Jonkin alku

Kaupungilla on valoja, ihmisiä toistensa lähettyvillä,
ajelen valojen välistä, en pimeässä enkä pimeään.
Sommittelen runoa valmiiksi tai alkuun, kotiin on sama matka
tulipa mistä suunnasta ja miltä asioilta tahansa.
Vaatteet ovat naistensa päällä käänteisessä järjestyksessä,
niin kuin rivit runossa, kaksi toinen toistaan suloisempaa rintaa
kullakin, asiat etenevät, ihmiset ylittävät katuja käsi kädessä,
elämä ja siis kuolema kaiken aikaa ohuen langan varassa.
Tuskin olen kirjoittanut kymmenen riviä, ja on jo puhe
kaupungista, valosta, ihmisestä, runosta ja kodista,
naisesta ja kuolemasta, ilman mitään syiden yhteyttä.
Katselisiko ajatuksiaan vai katselisiko maailmaa,
herkeämättä tulevat tapahtumat jostakin ja aika yrittää
pitää puolensa, luoda niiden välille ymmärrettävää jotain.