Trip trap trull

Sammakon Kerouac-sarja täydentyy vikkelästi. Nyt on vuorossa valikoima kirjailijan lyhyempää runotuotantoa, "amerikkalaisia haikuja", kuten aivan oikein sanotaan. Muutama rivi, kuusi tai seitsemän sanaa, ja siinä se on.

Haikun "länsimaistaminen", sen vapauttaminen alkuperäisestä tavumuotista, teki hyvää. Sovelluksia on monia. Yksi näistä uushakuista on näilläkin palstoilla tutuksi tullut hay(na)ku, säemalli, johon solahtaa useampikin Arto Lapin suomennos. Kappas vaan, yksi on nostettu takakanteen täkyksi:

Mehiläinen,
olenko kukka
kun noin tuijotat?

Nuorena miehenä Kerouacin tuotanto tuli kahlattua läpi moneen kertaan. Repaleisiksi luetut alkukieliset pokkarit ovat hyllyssäni yhä, sillä siihen aikaan kirjailijalta oli suomeksi vain Markku Lahtelan suomentama Matkalla. Nyt, yli kolme vuosikymmentä myöhemmin, näihin suomennoksiin tutustumisessa on nostalgiatripin makua, mutta mikäs siinä, se on tuntu joka sopii hyvin aina jonnekin muualle kaihonneen romantikon pirtaan.

Jack Kerouac: Haikujen kirja. Toim. Regina Weinreich. Suom. Arto Lappi. Sammakko 2006.