Felix asinus

Näyttää vaiko kertoa, hurmatakseen, sanojen välistä näkyvä
takaseinä, kuvaus ilmantakaisesta maailmasta.

Kuin puhuisi puolelleen koko tämänpuolisen linnunradan
musiikiksi osoittautuvat kivet, Paavalin ilonaiheet.

Venetsian prinssin puhtaimman paidan, lasillisen vettä
safiirinväriset lemmikit ja lemmikinväriset safiirit.

Lännen ja idän, pohjoisen ja etelän, joka ainoan tuulen
mitä on, enkä saa katsettani irti sinun silmistäsi.

Sinä sanot, katso minua, katso minua nyt ja tässä minä olen
kulkien sormesi viittomaa puun oksien läpi kuuhun.

Sellaisena kuin olet, tarinoiden lohduttama, ääni avaruuden
käsi vaatteittesi alla, saattaisin luovuttaa muistini.


Huomautus: Päiväannokseni on kymmenen paririviä. Tälle päivälle niitä on kertynyt kuusi, joista tässä maistiaiseksi kaksi viimeksi valmistunutta.

Mies nukkuu kielensä päällä,
eikä yön pimeydessä
ole unta joka häntä lohduttaisi.

Ymmärsin sinut
kun vedessä oli
kukkien väri.
Leijaili ympäriinsä
huoneissa
aloin maalata.

Saatan olla rakkausrunolakossa, mutta se ei estä minua siteeraamasta muita, tässä tapauksessa Jyrki Pellistä. Runo on hänen uudesta kokoelmastaan Rakkautta Pöytävuorella.

On kulunut aikaa vähäisen ja vähäisen
luonnon suuren karkelon seassa

vaan onni onkin edelleen ja edelleen
se sirkka joka laulaa suruisasti.

Kevätlaulu

Emme tiedä liikkuuko tuuli valossa
vai valo vallatta tuulen mukana.

Onko ilma samaa kuin ennen,
tai ilo joka hengästyttää murehtijansa.

Vaan sininen on taivas sinessään ja moni asia
laitettu niin nätiksi kuin olla voi.

Mustankirjava paarmalintu
                   
    joka juuri 

           on saapunut
                         etelästä keväällä
              
               vaeltelee

 
 aluksi paikasta

                   toiseen 
     mutta

            löydettyään sopivan
                                   puunkolon


se pysähtyy

               ja ryhtyy
                              laulamaan
 
    

    Durango kertoo
         

                             hernekerttukoiraasta

          joka vapunpäivänä eräänä vuonna

               vaelsi laulaen

       puutarhojen halki

                          
                               laulu oli laimeaa

    säkeet seurasivat toisiaan
                                  pitkin tauoin

         

             ja koko ajan
               lintu liikkui
    pohjoiseen päin

              
           Eräässä suurehkossa puutarhassa
                    jossa oli tiheitä kuusiaitoja
        näreitä ja korkeita mäntyjä
            
                         ja koivuja

             
                se pysähtyi

           
             Se alkoi laulaa ahkerammin

       ja tästä puutarhasta kuuluivat
                                        siitä lähtien
              hernekertun luonteenomaiset

                       säkeet
                                

                           Reviiri oli löytynyt

Joka
            kevät
                                yhtä
                                                            sanaton

Opi uusi sana ja ota se heti käyttöön

Runot löytää rytmillä
tai riimein pitämällä
silmät auki — niin
ja kaistavahdin pällä.

Mulla on tänään
päärynän hymy
ja omenan haikea silmä.


PS. Ajattelin panna ihan läskiksi ja muutin runon ensimmäisen sanan puhekieliseksi. Ihme kyllä runon takana oleva tunne ei siitä muuttunut.

Toinen ratsastaa ikänsä hevosella,
toiselle riittää hevosen kuva.

Kuin tekisi elämänsä ensimmäiset
tulet tai puhuisi vastoin totta.

Minä se olen tällainen tuulen heittelemä
poikavaris joka rakastaa tyttövaristaan.

Oma armas, kauneinta harmaata ja mustaa
ja silmät niin kuin prinsessalla kuvissa.

Alaston lounas

Kirja on valmis, mutta haarukan päässä vasta huomenna.

Laittaa vielä yhden runon öistä myötävirtaa lipumaan,
ettei yö pimeyksissään eksy siitä mikä ompi johtotähti.

Ovat siis yön kanssa läpi näkyviä päivä eli valo ja vesi,
ilma, aika, vasitenkin aika eli päivä eli tunnit, avaruus.

Itseään ei voi peittää myöskään kaiken-hupsu rakkaus,
joka itsessään ei vaadi mitään, koska sen ei enää tarvi.

Sen kuin antautuu toisille pakotta ja vähän niin kuin
musiikki tai värit, jotka tulee tahtomatta ilman halki.

Valo
vaaterissa, ilma
täynnä onnen hippuja.

Sinulla on silmissäsi
niin paljon surua,
ettei minun säkeeni
pääse siitä ylitse.

Helmisonetti

Puissa on jotain, ne näyttäisivät tietävän,
kevät on tulossa, niiden värin meilläpäin,
missä asiaan on pikku hiljalleen totuttu
kiinnittämään huomio sukupolvien ajan,

voisi sanoa muistuttavan haapojen väriä
sydäntalvella juuri ennen kevään korvaa,
jolloin mahlat alkavat vuolaasti virraten
virrata myös ihmislapsen järjestelmässä,

tai mistäpä senkään tähän hätään tietää,
varmaa on vain epävarmuus ja puussa
näkyvää vain se minkä ehdottomasti on
oltava näkyvää, jos näkyvää on oltava.

Valon ja pimeän rajaakaan ei näe: aika
ja me emme pysähdy tässä, saati milloin.

Se ei ole kipu joka koskee, ei käsi, ei toinen, puheen kankaat, alastomuutesi polvet.

Vielä yksi yö, Kant,
hämärä, joka ei ole valoa,
pimeyttä, yksi yö,
Italian maa, vuodet
1964–1967, yksi, kaksi,
kolme riviä Fazerin Sinistä,
Nessun Dorma, kakkonen
blomsteria, Tizian,
Pariisi, vielä yksi yö,
mustikat, mustikan sininen,
kaikki neljä ilmansuuntaa,
joista olen sinua katsellut.

Harjoitelmia naapurin tytölle 2

Mitä vaan, mitä kätesi.

Varpaistasi, varpaisiisi.