kalastus ja vetten päällä kävely.
Ilman halki pääsee tahtomalla lujasti,
mutta rakastaa pitää suin päin ja ristiin rastiin,
niin kuin väri on kiinni sidosaineessa
tai hiekka lasissa. On kaikkea,
uutta ilmaa keuhkoissa ja aukinainen mieli,
joka viehättyy tutkimusmatkoista sinuun,
mitä jos liiteleekin aavikon yllä lohduttamassa
jokaista hiekanjyvää tai kalojen seassa uivaa merta.
Pitäisi nähdä elämänsä puut ja tehdä kasvioppi,
muistaa varjella sieluaan ja kaikkia pienempiä.
Kuut viuhuvat nauruaan pidätellen,
kohtalotar ottaa ilmakylpyjä häpeämättä
ja vailla suurempia kiireitä,
vähän niin kuin runossa, joka tanssii
menuettia riemuisasti itseään varten.
Pitäisi tietää ja pitäisi muistaa,
osata jakaa tuoksunsa, joka katseen tavoin antaa itseään
pyytämättä, ainoana määränään
pysyä ilmassa, kiinni pitämättä.
6 Comments:
kumpi(han) on tärkeämpää: jumaluusoppi vai kasvioppi.
Ei mielipidettä; en ehtinyt ajatella, kun vaan laskettelin menemään niin nopeasti kuin suinkin. Tarkoitus kai oli sanoa, että on käytäntöjä ja on teorioita, on aikaan sidottua ja on ikuista, joista kaikista pitäisi jaksaa huolehtia samaan aikaan.
Tässä oli sellainen rytmi, joka kolahti minuun.
Kuten tuossa yllä kerroin, kirjoitin nopeasti, mitä sylki suuhun tuo, ja silloin rytmi helposti korostuu sisällön kustannuksella. Toisaalta vaikka runossa näyttäisi olevan paljon "ajatuksia", ne ovat täysin tuulesta temmattuja. Niin no, onhan siinä sellainen maailmaa syleilevä tunnekuohu pohjalla.
Pidin myös.
Laskettelua kannattaa harrastaa.
Voi kiitos. Opettavaista ja kiitollista huomata, miten omat odotukset ja toisten reaktiot saattavat erota toisistaan. Kunpa voisikin unohtaa "itsensä"! Mutta minkäs teet, kun on vain tämä sanatulvan huuhtoma pää ja sydämen luinen häkki siinä alla, kivut, pelot, toiveet, unelmat, rakkauden ja kauneuden kaipuu, halu tuottaa niitä molempia, vähän hipaista totuuttakin, pelastaa sielunsa.
Lähetä kommentti
<< Home