?
Ihminen on kerrassaan avuton Otus.
Hyvä Luoja, armahda meitä.
Kiitos. Lohtu on siitä kummallinen, että sen voi kokea vain jakaessaan sitä eteenpäin.
Sanattomia, ihan tuskaa pakkaa rintaan täälläkin. Joskus, sitten kun menetyksen suru laantuu, löytyy varmasti uusi ystävä, jos se nyt on mikään lohdutus tähän hätään?
Dee ja chowit Bones & Youssuf
Tämä on aivan kamalaa. VOi Karri, jos jotenkin voisin auttaa! En tiedä, miten lapsi suhtautuu suruun, enkä sitäkään, kuulostaako tämä kornilta tai epäsopivalta tähän hetkeen (luotan kuitenkin siihen, että tiedät, etten mistään hinnasta haluaisi loukata), mutta pari päivää sitten juttelin Pelastetaan koirien Nasu-yhteyshenkilön kanssa ja hän kertoi, että tallinnan koiratarhalle on tullut lasti villakoiria suoraan kasvattajalta, joka on joutunut jättämään kennelinsä Eestiin muuttaessaan itse Ukrainaan. Ehkä aika ei ole vielä tälle kypsä, mutta kerron kuitenkin, jos J. onkin vaikka heti takaisin satulaan -tyyppiä (kuten itse taidan hieman olla).
Paljon halauksia ja jos voin vain mitenkään auttaa, kerro.
Lähetä kommentti
<< Home