keskiviikkona, lokakuuta 18, 2006

Improvisaatio

Pyysin vasenta kättäni kertomaan
asioita, joita en itse muistanut.
Tarvitsen vettä, ulottuvilleni tilan
jossa ääni saa minut puhumaan,

joukon kolmansia mahdollisuuksia,
yhden pitkän, mukavan tiistain,
sadetta, kaulaan huivin, kameran,
kello saa olla ihan mitä tahansa.

Kirjoittaa suoraan lihasmuistista,
lapsuuden unilaulut, kertomataulun,
sen vain meille kuluvan melodian
jota emme ikipäivänä unohtaisi.

Onko jossain olemassa yleisö,
toisen parven kausilipun haltijat,
pelkästään Espanjassa tuhat ja kolme,
menuetti josta yrität selvitä,

koska on vain tämä itse itsellesi
antama unilääke, naputtele,
kuuntele, puhu englantia,
mitä vaan saadaksesi vastauksen.