perjantaina, lokakuuta 06, 2006

Öisiä yksinpuheluja

Toisinaan on syksyisiä iltoja jolloin sydän
yksinäinen saa nauttiakseen runon seurasta.


Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat
vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?


Ihmisellä maassa on se etuoikeus, että täältä
ei tarvitse lähteä mihinkään nähdäkseen tähdet.


qtnhrm: quiet & harmony

3 Comments:

Anonymous Tui said...

Pidin. Sanapari "sydän yksinäinen" kompastutti muutamaan kertaa, mutta yksinäinenhän on tekstissä sekä adjektiivi että subjekti.

10:26 ap.  
Blogger Suojakänni said...

"Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat / vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?"

Hieno probleemi on tuo!

12:01 ip.  
Blogger KK said...

Tui: kompastutti eli hypähti, niin kuin sydän ehkä...

Suojakänni: Juu, sen siitä saa kun tuijottaa näyttistä tuntikausia yhteen menoon, sen valkoista avaruutta ja siihen toisinaan ilmestyviä käsittämättömiä sanoja... Muuten olen edelleen sitä mieltä, että Suojakänni on älyttömän hieno sana. Mitä se sitten tarkoittaakaan...

5:18 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home