Oi Emma

Kävin Espoon uudessa museossa, Emmassa. Iso, sokkeloinen rakennus, paljon taidetta, monta osastoa. Saastamoisen kokoelma on runsas ja kattaa kokonaisen vuosisadan, vaikka aukkoja jää väkisinkin. Valtavirta on vallalla. Marcus Collinin lokakuinen maalaus sateiselta Esplanadilta ja Unto Koistisen Kuoleman kuhilaat saavat miettimään, miten ihmeessä tämä kansa on jaksanut kantaa synkkyytensä. Iloa löytyy vaikka Janna Syvänojan palapelipaloista tehdystä työstä nimeltä Maa-ilma veden väreillä. Videoin sen vasten talon sääntöjä, kuten vartija ystävällisesti huomautti. Emman kompleksiin sisältyy myös Helinä Rautavaaran henkilökohtaisista kokoelmista rakennettu museo museon sisällä. Aivan ihastuttava, omaa intuitiota käyttäen synnytetty visuaalis-esineellinen ensyklopedia, jolle on vaikea keksiä yhtä kokoavaa periaatetta. Mitä aikakautta oikeastaan elämme, jos kuvallinen ympäristömme kattaa vaivatta tuollaiset viisituhatta vuotta? Kun Emman sekametelisoppaan lisää Kasimir Malevitshin ja hänen mustat ja punaiset neliönsä, voi sanoa että eväät kuvalliseen pohdiskeluun on annettu. Käykäähän silmäilemässä.

dtkmlv: digital kasimir malevich
mtaql: meta qualms