Mustankirjava paarmalintu
joka juuri
on saapunut
etelästä keväällä
vaeltelee
aluksi paikasta
toiseen
mutta
löydettyään sopivan
puunkolon
se pysähtyy
ja ryhtyy
laulamaan
Durango kertoo
hernekerttukoiraasta
joka vapunpäivänä eräänä vuonna
vaelsi laulaen
puutarhojen halki
laulu oli laimeaa
säkeet seurasivat toisiaan
pitkin tauoin
ja koko ajan
lintu liikkui
pohjoiseen päin
Eräässä suurehkossa puutarhassa
jossa oli tiheitä kuusiaitoja
näreitä ja korkeita mäntyjä
ja koivuja
se pysähtyi
Se alkoi laulaa ahkerammin
ja tästä puutarhasta kuuluivat
siitä lähtien
hernekertun luonteenomaiset
säkeet
Reviiri oli löytynyt
Tunnisteet: harjoitelmat, kevät, linnut, pre, runot
posted by Karri Kokko at 20:32
2 Comments:
Karri ihana, muoto tukee (myös pukee) tekstin proosamaisuutta.
No jaa, ihanuudestani en tiedä, tekstihän on proosaa, melkein suoraa lainaa 50-luvun Suuresta lintukirjasta, jota ajoittain mielelläni silmäilen, kun siinä linnut lentävät puutarhojen halki, pysähtyvät yhtäkkiä ja alkavat laulaa.
Mitä taas tekstin ihanaan muotoon tulee, sen opin vihdoin arvon herra Nutzilta, jonka mestaruuden kanssa en ryhdy kilpailemaan, en ainakaan täältä sairasvuoteelta. (Kannattaa muuten kokeilla: < pre > eteen ja kaiken perään < /pre > (ilman välejä) ja välilyönnit pysyvät hämmästyttävästi paikoillaan. Oletusfontti tosin muuttuu, mutta sen voi Bloggerissa vaihtaa.)
Lähetä kommentti
<< Home