Sadeaika

Sateen sattuessa pitää sadetta
    loitolla kaupungin hälinästä,
senhän tietää koko alueellisen
    kokonaisuuden muodostava
asutus varsinkin maaseudulla,
    yhtenäiseksi tajuttava osien
tai osatekijöiden yhdistelmä,
    yhdistämisen eli yhdistelyn
tulos, usein tarkoitettu,
    suotuisa seikka tai asiantila
joka jollakin toiminnalla
    saadaan todeksi ulottuvuuteen
johon tapahtumat sijoittuvat
    peräkkäiseen järjestykseen
jatkumoksi ja joka ilmenee
    nykyhetkenä, menneisyytenä
ja tulevaisuutena, vähän, kauan,
    pitkän aikaa, kello neljä, juuri nyt.

Korvaluut kolmonen

Mark Youngin toimittama sähköinen runouslehti Otoliths (issue three, southern spring, 2006) on juuri julkaissut kolmannen numeronsa. Sananmukaisesti kansainvälinen lehti jatkaa suomalaisen runouden esittelyä. Tällä kertaa mukana on Aki Salmela englanninkielisiä tekstimanipulaatioita ja visuaalisia runoja sisältävällä sarjalla, joka kantaa nimeä "Almost Beyond Recognition".

onlbrlbu: online burlesque beauty

Talvinen tarina

Mikä on tuo taivoamme tummaa seilaava puolikuu,
jota yksinään tuijottaissa sepitämme ummet lammet
kaiken maailman asioista, siis mahdottoman paljon?
Ei ymmärrä, ei tajua, tuota luojan luomaa kummaa.

Ja jos onkin kosmos kylmä, kova ja kaunis kuin synti,
on se myös käsi itse kunkin syömmellä ainut paikka,
jossa saatamme sattua istumaan pöytäimme ääreen
simmut toista tapittain, napit suloisesti kohdakkain.

Siinä sitten lempemme summaa kimpan emmimme
ja yömme määrämittaan korjattua mannaa syömme
kuin emme paremmasta olisi näemmä kuulleetkaan.

Ihmeellistä hommaa, mokoma ihmisten sommittelu,
katsomalla naista lienee tämänkin meemin nyysinyt.
Kuuta kuuleminen, hyvää läppää. Saanko mennä jo?

Sanakirjaleikki

Puussa näkyvät aallot kaunistavat ovea,
    jonka suulla seisoo outo kaupustelija.
Kun tyttö hymyilee, on poika myyty,
    eikä suostu lähtemään mistään rahasta.

Ei lämmin luita riko, kymppiä pieneksi.
    Luulee koiraa sudeksi, leikillä todeksi,
ja hankkii sille luotettavan silminnäkijän,
    joka noudattaa tietoa muista lähteistä.

Muistuttaa tätä päivän loppuosan tulleen,
    iltaihminen, joka suudellessaan muuttuu
uudeksi ja valvoo muutenkin kuin kuulle
    ulvoessaan tai turhaan huutaessaan sutta!

Sanoja, sanoja, sanoja

Olihan se pakko hankkia, Kielitoimiston sanakirja. Torstaina ilmestynyt kolmiosainen, lähes 100 000 sana-artikkelia käsittävä teos maksoi kirjamessuilla 60 euroa (ovh 78 €). Se tietysti kirpaisi, mutta työkalu on aina työkalu. Kyseessä on uusittu ja laajennettu versio aiemmin julkaistusta Suomen kielen perussanakirjasta, joka ilmestyi painettuna vuosina 1990–94 ja sähköisenä CD-Perussanakirjana 1997, ja näin ollen kolmas lenkki siinä ketjussa, joka alkoi Perussanakirjan edeltäjästä, vuosina 1951–61 ilmestyneestä Nykysuomen sanakirjasta. Klassisen "Nykärin" aineisto on kerätty ennen vuotta 1938, joten se kuvaa viime vuosisadan alkupuolen kieltä. Sen sijaan uusi "Kielari" pyrkii selvästi lähemmäksi nykysuomea. Niinpä samalta sivulta löydämme esimerkiksi sanat "aamulypsy" ja "aamunavaus" tai vierasperäiset uudissanat "fast food", "feedback", "feikki" ja "femakko". Hankintojen loppusaldoksi muodostui näin satakunta euroa. Aika halpa viikonloppu, sanon minä.

Mitä on avantgarde?

Lojun tuolissani Pietarissa
    ja näen auringossa Pariisin
myrskyt, kuunvalon, jyrinät,
    toiminnan merellä tai meren
äärellä, pukujen vaihtamisen,
    naisen riisumisen, hulluuden,
murhat, ylipäätään kuoleman
    ja kuolinkamppailun vaiheet.

Palvon runouden vivahteita,
    pilviä ikkunassa joka päivä,
yöllä olen toisin tehty minä
    täynnä pulmallisia sointuja,
ja siitä tämä tunnelmaa luova,
    ällistyttävä ja odottamaton
mutkistelu, jota iloisesti
    tekee kaikki dekadenttitaide.

Messuamassa

Ai niin, katsotaanpa mitä jäi käteen kirjamessuilta:

Leo Tolstoi: Mitä on taide?
Maurice Merleau-Ponty: Silmä ja mieli
Markku Into: Potero
Kalle Toiskallio (toim.): Viettelyksen vaunu. Autokulttuurin muutos Suomessa
Ilkka Taipale (toim.): 100 innovaatiota Suomesta
Lancelot Hogben: Matematiikkaa kaikille
muutama lastenkirja lapsenlapselle
muutama muu lahjaksi annettu kirja joiden nimeä en muista
yksi käsikirjoitus kommentoitavaksi

Eilen kiersin kirjatiskejä isäni kanssa. Tänään lauantaina olimme paikalla kolmessa polvessa. Aamulla keskimmäiseni oli kysynyt omalta tyttäreltään, 5, lähdetäänkö käymään kirjamessuilla. Tytön vastaus: "Eikös siellä ole vaan jotain mummojen juttuja?" Mummojen juttuja tai ei, paikan päälle päästyään neiti tutki kirjahyllyjä asiantuntijan innolla. Siskoakin tapasin; hän on yksi näytteilleasettajista. Pari himoitsemaani sanakirjaa jäi vielä hankkimatta, saa nähdä lähtevätkö mukaan huomenna. Hinta vähän hirvittää (yhteensä 75 euroa), mutta mitäpä muita menoja minulla olisi? Tervehdin kahta Jaria. Toista kiitin uskomattoman kauniista rakkaustarinasta, toisen kanssa mietimme freskoja. Jounin kanssa istuimme pohtimassa runojen typografiaa. Mummojen juttuja, kerta kaikkiaan.

En ole kade, mutta...

Voimayhtiö Vattenfallin mies kommentoi televisiouutisissa syysmyrskyjen aiheuttamia tuhoja. Miehen puheet menivät ohi korvien, mutta hänen tittelinsä pysäytti: toteuttaja. Ei siis mikään surkuhupaisa haaveilija, vaan joku joka ymmärtää ja tekee todeksi. Toteuttaja!

Toivomuslista

1. Jokunen lyhyt runo
2. Muutama lyhyt suudelma
3. Pari pitkää runoa
4. Yksi pitkä suudelma
5. Pari kolme sonetintapaista
6. Puolen tusinaa elegiaa
7. Kielirunoja
8. Kielisuudelmia
9. Hmm
10. Tulta

Onnen oppitunti 2

Sai sydämeltään
luvan,
ja sitten anteeksi.

Onnen oppitunti

1. Naura itsellesi.
2. Naura itsellesi hiukan lisää.
3. Naura itsellesi vielä vähän.
4. Vakuuta naapurillesi, että kaikki on hyvin.
5. Istu alas ja jatka nauramista.
6. Lue muutama runo.
7. Ajattele: Appropriation is stealing.
8. Ajattele: Kääntäminen on varkautta.
9. Yritä pidättää nauruasi.
10. Naurettavuus ei ole paha asia.
11. Ole vaan naurettava.
12. Anna naurun tulla.
13. Lohduttaudu sillä, että nauru tarttuu.
14. Nauru leviää, kun olet naurettava.
15. Kirjoita runo tai kaksi.
16. Kaikki saavat nauraa.
17. Mallarmé on tikahtua.
18. Sinervo putoaa ”pöydältä”.
19. Muista jättää naurua vähän itsellesikin.
20. Älä ota vakavasti.
21. Älä ota vakavasti mitään.
22. Älä ota vakavasti itseäsi.
23. On kyse sinun onnestasi.
24. Muista: Onni ei ole pois keltään.
25. Jos haluat olla onnellinen, naura.
26. Älä uneksi.
27. Hassua: Aika rientää.
28. Hassumpaa: Aika rientää ohitsesi.
29. Hassuinta: Hämärismi.
30. Jos kustannuksellasi nauretaan, naura mukana.
31. Nauraa räkätä.
32. Mieti vähän.
33. Mieti paljon runoutta.
34. Naura itsellesi ja kaikki saavat nauraa.
35. Kaikki nauravat.
36. (LOL)

Ilmaisin asiani 3

In memoriam

Reko Lundán
1969–2006

Ilmaisin asiani 2

wdafor: What did I do that for?

Kävellessä

kenkä
puristaa


vartaloa
vain

Runoutta vai kirjallisuutta?

Helsingin kirjamessujen ohjelmaa silmäillessä pistää silmään, kuinka marginaalissa runous tosiasiassa sijaitsee. Niin laidalla se on, että on melkein tipahtanut kuvasta. Pitäisikö runouden julistautua irti kirjallisuudesta? Tämä vain ajatuksellisena koepallona ilmaan ennen kuin suuntaan tästä itse keskelle markkinahumua.

kgodrrnw: kilo odin road runner north by northwest

Mitähän tästä seuraa...

Ilmaisin asiani 1

Impromptu

Sydän lyö ja runot karkaa
päätäpahkaa edellä.

Minä tulee ajan kanssa
hymyhuulin perässä.

The Sopranos

En tiedä, onko pahin ohi. Joskus säälin itseäni vaikka tuuli kantaa minua halki taivaan. Ette voi viedä töitä mukananne. Kerrotko minulle nyt kaiken? En ole pelkkä sivustakatsoja. Minä avaan. Vihje tuli minulta. Tarkoitan tuota ääntä. Kaikki ovat siellä. Aion taas kokeilla siipiäni. Miten selvisit siitä? Maailma on täynnä pahempiakin roistoja. Me kaikki tarvitsemme lämpöä. Aseet kotona ovat vakava ongelma. Pidän sinulle tärkeää paikkaa auki. Mitä sanoittekaan? Mikä se majakka oikein on? Me emme puhu noin. Melkoista kielenkäyttöä. Aikani on rajallinen. Sitä ei usko vanhenevansa. Jostain syystä minua pelottaa. Olemme todella onnellisia. Mutta nyt olet tässä. Kuulit väärin. Huone täynnä kirjailijoita, eikä yksikään tehnyt mitään. Nyt en taida ymmärtää. Kyyhkyläiset, en syytä itseäni kaikesta mitä tapahtuu. Teidän täytyy päästää irti. Minä tein kaiken likaisen työn. Jos voin jotenkin olla avuksi, sen kuin soitat. Tätäkö sisukas tarkoittaa? Perheessä kasvaminen on hyvin outoa. Pyydä vain, jos tarvitset jotain. Voisit samalla hoitaa sen mistä puhuttiin. Anna minun ajatella. Älä jätä meitä, me rakastamme sinua. Olette menossa kotiin. Laihan miehen päiväkirja, kaikki tämä vain parin tonnin takia. Kuinka kauan on toistaiseksi? Arvaa mitä sain tietää eilen? Sedälläni on muistinmenestys. Mikäkö minua riepoo? Hän on aivan uuvuksissa. Siinä hän on. Nythän kaikki on kaikkien tiedossa. Viihdyn enemmän kulisseissa. Suuntaa raivosi muualle, meidän pikku kuumakallemme, herra hyväntuulisuus. Olet vahva kriisitilanteissa. Tämä paikka on kuin jääkaappi. Kello on puoli kymmenen. En tiedä onko tämä soveliasta. Noin on parempi. Voi taivas. Milloin sanoin sen viimeksi? Voisi olla huonomminkin. Tämä on meiltä kahdelta. Selkeys ei ole huono asia. Miksi helvetissä ei? Paitsi toinen käsi. Koko elämäni on siellä. Sitten paikka on tyhjä. Minulla olisi sinulle asiaa. Se tietysti lipsahti häneltä. Huusin hänelle erittäin julmia asioita. Minä keksin kyllä ratkaisun. Onko sinun vaikea totella minua? Sitä paitsi fyysinen kontakti on tärkeä. Siitä voisi joskus tulla ongelmia. Kaaduin portaissa. Onko hän siis haamu? Voi sinua. En ymmärrä kuinka teet sen. Unohdin, mistä puhuimme. Et voi ajatella noin. Minulla on hänen salkkunsa ja lompakkonsa, mutta minä en ole hän. En tiedä, mitä sanoa. Tuntuuko hyvältä?. En yleensä puhu sinulle työstäni. Niin minäkin. Ei ole mitään syytä pelätä. Jätän teidät kahden. Minun piti kasata se itse. Palat kuitenkin yhdistyvät yliluonnollisin keinoin. Selitän sitten kaiken. Vai yritit sinä eilen ostaa aseen. Lopetetaan tähän. Ajattele mitä tapahtuu. On kevät ja siitepölyä kaikkialla. Tarjoan sinulle mahdollisuutta nollata kaikki velkasi. Kirjailijoina olemme kaikki hulluja. En pitänyt siitä viimeksi. Tämän on syytä olla tärkeää. Luulen että hän liikautti kulmakarvaansa aamuyöstä. Älä pakota minua hakemaan itseäsi. Yhtäkkiä kaikki koneet tulivat hulluiksi.

Karhu ja hevonen tappeli, kumpi voitti?

Kaikki alkoi sunnuntaina Munkforsin kunnassa Värmlannissa Länsi-Ruotsissa. Ne olivat pieniä naarmuja, joiden aiheuttaja voisi olla oksan raapimat tai ihan mikä tahansa, Glöesen tuhahti. Karhujahti jatkuu Värmlannin metsissä. Riistanvartijat eivät myöskään ole löytäneet todisteita tapahtuneesta. Johansson on kieltäytynyt kommentoimasta tapahtumia enempää. Ravuri otti ja potkaisi komeasti niin, että nalle lensi kaaressa pitkälle, makasi hetken maassa ja nilkutti sitten pakosalle. Johansson oli kolmen ravihevosensa kanssa lenkillä, kun karhu hyökkäsi yhden ravurin kimppuun. Ravivalmentaja Björn Johansson kertoo karhun hyökänneen hevostensa kimppuun, mutta riista-asiantuntijat eivät löydä asiaan vahvistusta. Karhun ja ravihevosen yhteenotosta on syntynyt vallan merkillinen kiista Ruotsissa. Ravurin urheudesta on nyt kuitenkin vain valmentajan sana, sillä karhua ei ole tavoitettu lausunnolle pari päivää jatkuneesta jahdista huolimatta. Emme ole onnistuneet löytämään mitään, mikä tukisi hänen tarinaansa, toppuutteli riistanvartija Gunnar Glöesen. Glöesen kävi myös tutkimassa hevosen kylkeensä saamat vammat, mutta nekään eivät vakuuttaneet vartijaa. Tästäkös toinen ravuri suivaantui ja päätti näyttää nallelle taivaan merkit.

STT:n uutinen koneen pilkkomana ja uudelleen kokoamana. Och samma på fornsvenska:

lan merkillivali nivalmiisnin metresta ruotvarsan raapila oktää sä. naansa, tamaasin tai iteli riasiantunmatti tadä asinunsa länruotun, tuneet löytämään mitään, mikä ta huolija potkaisi komeasta enisi häta naarjan sana, silneet tä vain taivaan merkhmutja björn jovinolle sa. joi päivää sa värmtain kimpalle. ravurmenisvalpakosja nilkutpahtutkineen hevostenpupulä, kun karhu hyökkäsi yme ole oni itiin urheudtanjat eivät myöskään ole löytäneet it. ravuri otlanlantalelle sa hevosen kylesta on nyt kuitenkjahti sa pitkälle, den ravurheuthpumakasi hetken mutikeenhansson on kieltäyhansa, glöelä karhua ei ole hansson oli kolsisin, etja guntita. kaikki alkoi nen kitoimastiun. tästäkös isforsin kunja ravti näytsa. rateita hevosentynyt tatoo karhun hyökäntanteenotynyt komtotodisjat eivät löyta rista on syntuktopnaljatkuneesta ten nislivarmutta nekään eivät taripää. karhuparsisja voisi olierta. riu värmnismenti siteniä sä saauthansson ktaina munksisemsen tuneesta. emutvahvisnen si kaasunvakujahdissiaanvamnasnalle lentutatavoitettahan mikä sa kimpja päätmen ravtuistuhahti. josa nar glöesen. glöekarhun sen kävi myös tamasvat pija, joiden aimenjaa. ne omat mat tussa kanssa lenkilaan tu lausunsuivhevosen ytoinen ravuri jatkupahmat, var

Varkauksia Conania katsellessa

Turistien mentyä kesä päätti vaihtaa vapaalle
    ja ryhtyä omenasiiderisille elokuvan aikana.
Haaveilla tanssimisesta joko keisarinnojen
    tai oliko se sittenkin kuningatarten kanssa.

Minä ja minun tyttökaverini emme tienneet,
    mennäkö näytökseen Marie Antoinetten kera.
Kohtaus kuvattaisiin Pariisissa, missä sitten?
    Vielä tämän kepeän keveän kevään aikanako?

Parhaiten muistan sinun parhaat lahjasi.
    Niillä on tekoviikset ja siniset villapaidat.
Homeros jos kukaan on huono isän malli,
    mutta televisio on sitäkin äänekkäämpi.

Siinä maailman paras syy suuttumukseen.
    En halua tietenkään kuulostaa katkeralta,
se aina pelottaa, että mitä taulusta löytyisi.
    Tältä se näyttäisi alaviistosta katsottuna.

Lahjataulussa oli kuvattuna nyrkkeilykehä.
    Olet juuri kirjoittanut ensimmäisen romaanisi.
Kyseessä on siis jättimäisen suuri huijaus:
    mitä tahansa ennen kuin musta nainen laulaa.

Tämä tekee aika nöyräksi.
(via Kasa)

Kahden sanan runo kuuden sanan otsikolla 3

Sateen äädi.

Levon heetki nyt lyö

Menen nukkumaan
      senpä tuurvin
ja saan nähdä
      unteesii maat.

Yellow-brick road

Sunnuntailenkkini suuntautuvat usein kulmille, jossa asuin neljätoistavuotiaasta täysi-ikäisyyden kynnykselle. Niin tapahtui myös tänään. Kuljeskelin vanhoja tuttuja reittejä ja lähestyessäni vanhaa kotitaloamme huomasin sen ikkunassa uudet verhot ja muita asumisen merkkejä. Tiesin, että asunto oli ollut pitkään myynnissä, ja vielä kesällä siellä tehtiin remonttia, mutta nyt näytti siltä, että uudet asukkaat olivat asettuneet taloksi.

Kuinka ollakaan, rivitalon pihassa ahersi nuorehko tuntematon pariskunta. Menin esittäytymään. Kerroin, että he asuivat vanhaa, yli kolmenkymmenen vuoden takaista kotitaloani ja että olimme muuttaneet siihen 1970, heti rakennuksen valmistuttua. Tieto tuntui kiinnostavan ja yllätykseni oli suuri kun isäntä kysyi, halusinko vilkaista sisälle. Mikä ettei.

Vanha tuttu ulko-ovi vanhoine tuttuine kahvoineen tuntui lihasmuistissa. Riisuin tossuni eteisen matolle. Astuin sisään. Eteisessä samoin kuin sen takana avautuvassa keittiössä oli tehty paljon muutoksia, mutta ei niin paljon, etten olisi tuntenut olevani tutussa tilassa. Iso, vinokulmainen olohuone marmoripintaisine takkoineen ja alkuperäisine, vastahiottuine parketteineen oli edelleen sama, uusista huonekaluista huolimatta. Monet muutkin yksityiskohdat oli jätetty entiselleen, esimerkkinä eteisen seinään sijoitettu valokatkaisin, josta säädettiin koko asunnon yleisten tilojen valaistusta. Taulussa oli 24 numeroitua nappulaa, ja joskus kauan sitten olin osannut ne kaikki ulkoa. Nyt en aikonut edes yrittää.

Nousimme portaat toiseen kerrokseen. Messinkinen porraskaide oli isännän mukaan jätetty tahallaan kiillottamatta. Minäkin olin jättänyt siihen jälkeni. Yläkerran pesutilat olivat kokeneet täydellisen remontin, mutta vanhempieni ja sisarteni makuuhuoneet olivat lähes entisen oloisia.

Alakerta, minun valtakuntani, oli kokenut suurimmat muutokset. Yksi kokonainen seinä oli saanut kyytiä ja entisen kylmäkaapin paikalle oli rakennettu uudenaikainen kodinhoitohuone. Tuossa, keskellä uutta seinätöntä tilaa, oli sijainnut vuoteeni, tuossa nojatuoli ja tuossa stereoni. Komeroiden ovissa oli uudet, metalliset kahvat. Sauna pesutiloineen oli remontoitu lähes tunnistamattomaksi. Isännän mukaan saunan vanhat puupaneelit olivat olleet tummia kuin savusaunassa. Semmoisesta minulla ei ollut muistikuvaa. Kierros päättyi.

Tunnustelin tunteitani. En tuntenut kaihoa, saati ikävää. Nostalginen visiitti osoitti sen, että ihmiset ja heidän henkilökohtaiset tavaransa tekevät kodin. Sikäli yllättävä vierailu osui sopivaan saumaan, että olen viime päivinä lueskellut vanhoja päiväkirjojani seitsemänkymmentäluvun alusta. Mutta vaikka monet niihin kirjatut asiat, onnelliset ja vähemmän onnelliset, ovat aikoinaan tapahtuneet juuri noissa huoneissa, ne eivät elä siellä enää. Paikan henki kulkee ihmisten mukana.

Jälkeenpäin seisoskelimme pihalla jatkamassa juttua rivitalokompleksin ja sen entisten asukkaiden historiasta. Ennen pitkää seuraamme liittyi myös naapurissa asuva pariskunta. Kaikkiin heidän kysymyksiinsä en osannut vastata, niinpä pirautin äidilleni tarkistaakseni jonkin yksityiskohdan. Kättelimme ja toivotin onnea uuteen kotiin. Jatkoin matkaa. Vilkaisin taakseni. Naapurissa, toisen entisen kotitaloni ikkunassa paloi valo. Ville Valoa ei näkynyt.

Äänessä Bök

Nokturno on julkaissut ääntä ja liikkuvaa kuvaa Christian Bökin Suomen-vierailulta. Helmenä joukossa viisitoistaminuuttinen, täyspitkä versio Kurt Schwittersin klassisesta äänirunosta Ursonate.

Iloni aiheet ovat ikkunan takana.
Menen sinne ovesta ja näytän silmäni merelle.


Myöhemmin: Meri oli harmaa, mutta rannassa näytti tältä:

Onnen aika

Onnellisin kohta elämässä? Kahden kivun, surun, kaipauksen tai onnettomuuden välissä? Kivun tai kaipauksen hetkeksi hiukan hellittäessä? Eilisessä, huomisessa, nyt? Juuri nyt? Kysymyksiä esittäessä? Vastausta odotellessa? Vastauksen tullessa? Sisällä vai ulkona? Ajatuksissa vai teoissa? Haaveissa? Unelmissa? Kovassa todellisuudessa? Ennen vai jälkeen? Sen aikana? Yleensä vai erityisesti? Omaansa vai toista ajatellen? Sillä satumaisella hetkellä kun tuntee huoneen poikki tulevan katseen selässään? Vai silloin kun kääntyy katsomaan ja näkee, että se on totta?

Näin       pyhäisin
ollen       kosketinsoitin.

Kahden sanan runo kuuden sanan otsikolla 2

Halu tietää.

Autuaita ovat yksinkertaiset

Asteikolla yhdestä kymmeneen tämä on hyvä päivä.
Päivä ei tästä juuri paremmaksi voi tulla.
Siitä ei ole minuuttiakaan jäljellä.
Minulla on kevyempi olo.
Hyvin vähän kevyempi.
En kerro miksi.
Annan vihjeen.
Vastaus on lompakossa.
Ja minulla on suunnitelmia.
Sekin vaikuttaa hyvään olooni.
Parasta on, etten tiedä mitä tapahtuu.
Osaan nauttia siitä, etten tiedä mitä tapahtuu.
Asteikolla yhdestä kymmeneen sekin on hyvä asia.
Kuten huomaatte, en tajua numeroista yhtään mitään.
Eikä kirjainten määrällä ole mitään tekemistä onneni kanssa.

Viiden minuutin sonetti

Fantsua ja verkkokalvolla näkyvän maailman
kannalta täysin perusteltua ja mielekästä,
ettei tuo verkkokalvolla näkyvä maailma,
joskus korvan tärykalvoa värisyttävä maailma,

iholla tuntuvasta maailmasta puhumattakaan,
suoralta kädeltä ja loppupeleissä reagoi
mitenkään tai millään näkyvällä tavalla,
iholla tuntuvasta tavasta nyt puhumattakaan,

niihin signaaleihin, sanoisiko tavuvalintoihin,
joihin runoa kirjoittaessaan turvautuu,
etsiessään ilmaisua sille, mitä hatuista
vedettävät sanat itse kukin tarkoittavat sanoa.

Sonettikin, taipuisasta laadustaan huolimatta,
on maailman suhteen välillä ihan, joo, pihatta.

Korvaluut

Mark Youngin toimittaman nettijulkaisun uusin numero Otoliths (issue two, southern winter, 2006) on nyt tilattavissa myös painetussa muodossa. Mukana on englanninkielisiä käännöksiä muun muassa Aki Salmelan, Miia Toivion, Juhana Vähäsen, Janne Nummelan, Leevi Lehdon ja Olli Sinivaaran runoista. Suomalainen runous on jatkuvasti kuulolla.

Fear & longing in Helsinki

sanoja enemmän kuin alusasuttomuutta
enemmän alusasuttomuutta kuin sanoja
kuin sanoja enemmän alusasuttomuutta
enemmän kuin alusasuttomuutta sanoja
sanoja kuin enemmän alusasuttomuutta
alusasuttomuutta kuin enemmän sanoja
enemmän sanoja kuin alusasuttomuutta
alusasuttomuutta enemmän kuin sanoja


words more than being naked
more than being naked words
being words more than naked
naked being more than words
words than being more naked
more being than naked words
words more being than naked
being more than naked words
words being more than naked
naked more than being words
more than words being naked
being naked more than words

What were we thinking?

Mukkula

19. Alvarez
– taiteen vähemmistökieli

Saarikoski
– Baabelin torni -myytti
– kieli sekoitetaan taivaaseen pyrkimisen halusta
– virheellinen selitys: kansoja ja kieli oli silloin jo
olemassa
– kenties poliittisessa tark. tehty väärennys
– epäsuosiossa ja suosiossa olevat kansat
– kirj. ja kääntäjien vast. tätä
– kirj. valvovat että tornia ei enää rakenneta
– kielten ja kansojen v-valt. alistuminen
– engl. kielen leviäminen – vall. polit. (engl. & am.)
– myös Suomessa, isäntämaassa
– keh. suunta ei ole kohti maailmankieltä
– kapinaan nousu –> saamel. kielikulttuuri
1) kiel. demokratia – omat kielet
2) yhd. alkaa, mutta torni ja kaup eivät tule
valmiiksi – syynä ei herra vaan typerä [?]
– paras malli: Stalinin malli pienten kansojen
ja kielten suvereniteetista
– ensin kaikille oikeudet sitten vasta voit. rak. torni
– huippu maahan juuriksi
– myytit eivät valehtele, kirjaajat kyllä
– voidaan ymm. voidaan kääntää kuin tehdään lapsia
– ei muuta Herraa kuin kaipuumme siellä
missä torni
____

S-koski
– Homeros tuntuu helpommalta kuin Saul Bellow
____

Juhani Jaskari muistutti mitä George Steiner
on sanonut: "Puhuessaan ihmiseltä toiselle tämä
jo kääntää ihmistä toiselle"
____

Herbert Lomas: lainaa Poundia "käännöksessä
nykyisyys ja menneisyys kritisoivat toisiaan"
"The film being shown is never quite the
same the film being seen."

Katkelma käsinkirjoitetuista muistiinpanoistani Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa kesäkuussa 1979.

rsohq: radion sinfoniaorkesterin päämaja
waldp: walden pond

Goin' solo

Saankohan koskaan selville, miltä runon tulisi näyttää, miltä sen tulisi kuulostaa ja mitä siinä tulisi lukea, jotta sen aikaansaama vaikutelma ja vaikutus olisi lähellekään samankaltainen kuin esimerkiksi Keith Jarrettin improvisaatioon perustuvilla pianoteoksilla on kuulijaansa. Efektin tavoittamiseksi paperilla runossa pitäisi ainakin olla enemmän taukoja ja tyhjää tilaa kuin varsinaista sana-ainesta, mutta tämä on keinotekoinen ratkaisu. Jotkut alunperin Muistikirjassa ja etenkin sen ulkopuolella julkaisemani visuaaliset runot (ks. Blonde on Blonde ja Toisin sanoen) saattavat tavoittaa jotain siitä meditatiivisesta tilasta ja tunnelmasta, jonka ilmaisemiseen en sanoilla pysty. Mutta nekin edellyttäisivät huomattavasti suurempaa kokoa, niin että runoa voisi katsoa metrien päästä tai että sen ohi kävelemiseksi pitäisi ottaa useampia askelia. Kukaties tarvitaan runoilijan ja hänen äänensä läsnäoloa. Hätäisten, muutaman minuutin palasista koostuvien runonlausuntatilaisuuksien sijaan voisi kuvitella konsertin mittaisia sooloesityksiä, joissa yleisön sisäistämä pyrkimys keskittyä runojen sanottavaan ja sisältöön murenisi ja menettäisi merkityksensä. Mitä siitäkin tulisi.

rfutr: re-future

Dada-töille

Dada-töille on tyypillistä tahallinen irrationalismi ja vallitsevien taiteen standardien hylkääminen irrationalismi hylkääminen tahallinen Dada-töille taiteen vallitsevien standardien ja tyypillistä on tahallinen vallitsevien tyypillistä on taiteen irrationalismi standardien hylkääminen ja Dada-töille ja standardien Dada-töille hylkääminen taiteen tahallinen vallitsevien vallitsevien on standardien Dada-töille irrationalismi tyypillistä tahallinen tyypillistä on taiteen ja hylkääminen irrationalismi ilnen sevien on islistä nen isnen irinen töille hylkäämilistä irddartahallidja dadatyypilratöille irvalen dadavalisnen tandarlittionaltaiteen tionaltaiteen ismi ilja hylkäämitaiteen töille sevien ja tatatannen dtanmi tyyprasevien litstyyptionalmi on dlitilittaiteen siltanhallivallistä on tyypranenen en dadaraivien halliseilistä hallija hylkäämisdarvalen irtadarsmi hylkääminen on dadatöille tional taiteen halliien dadataiteen vien sesistyyptalitnen listä tionallistä tionaliltasnen irdtaiteen ilistä on nen sedarradarlitralittanen ilnen on dadahallitöille dtaiteen radtyypja dadatalithallitantanen dadatanisimi tionalmi on listä irtöille nen darvien tionalmi en irraisseja hylkäämiden ja hylkäämiilvalvalsihalliseistöille irvien ja tyypmi hylkäämityypvien on valdarnenilvalnen stöille hylkäämitan ostnilytae iyltnastanajta net r alidtpm srienehterlienatll eneyidltältmanleenlnenvte aihdtsds loienhkaatnaäivii lailitäy aateletallaiölalienaaäanlialsmvikyljiäalivtt ileniayraralidäateylmi ma tenadvinri lntedinayti thnrr eyiisd l i eanöjisld nirsaahinlmnjdiy illäasöslnh nslöiitsmljryi itdlie ainlnees a so äksthisynn ndiennannhtmrlljasivlothtsiaätnmemdr astit ntolnnaa vk lnä vna tlaäp iriiiiiitäteävreehd dyilit tyntmyh e n kn onlvolöyslaelrkilh intaiiltia ildah itadlpasnöryelytitäsoyannin ämrlnieaedinoettea airallynah l laedö rahää ptitmleddttktoeokdlel ointrn ld lättliinlsitrlapie iei l ail naaiijis tynilirat nviepvtällnjd o inieöi ian aiaasallilrnlyea adthieaää sdntsdetaäotvsten eeeenmioanenmatäovt dietarlei nl an sialnav sln eeapnipd ietaäieaiani a n iytiaitniveeaadnetdsanlmidneya til tarlnnashiotj ejtäl ya tladnl eills laianviytiaävsöi nelyeta iittndhnöaensellldeahy äavyasrkaidminae irtdlinn sl lhntsni anri esnaaäarhondtivoae iiaidät lrir iiiieilnltie illii sivediäntoe ln ntaeeidildsoeidioteeaealanavanpakta i diraaaeiä idnveieetttiylhprlö nneialttaleinatdylen lnitltdirhyd diljnildaea ndleatanyteäatyn taäntaasi yisiithelyiatält mnllaieea atatirrenthatsrnetotlhnoöpp e ynietävaremvnai mii mekndnaean ositnlaheaedaise nti it an tetalldinlttiinreyrld ssattaä äsda keainthsentlnnnnslläeyräasylkniaaarlleniiiaiinnaoptilnnhtoela a jaannslymoaya eeä ki rlniainlyrrenielsldm naö tvihtonlaält i oniai tlvtrliltlä s liiynnt alöaivieisrntakpra aloymesodaänln nliev j tsinnmädiipmöiävälma etatäsäetli eildpdttnli vt is lsteehllniimml lj dilalheymi niimtjötltilev nmi ilj nyaads dysk       iillla       eslaöia ltt i       alsnev       osmadaleisli       ts                   äardtrl       a nö i äi tp       nny       liojl       lad             i       rneld       maadanepöds       jainl       eia       lm       nyn       neneidildd       ata             itilr       t       aeeillyelntal sip       rhniaytd eeiltavy             ant       ästenänd             tis       tyaashal       a il       vay l ilyisrsst       tni       nil ahian             iotet e       ntvärn             setdoi vnren a       l       arnini       iaileyiylh a       s       asdii ltrs       tnmioaeä i       si       tryilemalnpn       te hn       ny       tny tr t       a       asnarae knlit talnananöiiallkiiilnil       äytynla dhemvaenlivie nnelndliä       thidanln       ihtoiitjä       al tdtnlnrtoly lyvodm       äli       mesai       lseviyoleda iat       niteti lr trälaa                   s aei asi             n       ieeidm       iie l             deie       elhateistsavpy l             edvsitäaljtykjn       tytaresoaoaanan i       ä             snitnä       lr       e eryil       tasnp?       t       d ainntrnlre       elloa       mtaikdnnde       keisei aöl ij p                   madanl             ei iaoakd nlensaät       h ivtridlnaa             dnt       tväinhtly       lmä       aiikptneötmijhtnnnij ttnleöhlietotläänilo             adtil       eivitlne htli eä       nalari mni lnät ane       tyidaane n vie       ie       a       aim       ast       k ä       aih aiare älia       l       o             e öm       ldeivhttein       ä ihit       lhaedmtei       rihv sv       rn öov niere       mnoadmaa       itnnlaeln             isrsla       dn nv       i sasi       v       nmrent eylh       ydk       o       s             nlit       nnsaayöliieldmjr snlnitrjiditmtmvildshenitsäht       nl senritiiäjtiss       rä       oiil       i       i ad j       al       i             iasied lnn       a             nsaeä             tntin ö ya       e       i       lsdilylo       atdlehp       nla       daan aijilts       iael seta       äin dyn       dhnoatii       sinnlevy lnpad       röäeahiaaa eä       ilkt       tt       täi       s       etaläsdpelm nätiyinnnnal       lmitaiitt       ml       as       inl       tla ioyiaitolh eivadti       dervyyia       ar       elselödävti atnn       o ämäsna t             ppr       iiajea aietarli       tslmtevnneeit       nt       e       yeyö       li al te äatäne             ii       eannseoilradettstvdnnn i       e       iaited       n       n       s       nlie t       aiald oet       äaa       eeehö       nlraaayeia ntd noä lrihnilii       d nlta ntlrläyaehäer       etltidvoatt       i       a oi             t aal             t       mn n aäin nyanl       llättyaaalkttdahnäi i       v dvieey       li       daaareatk       lyaleaamnshi       t äe       aitnna       l lpekdiila       l       tei                   n ai konipie       myriyl       a nnn tdreslk       ilyjrnilaljnn       tlteinaitli       sapi       nlllni or       illi el       ik äiihla       eyetnt       a       lli       a ml             ay       ls ve       tta       ieet dllön


Lähde: Wikipedia

Improvisaatio

Pyysin vasenta kättäni kertomaan
asioita, joita en itse muistanut.
Tarvitsen vettä, ulottuvilleni tilan
jossa ääni saa minut puhumaan,

joukon kolmansia mahdollisuuksia,
yhden pitkän, mukavan tiistain,
sadetta, kaulaan huivin, kameran,
kello saa olla ihan mitä tahansa.

Kirjoittaa suoraan lihasmuistista,
lapsuuden unilaulut, kertomataulun,
sen vain meille kuluvan melodian
jota emme ikipäivänä unohtaisi.

Onko jossain olemassa yleisö,
toisen parven kausilipun haltijat,
pelkästään Espanjassa tuhat ja kolme,
menuetti josta yrität selvitä,

koska on vain tämä itse itsellesi
antama unilääke, naputtele,
kuuntele, puhu englantia,
mitä vaan saadaksesi vastauksen.

Jos olisin taideteos...

Cy Twombly, Untitled, 1967

...tämä olisi aika lähellä sitä kauneuselämystä, jonka haluaisin katsojilleni tarjota. Kyseessä ei siis ole mielialani kuvaus tai omakuva, ei myöskään omaelämäkerta. Vaikka teos on nimeämätön, näen siinä meren, taivaan ja purjeveneen ohella toisenkin mahdollisuuden. Valkoisella piirretyn nelikulmion voi ajatella myös paperiksi, jonka alla lepää kynä. Tässä tulkinnassa huomattavaa on se, että paperi voi olla läpinäkyvä mutta tyhjä se ei ole.

PS. Ei kai tämä kuulosta deitti-ilmoitukselta?

bsylvcy: bi sylvania cy

Sipilä ulos Wikistä

J.P. Sipilä sitten äänestettiin ulos Wikipedista. Se on sääli, mutta minkäs mahtaa, kun kaikki on tapahtunut säädetyssä järjestyksessä, Wikin omaksumaa demokraattista harvainvaltaa ja sen periaatteita noudattaen. Kirjoitin asiasta Sipilän blogiin seuraavan kommentin:

Tyhmä juttu, mutta korjaantunee ajan kuluessa. Äänestyssysteemi sinänsä on periaatteena ihan OK, mutta koska äänivaltaisia on vain muutama kymmenen, vääryyksiä väkisinkin tapahtuu. Kun äänestyskelpoisia on joskus tulevaisuudessa satakertainen määrä, näin ei pääse käymään. (Logiikkani perustuu siihen, että kun kelpoja on paljon, asiaa tuntemattomat tajuavat olla äänestämättä. Nyt kaikki haluavat olla innolla mukana, siitäkin huolimatta että kompetenssin kanssa on niin ja näin.) Suurin ongelma Suomen Wikissä näyttäisi olevan, ettei suurimmalla osalla aktivisteista näytä olevan harmainta aavistusta kahdesta ydinkysymyksestä: 1) Mikä on merkittävää tietoa ja 2) Kuinka tuo tieto jäsennellään. Wikissä on tosi paljon ihan kelvollisesti valittua ja kelvollisesti esiin tuotua tietoa, mutta aivan liian usein prosessi näyttää edenneen näin: 1) Katsoin/luin tämän kivan leffan/kirjan. 2) Kappas vaan, Google kertoo, että siitä on olemassa myös samanniminen kirja/leffa. 3) Teenpä siitä artikkelin (jossa yksi olennaisimmista tiedoista on milloin leffa sai Suomen ensi-iltansa). Urakkaa siis riittää. Eli olemme vedenjakajalla: jääkö suomenkielinen Wiki vain ensyklopedisilta kyvyiltään vajavaisten nörttien asiaksi vai innostuvatko myös todelliset asiantuntijat yhteisestä, kansallisesta projektista. Eteenpäin!

Mitäpä tuohon enää lisäämään. Wikin harrastelijamaisuus korjaantuu vain sillä, että kirjoittajakuntaan tulee lisää asiantuntevaa väkeä. Mikä voisi olla sinun panoksesi?

Trip trap trull

Sammakon Kerouac-sarja täydentyy vikkelästi. Nyt on vuorossa valikoima kirjailijan lyhyempää runotuotantoa, "amerikkalaisia haikuja", kuten aivan oikein sanotaan. Muutama rivi, kuusi tai seitsemän sanaa, ja siinä se on.

Haikun "länsimaistaminen", sen vapauttaminen alkuperäisestä tavumuotista, teki hyvää. Sovelluksia on monia. Yksi näistä uushakuista on näilläkin palstoilla tutuksi tullut hay(na)ku, säemalli, johon solahtaa useampikin Arto Lapin suomennos. Kappas vaan, yksi on nostettu takakanteen täkyksi:

Mehiläinen,
olenko kukka
kun noin tuijotat?

Nuorena miehenä Kerouacin tuotanto tuli kahlattua läpi moneen kertaan. Repaleisiksi luetut alkukieliset pokkarit ovat hyllyssäni yhä, sillä siihen aikaan kirjailijalta oli suomeksi vain Markku Lahtelan suomentama Matkalla. Nyt, yli kolme vuosikymmentä myöhemmin, näihin suomennoksiin tutustumisessa on nostalgiatripin makua, mutta mikäs siinä, se on tuntu joka sopii hyvin aina jonnekin muualle kaihonneen romantikon pirtaan.

Jack Kerouac: Haikujen kirja. Toim. Regina Weinreich. Suom. Arto Lappi. Sammakko 2006.

Aristoteleella ratsastaminen

Onhan niitä Suomessa neitosia ja rouvia
    jotka mielellään tahtovat puhua suomea
ja pitävät kunnianasiana puhua sitä kieltä.
    Monelle on kuitenkin huonosti hoidettu

kirjallisuus lahjoittanut kaikenlaisia virheitä.
    Välistä käytetään epäsuomalaisia lauseparsia,
toisinaan taas viljellään liiallisesti ja turhaan
    kaikennäköisiä ulkomaisia sanoja, toisin

vuoroin taas äännetään sanoja aivan väärin.
    Mitä puheesta tulee ajatella, ajattelusta puhua?
Katsoipa sanoja läheltä tai kaukaa, vastaus
    näyttäisi olevan joka kerta samankaltainen:

sana itsessään on pelkkä äänteiden yhdistelmä
    jonka merkitys on joka kerta tarkistettava
erikseen kirjasta tai joltakulta toiselta. Sana
    muistaa ainoastaan ja vain itsensä, ei muuta.

Elämässä on hetkiä jolloin sen tietäminen
    että on mahdollista ajatella toisin kuin ajattelee
ja nähdä toisin kuin näkee, on välttämätöntä
    katsomisen ja totta kai ajattelun jatkamiseksi.

Siispä ymmärryksen väyläksi otetaan outous
    ja ihmettely sekä niiden pohjalta nousevat
kysymykset, ja vastauksia etsitään sen kautta
    mikä tuntuu vieraalta ja mitä ei ymmärretä.

Siksi kirjoituksen huojuva, rajoja käyvä tyyli:
    teksti ottaa koko ajan etäisyyttä, varmistaa
selustansa, törmää siihen mitä ei halua sanoa,
    kaivaa kuoppia merkitäkseen oman tiensä.

Se ilmoittaa mahdollisesta sekaannuksesta
    ja sanoo etukäteen, en ole tätä enkä tuota.
Eikä varsinkaan ole tarkoitus sanoa että
    aivan kaikki joka puolella ovat erehtyneet.

Kysyä sopii, ja kysyä pitääkin, enkö siis
    ole varma siitä mitä kirjoittaessani sanon.
Olisinko ryhtynyt tähän vapisevin käsin
    ellen valmistelisi labyrinttia johon voin

uskaltautua ja johon voin siirtää puheeni,
    avata sille maanalaisia käytäviä, viedä sen
loitolle itsestään, löytää ulkonemia jotka
    rajoittavat ja vääristävät sen taipaletta?

Ulkona, ikkunassa, puut ja talot pysyvät
    ja autot ja ihmiset vaihtuvat ja liikkuvat.
Jos taas luon katseeni sisäänpäin, itseeni,
    siellä on vain sanoja, eli ei yhtään mitään.

Kuten käytäntö vallankin nopeasti opettaa
    on olemassa kirjoituksen tapoja joita on
hankala käyttää ja jotka eivät tuosta vain
    sovellu valmistamaan pitkiä tekstejä.

Ne ovat verrattomia välineitä muistosanojen
    ja muiden lyhyiden tekstien tuottamiseksi,
mikä näyttääkin olleen niiden perimmäinen
    tehtävä ja pätevä syy niiden kehittämiseen.

Yksivärinen, tasaiseksi maalattu taso ei
    näyttäisi edellyttävän sen kummempia
taiteellisia taitoja tai syvällistä näkemystä.
    Kuka tahansa voi tarttua maalausrullaan

tai leikellä sanomalehdestä tekstinpalasia
    ja tuottaa teoksen olematta oikea taiteilija.
Sen kehityksen päässä on kirkasvärinen,
    nuorekas ja aikaamme heijastava pop-taide.

Tämän lauseen kirjoittajana minulla ei ole sitä varmuutta joka sinulla lukijana on siitä mitä tässä loppujen lopuksi lukee.

Jump, hump (do whatever you want)!

Hakusanan "Runous" muokkaushistoria suomalaisessa Wikipediassa.

Oi Emma

Kävin Espoon uudessa museossa, Emmassa. Iso, sokkeloinen rakennus, paljon taidetta, monta osastoa. Saastamoisen kokoelma on runsas ja kattaa kokonaisen vuosisadan, vaikka aukkoja jää väkisinkin. Valtavirta on vallalla. Marcus Collinin lokakuinen maalaus sateiselta Esplanadilta ja Unto Koistisen Kuoleman kuhilaat saavat miettimään, miten ihmeessä tämä kansa on jaksanut kantaa synkkyytensä. Iloa löytyy vaikka Janna Syvänojan palapelipaloista tehdystä työstä nimeltä Maa-ilma veden väreillä. Videoin sen vasten talon sääntöjä, kuten vartija ystävällisesti huomautti. Emman kompleksiin sisältyy myös Helinä Rautavaaran henkilökohtaisista kokoelmista rakennettu museo museon sisällä. Aivan ihastuttava, omaa intuitiota käyttäen synnytetty visuaalis-esineellinen ensyklopedia, jolle on vaikea keksiä yhtä kokoavaa periaatetta. Mitä aikakautta oikeastaan elämme, jos kuvallinen ympäristömme kattaa vaivatta tuollaiset viisituhatta vuotta? Kun Emman sekametelisoppaan lisää Kasimir Malevitshin ja hänen mustat ja punaiset neliönsä, voi sanoa että eväät kuvalliseen pohdiskeluun on annettu. Käykäähän silmäilemässä.

dtkmlv: digital kasimir malevich
mtaql: meta qualms

Ilman läpi pääsee mihin tahansa 2

menneen mennyt
menneen nykyhetki
menneen tuleva
nykyhetken mennyt

nykyhetken nykyhetki

nykyhetken tuleva
tulevan mennyt

tulevan nykyhetki

tulevan tuleva

Ilman läpi pääsee mihin tahansa

menneen mennyt

menneen nykyhetki

menneen tuleva

nykyhetken mennyt

nykyhetken nykyhetki

nykyhetken tuleva

tulevan mennyt

tulevan nykyhetki

tulevan tuleva

Öinen rallatus

Mitä, näkeekö yölläkin
kirjoittaa runoja,
sydän ja keuhkot
mukavassa synkassa,
ei huolta mistään, uni
tulossa silmään
niin kuin joku kiva väri
ihan vaan meidän mieliksi.

Armo                                                      on                                                      rehellinen                                                      luotettava                                                      ja                                                      huumorintajuinen.

En tiedä nyt mitä aion sanoa kymmenen minuutin kuluttua.

fonlsd: fun on lsd

Onneksi olkoon!

Jukka-Pekka Kervisen pyörittämä suomalaisen runouden julkaisusarja Ankkuri on julkaissut neljännen nimikkeensä. Joycen Finneganin suomentajana esiin tullut Miikka Mutanen liittyy näin esikoisteoksellaan Mäkärä, särmä, hindustani joukkoon, johon Kervisen ja allekirjoittaneen lisäksi kuuluu myös nurottaja Marko Niemi.

Cory Lidle 1972–2006

Manhattanilla keskiviikkoiltana Suomen aikaa asuinrakennukseen törmännyttä konetta ohjasi New York Yankeesin syöttäjä Cory Lidle, joka pelasi viimeisen ottelunsa lauantaina, kun Detroit Tigers pudotti vastustajansa ratkaisevassa pudotuspeliottelussa. Tieto pilotin henkilöllisyydestä selvisi muutama tunti onnettomuuden jälkeen poliisin löydettyä hänen passinsa kadulta turmapaikan edustalta. Merkillistä kyllä urheilukanava ESPN:n nettisivuilla julkaistu uutinen oli ainakin puolilta öin huomattavasti seikkaperäisempi kuin uutiskanava CNN:n vastaava.

Elämä on varmasti ja vääjäämättömästi lähtöruutuun palaamista


futtt: full tiltt

Mitä kirjaimille tapahtuu ja muita liikkuvia runoja

Nokturno on julkaissut kesän ja alkusyksyn aikana tekemiäni liikkuvia runoja. Nyt hekin, joilla ei ole selaimenaan Firefox, näkevät teokset tarkoittamassani muodossa.

Voi nuoruutta

Lueskelin vanhaa, 31 vuoden takaista päiväkirjaani. Olin 19-vuotias, elettiin abi-kevättä ja meno oli sen mukaista. Paljon nimiä, paljon ystäviä, jotka tulivat ja menivät. Osan silloisista kavereista muistan, osa on kadonnut melkein kokonaan mielestä, osa ei ole enää täällä seuranamme. Sitä totta kai mietin, että miten nuo jatkuvat kohtaamiset ja tapaamiset olivat mahdollisia. Kännyköitä ei tietenkään ollut ja kaikki oli pelkän tavallisen puhelimen tai suullisten sopimusten varassa. Ja olihan koulu, jossa ainakin periaatteessa saattoi odottaa tapaavansa ystäviään joka päivä. Abi-vuonna tuo koulussa käynti tosin näytti olleen aikaisempaa sattumanvaraisempaa. Paljon myös käytiin toisten kotona, ilmestyttiin vain ennalta sopimatta toisen ovelle ja jatkettiin juttua. Siihen aikaan kapakoita ja varsinkin nuorisolle tarkoitettuja sellaisia oli nykyistä paljon vähemmän, mutta muutamia toki, jos ei Tavastiaa ja muita musiikkipaikkoja lasketa. Yksi niistä oli kuppila nimeltä GoInn, jonka tarkkaa sijaintia en ihme kyllä kuolemaksenikaan muista. Jossain aivan ydinkeskustassa se oli, ja siellä näemmä saattoi melkein milloin tahansa törmätä yhteen tai useampaan tuttuun. Jostain syystä olen istunut siellä useammankin kerran pelkkää kahvia juoden. Bailuja riitti, joka viikonlopulle, erilaisin kokoonpanoin. Omaa ja kavereidenkin liikkumista helpotti, että minulla oli jo siihen aikaan oma auto, keltainen vuoden 1974 Toyota Corolla, jonka rekisterinumeronkin muistan, ACC-417. Sillä liikuttiin kätevästi koulun ja keskustan väliä, lähiöissä ja toisinaan maaseudulla asti. Aika usein auto näyttää jääneen myös yöksi keskustaan, josta sen melkein rituaalinomaisesti kävin sunnuntaina iltapäivällä hakemassa. Samalla saattoi tehdä kierroksen kaupungin taidenäyttelyissä, joiden seuraaminen kuului tavanomaiseen pyhäpäivän viettooni, kuten myös elokuvissa käynti. Siihen aikaan seurustelin erään luokkatoverini kanssa. Tai ainakin kovasti yritimme seurustella. Onnea ja tulevaisuuteen liitettyjä suunnitelmia oli paljon. Asiaan liittyi komplikaatioita, jotka ennen pitkää johtivat myös suhteen päättymiseen, vielä saman kevään aikana. Monet päiväkirjassa mainitut tilanteet ja tapahtumat palautuivat lukiessa elävästi mieleen, monet kuitenkin ovat haihtuneet täysin muistista. Musiikista puhuttiin jatkuvasti ja ilmeisesti myös omista ja toisten meneillään olevista suhteista, mutta tarkkoja keskustelunpätkiä en ole kirjannut. Ne ovat iäksi kadonneet. Runoja kerron myös laatineeni, mutten ainuttakaan puheena olevan niteen sivuille. Onneksi on olemassa edes se vähä, minkä olen siihen kirjoittanut.

Hyvää Aleksin päivää!

J.P. Sipilä, joka edelliseen päivitykseeni liittyvässä kommentissaan kertoi tuotapikaa vastanneensa haasteeseeni, kertoo nyt joutuneensa ulosäänestetyksi Wikipediasta. Perusteluiksi nämä portinvartijat ilmoittavat, etteivät näytöt riitä. Käytyä keskustelua voi seurata täältä.

Olen ollut innoissani Wikipedian ideasta ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista. Nyt tajuan, että kyse on aivan muusta. Mitättömyydet saavat päteä toisten kustannuksella ja vieläpä "totuuden" ja "tasapuolisuuden" nimissä. Ja tekevät sen vieläpä täysin avoimesti, mitään häpeämättä, ajattelematta lainkaan millaisia seurauksia tyrmäyksellä saattaa olla.

Olen mykistynyt fasismista, joksi tällaista pikkusieluisuutta ja inhimillistä typeryyttä ennen kutsuttiin. Mitä pitäisi tehdä? Pyytää poistamaan myös itseäni koskevan (ja itse kirjoittamani) artikkelin? Ja entä sitten jos pyyntöön suostutaan, mitä tapahtuu jos ja kun joku toinen haluaa myöhemmin lisätä tietoni Wikipediaan?

Hyi helvetti, kuka haluaisi kuulua kerhoon jonka ovensuussa seisoo tällaisia pikkuhitlereitä.

Wikissä ollaan

Kirjoitin itsestäni artikkelin Wikipediaan. Se on kovin tynkä, mutta sisältää olennaisimmat tietoni. Suomalaisia runoilijoita Wikipediassa on jo aika liuta, mutta monta puuttuu. Mikset sinäkin kirjoittaisi omaa artikkeliasi?

Tästä alkaa seikkailu

On itsestään selvää, ettei mikään taidetta koskeva ole enää itsestään selvää, ei taide itse eikä sen suhde yhteiskuntaan, ei edes taiteen oikeus olemassaoloon.

Theodore W. Adorno, Esteettinen teoria, Vastapaino 2006.

Pantoum (kierr.)

Järjetön muisti, lomittaiset kuvat, kuiske, leikkely päässä.
Kuka puhuu hiljaisuuteen polvet, huulet, taivaanrannan?
Sana ympäröi asian ihon lailla, estää sitä vuotamasta yli.
Ei pidä sanoa naista kauniiksi, että halusin vain tehdä näin.

Kuka puhuu hiljaisuuteen polvet, huulet, taivaanrannan?
Ei tuntisi mies ikävää, jos ei olisi koskaan kuullut ikävästä.
Ei pidä sanoa naista kauniiksi, että halusin vain tehdä näin.
Hän kuvaa, pohtii, kertoo, hän kysyy, pyytää, toivoo.

Ei tuntisi mies ikävää, jos ei olisi koskaan kuullut ikävästä.
Vaikka vain yksi on äänessä, hänen äänensä ei ole kaikki.
Hän kuvaa, pohtii, kertoo, hän kysyy, pyytää, toivoo.
Teot kädestä suorana ja mustavalkoisina, puhe toisintona.

Vaikka vain yksi on äänessä, hänen äänensä ei ole kaikki.
Katseesi aivan kuin sormeni olisivat silmät täällä jossakin.
Teot kädestä suorana ja mustavalkoisina, puhe toisintona.
Luovuta, eikä sinun koskaan tarvitse ottaa yhtään mitään.

Katseesi aivan kuin sormeni olisivat silmät täällä jossakin.
Sana ympäröi asian ihon lailla, estää sitä vuotamasta yli.
Luovuta, eikä sinun koskaan tarvitse ottaa yhtään mitään.
Järjetön muisti, lomittaiset kuvat, kuiske, leikkely päässä.

Pyhäpäivän ratoksi

Mistä alkaa kivi ja mihin päättyy pallo
sommitelma sanoja joissa runoilija on
tai ei ole läsnä niin kuin voimakas jännitys
silmä tietää paremmin, on tottunut liikkumaan
vähän niin kuin varekset tutussa maisemassa
täynnä yllätyksiä, runoa saapi tarkastella
niin kauan että sen on nähnyt joka puolelta
sama mistä lähtee liikkeelle lähtö on edessä
niiden juuret ovat tulevassa ja ne käyvät
siellä missä kukaan ei ole ennen käynyt.

Matti Johannes Koivu ja Laura Sippola & Tuki, Juttutupa, Helsinki
Kuva Sampo Kyllönen

Miehiä sotien jälkeen.

Lokakuinen bassokuvio.

Meret tahtovat nousta takaisin jokiin.

Montako terälehteä piirrät omaan kukkaasi?

Musiikki tehdään laittamalla tauot oikeisiin paikkoihin.

Runo tehdään (ja tekstiviesti luetaan) vaikka naama punaisena.


pxxsy: xx-rated kitty (Speedy's favourite pet)

Harjoitelma

Ihmisen lapset kulkevat
minne mieli tekee,
ajalla vain yksi suunta.

Kun eletty tökkii vastaan
huomisen surua puserossa,
nyt, nyt on aina hyvä hetki.

Öisiä yksinpuheluja

Toisinaan on syksyisiä iltoja jolloin sydän
yksinäinen saa nauttiakseen runon seurasta.


Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat
vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?


Ihmisellä maassa on se etuoikeus, että täältä
ei tarvitse lähteä mihinkään nähdäkseen tähdet.


qtnhrm: quiet & harmony

Notturno 1 & 2

Runon ja unen rajalla
ei juuri mitään.



Aika tulee pimeänä kuin murhe
ja lähtee luotani riemuiten joka minuutista.

'tü 'nO 'pOms

no stops favorite word
no promises not enough


no asks for 32405
no makes 32404

'pOm

poem humps into for the poet
poem sits by just a poem
poem knows nothing of a naked person
poem undoes not autobiography

poem sighs in a little
poem looks at the point
poem rises to a love poem
poem surprises translated into french

poem requires to hear it with o
poem lurks in for the ladies
poem retracts just a song
poem throbs because of the poem

poem beats a veil
poem carries me
poem stares at what we are after
poem remembers a meteor

poem plucks out beautiful
poem whistles to for funerals
poem carries the silent dawn of distance
poem throbs because of 20 lines

Lokakuu!

Jos olisi päivän miettimättä baseballia, runoutta ja mikä se kolmas olikaan? Jeter went five for five with two doubles and a homer. Sunnuntaina sieneen. Minä hulluksi.

Iskä

Turun Eerikinkadulla, lokakuu 2006. Kuva: Josefin, 11 v.

Thank You For Saying Thank You

Charles Bernstein & Leevi Lehto reading at Café Engel in Helsinki, Finland, Oct. 2, 2006. Watch video

i s o i h a j j o k i k y r y e t i t o k a l a s k i a r a r e t i e r s s ä r ä t o e

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

a v i b e n m a u k i n t a r u e i ä i i u d a f a f e j ä k a a a

i s ä d o w w g u i o u u i e r g a h a e h e j e i k i i i e f g o d i a i x i f ä h j ä y x y

o f x e g a j i k o h o l a e e k ä l y k i ä ä ä l u l a j i

i k el e h i e a o o e j a h i f o x o s a s h j g a i f i u a a a u f ä f ä g ä y s ö d ä

a i g e x a d u i a u y u e i ä i i u r t a y t a e g ä d a a d a

o r e r r a i o o a e e f h ä j e w y k i f ä d s ä ä u d a k i

i e e i e g a o h e a k i k o o l a f a f i s s u a d a h a u ä ä ä p p p y ö k ä

a d i f e a g u h i a j u w e x i v ä i s i q u w a a h e q q ä f a j a a

o e r a w i k o q o h a g e j j e k ä y h i ä ä ä g u r a e t i

a e h e k e w u q o l i i d u f k e g u a u i o a s h u f i p ä p ä j e l o q u j s a

a i s e h a j j u k e i r a t t u u p e d i f g ä i i u a a e d ä f a h a a

i s ä f o h u i o f u g u f i k e r a f a f e e g e i i i i d o i f a h i k i ä ä y t q

o e f a r i o o a e f e h ä y i ä ä d ä u d a g i

i q e x e f i j e j a o k e r a r i o o a f a f i d u a a t a r u ä ä ä h y l ö x ä

a i z e c a r u f i f a u k e i f ä e i i u f a q a x e ä j j a a a

o e r a t i o o a e g e z ä q y i q ä j ä k ä u l a f i

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

i s o i h a j j o k i k y r y e t i t o k a l a s k i a r a r e t i e r s s ä r ä t o e

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

a v i b e n m a u k i n t a r u e i ä i i u d a f a f e j ä k a a a

i s ä d o w w g u i o u u i e r g a h a e h e j e i k i i i e f g o d i a i x i f ä h j ä y x y

o f x e g a j i k o h o l a e e k ä l y k i ä ä ä l u l a j i

i k el e h i e a o o e j a h i f o x o s a s h j g a i f i u a a a u f ä f ä g ä y s ö d ä

a i g e x a d u i a u y u e i ä i i u r t a y t a e g ä d a a d a

o r e r r a i o o a e e f h ä j e w y k i f ä d s ä ä u d a k i

i s o i h a j j o k i k y r y e t i t o k a l a s k i a r a r e t i e r s s ä r ä t o e

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

a v i b e n m a u k i n t a r u e i ä i i u d a f a f e j ä k a a a

i s ä d o w w g u i o u u i e r g a h a e h e j e i k i i i e f g o d i a i x i f ä h j ä y x y

o f x e g a j i k o h o l a e e k ä l y k i ä ä ä l u l a j i

i k el e h i e a o o e j a h i f o x o s a s h j g a i f i u a a a u f ä f ä g ä y s ö d ä

a i g e x a d u i a u y u e i ä i i u r t a y t a e g ä d a a d a

o r e r r a i o o a e e f h ä j e w y k i f ä d s ä ä u d a k i

i e e i e g a o h e a k i k o o l a f a f i s s u a d a h a u ä ä ä p p p y ö k ä

a d i f e a g u h i a j u w e x i v ä i s i q u w a a h e q q ä f a j a a

o e r a w i k o q o h a g e j j e k ä y h i ä ä ä g u r a e t i

a e h e k e w u q o l i i d u f k e g u a u i o a s h u f i p ä p ä j e l o q u j s a

a i s e h a j j u k e i r a t t u u p e d i f g ä i i u a a e d ä f a h a a

i s ä f o h u i o f u g u f i k e r a f a f e e g e i i i i d o i f a h i k i ä ä y t q

o e f a r i o o a e f e h ä y i ä ä d ä u d a g i

i q e x e f i j e j a o k e r a r i o o a f a f i d u a a t a r u ä ä ä h y l ö x ä

a i z e c a r u f i f a u k e i f ä e i i u f a q a x e ä j j a a a

o e r a t i o o a e g e z ä q y i q ä j ä k ä u l a f i

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

i s o i h a j j o k i k y r y e t i t o k a l a s k i a r a r e t i e r s s ä r ä t o e

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

i k l e r e r s i v e v a j o e a j i k l o o r a h t a h i k u a a a j u k ä h ä ä y ö p j ä

a i e a j u k l i p a p u p e t i r ä s t i i u a h k l y a h e ä a a a a

o j e a i o o a t j e k k l j k e ä h y j k i ä k ä ä u k a i

a l e l h e e u h o t i i i i o u r g e d u j a t u y i o o a u i ä g ä j k e h k l o u d g a

a v i b e n m a u k i n t a r u e i ä i i u d a f a f e j ä k a a a

i s ä d o w w g u i o u u i e r g a h a e h e j e i k i i i e f g o d i a i x i f ä h j ä y x y

o f x e g a j i k o h o l a e e k ä l y k i ä ä ä l u l a j i

i k el e h i e a o o e j a h i f o x o s a s h j g a i f i u a a a u f ä f ä g ä y s ö d ä

a i g e x a d u i a u y u e i ä i i u r t a y t a e g ä d a a d a

o r e r r a i o o a e e f h ä j e w y k i f ä d s ä ä u d a k i