Kierrätystä

Hassua. Kävin äsken haistelemassa kotini lähettyvillä kukkivaa tuomea. Kotiin palattuani huomasin, että olin ollut samoissa puuhissa päivälleen vuosi sitten. Olinko silloin onnellisempi? Tuskin, mutta odotukset ainakin olivat korkeat. Tänä vuonna olen päättänyt tyytyä olemaan onnellinen.

Samana päivänä siteerasin Wikipediaa: "Kirjallisuutta on jokseenkin yhtä hankalaa määritellä lyhyesti mutta tyhjentävästi kuin rakkautta tai surua."

Soinut lintu

Nyt kun olen lapseni tehnyt ja käytännössä rakkauteni rakastanut, minua on alkanut kiinnostaa rakkauden teoria, se miksi lintujen soitimen tarkoitusperätkin ovat erilaiset.

Osaksi soitimen tarkoituksena on kiihottaa soivaa lintua ja sen katselijoita ja kuuntelijoita, parven tai pesimäyhdyskunnan jäseniä, näytelmän osanottajia soidinpaikalla tahi omaa puolisoa, niin että ne joutuvat sellaiseen kiihotustilaan, joka varmistaa parven tai parin tehokkuuden suvunjatkamistoimintojen eri asteilla.

Minä se olen tällainen tuulen heittelemä
poikavaris joka rakastaa tyttövaristaan.

Oma armas, kauneinta harmaata ja mustaa
ja silmät niin kuin prinsessalla kuvissa.

And keep making an effort
to wander in your love

Lucinda Williams

Laittaa vielä yhden runon öistä myötävirtaa lipumaan,
ettei yö pimeyksissään eksy siitä mikä ompi johtotähti.

Ovat siis yön kanssa läpi näkyviä päivä eli valo ja vesi,
ilma, aika, vasitenkin aika eli päivä eli tunnit, avaruus.

Itseään ei voi peittää myöskään kaiken-hupsu rakkaus,
joka itsessään ei vaadi mitään, koska sen ei enää tarvi.

Sen kuin antautuu toisille pakotta ja vähän niin kuin
musiikki tai värit, jotka tulee tahtomatta ilman halki.

Katso minua pimeässä,
katso minua niin että silmäsi syttyvät palamaan.
Kevät on lyhyt,
eikä vielä kertaakaan väärässä.

Vielä yksi yö, Kant,
hämärä, joka ei ole valoa,
pimeyttä, yksi yö,
Italian maa, vuodet
1964–1967, yksi, kaksi,
kolme riviä Fazerin Sinistä,
Nessun Dorma, kakkonen
blomsteria, Tizian,
Pariisi, vielä yksi yö,
mustikat, mustikan sininen,
kaikki neljä ilmansuuntaa,
joista olen sinua katsellut.

En tiedä millaisin mittarein televisiosarjoja yleensä ja L-koodia erityisesti tulisi arvioida, mutta jos tunnustelen omia yksityisiä tunteitani, olen kiitollinen siitä miten ja missä määrin minua on hämmennetty. Olen varmaan sanonut saman asian ennenkin, mutta minkäs mahtaa. Luulen, että kyseessä on seksin ja rakkauden, niiden suhteen määrittelystä. Kumpikaan ei ole toisen ala- taikka yläkategoria (paitsi tietysti siinä mielessä, että rakkaus kattaa ja ylittää kaiken). Seksi ja seksuaalisuus L-koodissa on metafora kaikelle sille, mikä on hyväksyttävä itsessä ja toisessa, jotta rakkaus tulisi toteen.