Öisiä yksinpuheluja
Toisinaan on syksyisiä iltoja jolloin sydän
yksinäinen saa nauttiakseen runon seurasta.
Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat
vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?
Ihmisellä maassa on se etuoikeus, että täältä
ei tarvitse lähteä mihinkään nähdäkseen tähdet.
qtnhrm: quiet & harmony
yksinäinen saa nauttiakseen runon seurasta.
Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat
vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?
Ihmisellä maassa on se etuoikeus, että täältä
ei tarvitse lähteä mihinkään nähdäkseen tähdet.
qtnhrm: quiet & harmony
posted by Karri Kokko at 00:43
3 Comments:
Pidin. Sanapari "sydän yksinäinen" kompastutti muutamaan kertaa, mutta yksinäinenhän on tekstissä sekä adjektiivi että subjekti.
"Olisinko mieluummin valkeus jossa sanat vellovat / vai joukko kirjaimia joita avaruus huuhtoo?"
Hieno probleemi on tuo!
Tui: kompastutti eli hypähti, niin kuin sydän ehkä...
Suojakänni: Juu, sen siitä saa kun tuijottaa näyttistä tuntikausia yhteen menoon, sen valkoista avaruutta ja siihen toisinaan ilmestyviä käsittämättömiä sanoja... Muuten olen edelleen sitä mieltä, että Suojakänni on älyttömän hieno sana. Mitä se sitten tarkoittaakaan...
Lähetä kommentti
<< Home