torstaina, elokuuta 31, 2006

7

Tarttuu kahvimukiin ja tarttuu ajatukseen, voiko kahvi maistua
kuumalta, nainen mausteilta joiden perään mies voisi lähettää
laivastoja, muistaakseen ja ymmärtääkseen. Ei ehkä pitäisi
pyrkiä historian joukkoon niin höperöllä päätelmällä, nainen
on se miltä hän yksilönä tuoksuu erottuakseen massasta juuri
ja vain sinulle, pyörrytys ja ikuinen vapaapäivä, aurinko ja
somasti paikalleen loksahtava yhtälö, huulilta hunajaisen veden
lailla valuva proosallinen kappale, korva jota varten on luotu
merten pauhu ja tarve kertoa kuinka kaunista on ympärillä ja
unelmissa, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä varten on kuolema.
Tällaisilla puheilla ei saavuta mitään, oma sydän hakkaa omaksi
ilokseen, kirjaimet täyttävät tehtäväänsä tuoksumatta miltään,
peittävät näkyvistä, toteuttavat pyytämättä jokaisen toiveesi,
senkin joka on jäävä ikävä kyllä vajaaksi.