Kevätlaulu

Emme tiedä liikkuuko tuuli valossa
vai valo vallatta tuulen mukana.

Onko ilma samaa kuin ennen,
tai ilo joka hengästyttää murehtijansa.

Vaan sininen on taivas sinessään ja moni asia
laitettu niin nätiksi kuin olla voi.

PS Runot 9

                                                                  Kuva Josefin Strandell

Joskus villiorvokin on syytä antaa olla pelkkä villiorvokki.

Hakusanat, joilla joku haki ja löysi tänään tänne

syksy ruoho kirja

Halu koskettaa toista ihmistä ja koskettaa toista ihmistä omasta halustaan.

Olen kokeilija siinä merkityksessä, että kirjoitan muuttaakseni itseäni ja jotta en ajattelisi samoin kuin aikaisemmin. — Michel Foucault

Olen miettinyt, mikä tehtäväni voisi olla. Kirjallisuudella on erilaisia tehtäviä. Yksi on, että etsitään yhteiskunnallista tai ihmiskunnallista tehtävää. Itselleni ainakin tässä iässä etsiminen on keskeistä. Välillä kirjoittaessa löytää jotakin. Ideologioita tai mielipiteitä etsin pikemminkin kuin julistan niitä.

Lassi Hyvärinen Karjalaisen haastattelussa 28. huhtikuuta

Näin unessa Jyrki Pellisen!

Odottaa näkevänsä jonkun toisen kivan värin
johon olisi kiva sekoittua.

Dulce et utile

Suomen Tietotoimiston uutisia:

J.H. Erkon kirjoituskilpailun ensimmäinen sija jaettiin kahden kirjoittajan kesken perjantaina Mikkelissä. Ensimmäisen palkinnon jakoivat joensuulainen Lassi Hyvärinen ja espoolainen Suvi Boon.

Tänä vuonna kilpailtiin runoudessa. Raadin mukaan taso oli poikkeuksellisen korkea.

- Poikkeuksellista on myös se, että voittajat ovat muualta kuin perinteisistä runokeskuksista eli Helsingistä ja Turusta. Palkitut ovat Joensuusta, Anjalankoskelta, Jyväskylästä, Kotkasta ja Kiimingistä, kertoo raadin puheenjohtaja Liisa Enwald.

Joensuussa kirjallisuutta opiskelevalle Lassi Hyväriselle (s. 1981) runous on uusi aluevaltaus, proosaa hän on kirjoittanut jo vuosia. Raadin mielestä Hyvärisen huikea kilpailutyö erottuu selvästi muista.

- Lukija huomaa ensimmäisenä typografisen asettelun loiston: kyseessä on rohkea dadaistinen runosarja. Mutta se on myös sisällöllisesti täyttä runoa, jopa riipaiseva, herkkä. Hyvärisen runoja saa ja pitää lukea moneen suuntaan, toteaa Enwald.

Suvi Boonin (s.1977) laaja runosikermä sijoittuu Keski-Eurooppaan. Historia ja nykyisyys näkyvät yksilön kokemusta vasten, taustalla häämöttävät suurten säveltäjien tyylitellyt profiilit. Runoissa kuuluu eleetön mutta varma ääni, toteaa raati.

Alkuaan anjalankoskelaisen Boonin elämään kirjoittaminen on kuulunut pienestä pitäen. Hän on opiskellut Oriveden opistossa sekä kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa, josta hän valmistui 2003. Pari viime vuotta Boon on kirjoittanut ulkomailla.

Myös toinen palkinto jaettiin. Palkinnon saivat jyväskyläläinen Pekka Jäntti, kotkalainen Anna Saari ja kiiminkiläinen Heli Slunga.

Voiton jakaneet runoilijat saivat 2 000 euroa ja muut 300 euroa. Kilpailuun lähetettiin 8 000 runoa.

Onneksi olkoon!

Tänään voisi olla hyödyksi kuunnella Radio 1:n kulttuuriuutisia klo 15.

Runot menevät edellä mutta tulevat perässä.

PS Runot 8

T&S 1/2007

Lisää luettavaa. Uusin Tuli&Savu sisältää runsaasti mielenkiintoista tekstiä, ensimmäisenä aion kahlata läpi ainakin nämä keskeiset esseet:

Nicole Brossard: Poeettinen politiikka
Ville-Juhani Sutinen: Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus
Tommi Kotonen: Runous ja politiikan paikat — tapaus Yhdysvallat
Vilja-Tuulia Huotarinen: Tuhat taikasanaa tytöksi

Numeron runokäännöksistä etukäteen mielenkiintoisimpia ovat Robert Lowellin "Kuolleille tasavaltalaisille" ja William Blaken "Profetia Amerikasta" (sekä siihen liittyvä suomentaja Marko Hautalan kirjoittama esittely).

Uusia kirjoja

Savukeitaalta pöllähti pöydälle kolme pientä uutuusnidettä: Tapani Kinnusen Englantilainen keittiö, Jyrki Pellisen Rakkautta Pöytävuorella ja Ville Hytösen ja Ville-Juhani Sutisen toimittama Poetiikkaa — seitsemän esseetä runouskäsityksistä. Lainataanpa yhtä kirjoittajista, Pauliina Haasjokea:

Samanaikainen suuntautuminen useilla eri tavoilla merkitsee siis moninkertaista kuuntelemista jo kirjoittaessa.

Ei kun lukemaan. Ties vaikka se innostaisi luonnostelemaan tänne piirteitä omasta poetiikastani.

Hiljaista on pimeän kirjan humina,
ja kuolemalla tossut siivellisekkäät.

PS Runot 5

PS Runot 4

Kaksi omenaa,
eivätkä saa toisiaan.

Jonimatti Joutsijärvi kirjoittaa Vapaista käsistä Kiiltomadossa, eikä ihan metsään kirjoitakaan. Hämmentävä kokemus. Siis että toisen tekstistä on ihan oikeasti mahdollista saada irti jotain merkitsevää.

PS Runot 3

Vanhasta muistista

Välimeren seudulta olen etsinyt ja löytänyt
hiuksia jotka haluavat tulla kosketuksi niille
taivaalta ja lampuista lankeavan valon vuoksi.

Tarkoitan tietysti käsiäni, jotka rakkaudesta
kauneuteen ja intohimosta luovuttuaan ovat
valmiit mihin tahansa, jos saa vähän nuuhkia.

Ajatus tästä menee tosi, tosi kieroon, jos siltä
tuntuu sanotaan nyt vaikka sydämessä, sormi
naisen hermolla ja katse tiukasti keskitiessä.

Ja tämähän ei siis ole runo rakkaudesta eikä
yhdessäolosta, ei sen aivojen osan tarpeesta
jolla sukua jatketaan, vaan puhdas tyyliseikka.

Jos olisin Olli Sinivaara, nämähän syntyisivät
tuosta vaan, naputtelemalla, tai, kuten Olli itse
sanoo, metodiaan avaten: yhdellä rykäisyllä.

Note to self

Kirjoita itse:
yksiriviset
kaksisanaiset
Venetsialainen sarja
Laulujen laulu
notturni
lintuelegiat
atr
"kiinalaiset"
hallmarkit

Teetä muualla:
rakkausrunot
kirjeet
balladit
epigrammit
parisäkeet
kolmisäkeet

Riikinkukko, väreistään tietoisena, kangas
joka ei koskaan usko purkautuvansa,

Sinikka Vuola, Orkesteri jota emme kuule, Tammi 2007

PS Runot 2

Ystäviä koskevat hyvät uutiset ne vasta hyviä uutisia ovatkin. Onnea, Miia!

PS Runot 1

A google line

There is no answer at this time.

Tehtävä

Teksti jonka kaikki tunnistavat
teksti jonka kaikki näkevät ensimmäistä kertaa

Kyse ei ole varsinaisesta kilpatehtävästä, johon on olemassa yksi ja ainut oikea vastaus. Mutta mikä tai millainen voisi olla se teksti, joka täyttää molemmat ehdot? Paras ehdotus palkitaan tuttuun tapaan runoudella.

Pekkas-akatemian runoklubin vieraina huomenna tiiistaina 17.4. klo 19 ovat runoilijat Rita Dahl ja Karri Kokko. Oman mausteensa tilaisuuteen tuovat Kotkan opiston kirjoittajaryhmäläiset, jotka toivottavat omilla teksteillään vieraat tervetulleiksi. Ravintola Kotkankadun Albert, Kotkankatu 9, Kotka. Vapaa pääsy.

Pilvien välistä nousee kiiltävä kuu,
rakkauslauluista äärimmilleen kuluneena.

Harry Martinson

Nyt ulos ja tänne.

Tätä elokuvaa ei kannata missata.

Mitä musiikki on? "Se on yksi taiteista. Se on tapa kiinnittää huomiota. Huomiota kiinnitetään ääneen." — John Cage

Kulttuuri kateissa

Helsingin Sanomain kulttuurisivujen alennustila on pantu merkille muuallakin. Lehden päätoimittaja Reetta Meriläinen blogissaan:

Aamupäivällä vastaanotin kulttuuritoimituksen esimiehen Saska Snellmanin kanssa adressin, jonka nimi on Kuvataide kateissa Helsingin Sanomissa. Adressissa oli noin 2 500 allekirjoittajaa.

Adressin luovuttivat taidemaalari Heli Heikkinen, taidekasvatuksen professori Pauline von Bonsdorff ja varatuomari Tytti Soikkeli. He kertoivat huolesta, jota kuvataiteen ystävät tuntevat kuvataidejuttujen, lähinnä näyttelyarvioiden vähenemisen takia.

Kaksi ja puolituhatta allekirjoittajaa. Siis pelkästään kuvataiteen alalta. Veikkaan, että kirjallisuus ja muut tulevat pian perässä. Ehkä sen jälkeen Meriläisen ei enää auta turvautua selityksiin "lehdenteon arkisista reunaehdoista" (lue: toimituksen linjanvedosta viihteen suuntaan).

Mustankirjava paarmalintu
                   
    joka juuri 

           on saapunut
                         etelästä keväällä
              
               vaeltelee

 
 aluksi paikasta

                   toiseen 
     mutta

            löydettyään sopivan
                                   puunkolon


se pysähtyy

               ja ryhtyy
                              laulamaan
 
    

    Durango kertoo
         

                             hernekerttukoiraasta

          joka vapunpäivänä eräänä vuonna

               vaelsi laulaen

       puutarhojen halki

                          
                               laulu oli laimeaa

    säkeet seurasivat toisiaan
                                  pitkin tauoin

         

             ja koko ajan
               lintu liikkui
    pohjoiseen päin

              
           Eräässä suurehkossa puutarhassa
                    jossa oli tiheitä kuusiaitoja
        näreitä ja korkeita mäntyjä
            
                         ja koivuja

             
                se pysähtyi

           
             Se alkoi laulaa ahkerammin

       ja tästä puutarhasta kuuluivat
                                        siitä lähtien
              hernekertun luonteenomaiset

                       säkeet
                                

                           Reviiri oli löytynyt

Joka
            kevät
                                yhtä
                                                            sanaton

Kuten jo pari päivää sitten tuli ilmi, Tanssivasta karhusta kilpailevat tänä vuonna Tua Forsströmin Sånger, Vilja-Tuulia Huotarisen Naisen paikka, Jyrki Kiiskisen Menopaluu, Henriikka Tavin Esim. Esa, Tuomas Timosen Oodi rakkaudelle ja Heidi von Wrightin härifrån och ner. Palkinto jaetaan Kukan päivänä 13. toukokuuta. Tasaista on, korkeatasaista.

Yöstä ei jää jälkiä,
jos on liikkeellä puhtain varpain.

Mikael, Miia, Anni, Maija ja Timo Einon valvovan katseen alla Villa Kivessä

Mikäs sen mukavampaa kuin viettää syntymäpäiväänsä Kari Aronpuron, Rita Dahlin ja Janne Nummelan lämppärinä ja ystävien ympäröimänä.

PS. Siis tuo vihreä simapullon korkki on aivan järjettömän kokoinen.

Ettäs kehtaavat, osa 116

Okay, I give up. Helsingin Sanomain kyky ilmentää olemustaan ei lakkaa ällistyttämästä. Lehti julkaisee tänään jo kertaalleen viime perjantaina painamansa arvostelun Jouni Tossavaisen runokokoelmasta Kerro. Tapaus on ilmiselvä kömmähdys, mutta on siinä myös irrationaalin intervention makua. Tavallaan on kyse poeettisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Kului nimittäin monta vuotta, jolloin lehti ei noteerannut Tossavaisen kirjoja millään tavalla. Nyt se korjaa asian omalla pistämättömällä tavallaan.

Jk. Arvostelu kannattaa käydä lukemassa toisenkin kerran. Kahden julkaistun version välillä on näet eroja, ja Tossavainen näyttää havainnollisesti, millä tavoin lehti on toimittanut avustajansa Satu Koskimiehen tekstiä. Tulos on puhdasta aronpuroa.

Kävin unessa.
Ei ollut runoja.
Ne on kaikki sinusta.

Muistutettakoon vielä, että Linnunlaulun runoklubin huhtikuun teemana on Runo, kone, kokeellisuus ja sen esiintyjinä ovat runoilijat

Kari Aronpuro
Rita Dahl
Karri Kokko
Janne Nummela

Juontajana toimii kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Tilaisuus pidetään tiistaina 10.4.2007 klo 18 kirjailijatalo Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7, Helsinki). Vapaa pääsy.

Tervetuloa!

Ohi virallisten kanavien, noin ensi alkuun

Elävästä taiteellisesta vuorovaikutuksesta syntyy aidosti viemisen arvoista taidetta ja todellista kansainvälisyyttä.

Säveltäjä Eero Hämeenniemi: "Elävä kulttuuri on paras brändi", HS 7.4.2007, s. D7.


angylucr: angry & lucrative

Opi uusi sana ja ota se heti käyttöön

Runot löytää rytmillä
tai riimein pitämällä
silmät auki — niin
ja kaistavahdin pällä.

Omakuva

S. O. Pennin metsässä

Kolmas kirjallinen kilpatehtävämme on ratkennut, ja voittajaksi selviytyi Hannu Luntiala, joka aivan oikein päätteli , että "bensa-asema Pennsylvaniassa" viittasi Fernando Pessoaan. Ko. osavaltio lyhennetään Pa, ja jos sen sisään laitetaan Esso, saadaan kysytyn runoilijan nimi (tai yksi niistä).

Onnea voittajalle! (Palkintovaihtoehdot on lueteltu em. linkin takana.)

Mulla on tänään
päärynän hymy
ja omenan haikea silmä.


PS. Ajattelin panna ihan läskiksi ja muutin runon ensimmäisen sanan puhekieliseksi. Ihme kyllä runon takana oleva tunne ei siitä muuttunut.

Ettäs kehtaavat, osa 115

Kommenttina omaan eiliseen kirjoitukseeni ja sen herättämiin kannanottoihin:

HeSan touhuissa mielettömintä ja nerokkainta on, ettei sen ratkaisuja voi ennustaa ja silti ne vaikuttavat täysin perustelluilta. Siis, c´mon, eikö Satu Koskimiehen valinnassa nimenomaan Jouni Tossavaisen kirjan arvostelijaksi ole melkein raamatullista designia? Siis että se on ihan looginen askel koko ihmiskunnan kehityksessä? Ei siis hyvä eikä paha, oikea taikka väärä, vaan luonnollinen ja ymmärrettävä, juuri sellainen kuin ansaitsemme?

Tältä lehti saa kaikki toimensa näyttämään. Se on kuin luonnonilmiö, noudattaa sen mallia. Sää tulee aamuisin täsmälleen sellaisena kuin sen on tultava. Säällä ei ole vaihtoehtoja. Säätä ei voi arvostella.

Järjettömintä tässä kaikessa kuitenkin on, että HS ei ole
luonnonilmiö; se ainoastaan käyttäytyy niin. Joku on vastannut tästäkin päätöksestä. Joku on pitänyt hyvänä ideana nimenomaan Satu Koskimiehen valintaa tämän kirjan arvioijaksi. Kun tämä asia on päätetty, läsnä olleet henkilöt eivät ole katsoneet toisiaan silmiin. Niin paha ei kukaan ole, että olisi.

Tällainen käytös lehden taholta on käsittämätöntä ennen muuta siksi, että näin tehdessään se valitsee tietoisesti "pahan" roolin kulloisessakin kulttuurisessa tilanteessa. Pyrkiessään objektiivisuuteen se itse asiassa valitsee kaikkein vähiten objektiivisen roolin. Toisinkin voisi tehdä. Se voisi kokea olevansa yksi aktiivinen toimija historiallisessa kulttuurisessa tilanteessa; että se oli itse mukana luomassa jotain uutta ja jännittävää.

Tämä olisi se kysymys, johon lehden tulisi vastata, itselleen ja meille: Mikä meidän mielestämme on runoudessa erityisesti tai kulttuurissa yleensä uutta ja jännittävää juuri nyt?

Toinen ratsastaa ikänsä hevosella,
toiselle riittää hevosen kuva.

Kuin tekisi elämänsä ensimmäiset
tulet tai puhuisi vastoin totta.

Soinut lintu

Nyt kun olen lapseni tehnyt ja käytännössä rakkauteni rakastanut, minua on alkanut kiinnostaa rakkauden teoria, se miksi lintujen soitimen tarkoitusperätkin ovat erilaiset.

Osaksi soitimen tarkoituksena on kiihottaa soivaa lintua ja sen katselijoita ja kuuntelijoita, parven tai pesimäyhdyskunnan jäseniä, näytelmän osanottajia soidinpaikalla tahi omaa puolisoa, niin että ne joutuvat sellaiseen kiihotustilaan, joka varmistaa parven tai parin tehokkuuden suvunjatkamistoimintojen eri asteilla.

Osaa lukea muttei laskea

Mistä tietää, että HeSan kriitikko Satu Koskimies on lukenut arvostelemansa teoksen eli Jouni Tossavaisen uutuuskokoelman Kerro? Siitä, että arvostelun oheen liitetyissä teostiedoissa seisoo: Ei sivunumerointia. (Rastaan tsik srii piste tai pilkku, HS C4, 6.4.2007)

Minä se olen tällainen tuulen heittelemä
poikavaris joka rakastaa tyttövaristaan.

Oma armas, kauneinta harmaata ja mustaa
ja silmät niin kuin prinsessalla kuvissa.

Runoilija kuolinvuoteella

Kuten Ron Silliman muistuttaa, Allen Ginsbergin kuolemasta on tänään kymmenen vuotta. Suomessakin äskettäin vieraillut dokumentaristi Jonas Mekas taltioi filmille runoilijan viimeiset hetket: Scenes from Allen’s Last Three Days on Earth as a Spirit.

Kuka kirjailija?

Bensa-asema Pennsylvaniassa

Arvoituksen ratkaisijalle luvassa taas runoutta.

Yksityisten murheitten parista lienee viisainta katsoa vähän pintaa syvemmälle. Näin Matteus-passiossa:

Se, joka pilville, ilmalle ja tuulille
antaa tiet, kulun ja radan,
se löytää myös tiet,
joilla jalkasi voi käydä.

Hyvää Pääsiäistä!

Mannis-Teemu näyttää kimpaantuneen Antti Majanderin tavasta käsitellä Aina Bergrothin esikoisteosta Ah autuutta eilispäivän Hesarissa. Teemun alkuperäinen reaktio ei ole näkyvissä, sen sijaan on olemassa reaktio reaktioon. Majanderin, miten tuon sanoisi, kelvoton ja halpamainen tekele on luettavissa lehden verkkosivuilta, jos ja kun viitsii rekisteröityä (kuten herra Nutz kommenttiosastollamme ystävälliseen tapaansa neuvoo).

Yhteydestä viis, mutta kuten Tom hienosti sanoo, oppia, epäillä, oppia uudestaan.

Toimittaja lomaterässä

Eilisestä jäi kertomatta, että Hannu Luntialan romaani Viimeiset viestit ilmestyy Saksassa, Virossa ja Venäjällä. Onnittelut!

Suru katsoo pienestä raosta.

olla oman mielensä reunalla hiukset auki ja paljain varpain

Viive on huhtikuun runoblogaaja Tuli&Savun mainiossa sarjassa.

Ah, onnea!

Kaikkea ei saa, joten tyydyn tähän: talviloma ja katselen suoraa lähetystä Yankee Stadiumilta. Kevät on täällä ja sydämenikin sen tietää.

Kilpatehtävä: Mikä teos?

Ella Shaw och Kyy

Tämän luulisi olevan edellistä helpompi, mutta mistä sen tietää. Ensimmäiselle oikein vastanneelle luvassa jälleen joku kiva runokirja.

Aprillipäivän näkymiä

Krishnamurtia lukemassa, 3B, Tehtaankatu

Villagränden

Strömberginpolku

Strömberginpolku

Strömberginpolku

Piirros Outi-Illuusia Parviainen

En ole meemi-ihmisiä, mutta kun haastetaan, haasteeseen on vastattava.

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

Sanoja on oikeastaan mahdoton irrottaa yhteydestään/yhteyksistään, joista ne saavat merkityksensä. Puut jotka tulevat mieleen aina kun katsoo puita. Aika kivoja sanoja ovat nelikirjaimiset vesi ja ilma, läpinäkyviä molemmat. Tuomi on kaunis, mutta niin on myös kevätyö jossa se tuoksuu.

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

Huhu tai ehkä yö. En tiedä, onko äidinkieltäni suunniteltu toisille puhuttavaksi, koska siinä ei esiinny juuri mitään soinnillista, sellaista, jonka lausumisesta erityisesti nauttisi. Suomen sanat kolisevat lattialle kuin hevosenkenkä. Tommy Lindgren on tod. näk. Suomen nopein sanankäyttäjä. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaista ”laulutekstiä” hän saisi aikaan suomeksi. Toisaalta odotukset eivät ole suuria, koska hänen englantinsakin kuulostaa niin soinnittomalta. Saundillisesti mielenkiintoisinta kamaa suomeksi tuottaa tällä hetkellä PMMP. Enkä tarkoita ainoastaan Miran ja Paulan laulua, vaan Jorin säveltämää ja tuottamaa kokonaissaundia.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Sähköpostissa ja tekstiviesteissä käytettäviä vakioilmauksia.

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

Rakasta lähimmäistäsi. Tehkää parannus.

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

Sanat joilla perustellaan mitä tahansa ylimielistä käytöstä heikkoja ja puolustuskyvyttömiä kohtaan. Ne joilla Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa sanotaan kyllä euroviisuille ja ei Janne Nummelan esikoisteokselle. Noin esmes.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Suomi on kaunis kieli (merkityksessä: muita kieliä kauniimpi).

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Anna pusu.

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Leso leso (tyttäreltäni, 11 v.)