Juhana on omistanut tämänpäiväisen runonsa minulle; aiheesta lisää täällä.

Edit hetkeä myöhemmin: Näin näkee Vii.

Edit vielä myöhemmin: Ja näin Sven.

Kirja kerrallaan – nyt Vapaat kädet

Kuva Julia Kokko               

Kirja on sitten maailmalla. Teoksen julkistusta juhlittiin porukalla, ensin kustantajan tiloissa Lasipalatsissa, sitten lounaalla Bamboo Centerissä ja lopuksi Café Esplanadin terassilla.

Aamulla herätessäni tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta esikoisteokseni Uno Boyn ilmestymisestä ja 45 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen runoni.

Kirjoitustahtini ja samalla julkaisutahtini on sittemmin kiihtynyt. Syitä tähän on monta, mutta vähätellä ei sovi sen yhteisön merkitystä, johon olen viime vuosina kotiutunut. Ystävyyden lisäksi olen saanut siltä ylen määrin tukea ja innoitusta. Tohtisin kutsua sitä rakkaudeksi.

Aivan uskomattoman moni tärkeistä ihmisistäni oli paikalla varmistamassa, etten aivan pakahdu onnesta. Loput muistivat toivottaa onnea toisin keinoin.

Kiitos.

Alaston lounas

Kirja on valmis, mutta haarukan päässä vasta huomenna.

Tuli&Savu-klubilla uusi runo kipinöi ja roihuaa!

Tule kuulemaan kevään tuoreita runoja juuri ilmestyneistä kokoelmista WeeGee-talon (Ahertajantie 5, Tapiola) tiistaiklubille 27.3 klo 19 alkaen. Säkeitään kajauttavat ilmaan runoilijat Ville Hytönen, Sanna Karlström ja Tuomas Timonen. Tanssitaiteilija Satu Tuittila ja runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kertovat sanan ja tanssin keinoin juurista ja juurettomuudesta. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! Tilaisuuden järjestää: Runoyhdistys Nihil Interit ry ja runouslehti Tuli&Savu.

Kaikki mukaan, everybody!

Näin siis vasta nimitetty klubiministeri Kati.

And keep making an effort
to wander in your love

Lucinda Williams

Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi --
siellä on koko elämäsi lähde.

Etsi sydämesi rakastettua hellittämättä, viimeiseen hengenvetoon. Älä oman sydämesi vuoksi, vaan sen toisen, sen yksinäisen sydämen joka ei ole vielä löytänyt sinua.

Laittaa vielä yhden runon öistä myötävirtaa lipumaan,
ettei yö pimeyksissään eksy siitä mikä ompi johtotähti.

Ovat siis yön kanssa läpi näkyviä päivä eli valo ja vesi,
ilma, aika, vasitenkin aika eli päivä eli tunnit, avaruus.

Itseään ei voi peittää myöskään kaiken-hupsu rakkaus,
joka itsessään ei vaadi mitään, koska sen ei enää tarvi.

Sen kuin antautuu toisille pakotta ja vähän niin kuin
musiikki tai värit, jotka tulee tahtomatta ilman halki.

Minun valoni, hänen tuulensa.


Tunnit heitettävä, hullut tunnit.

Jatkuvasti uusia kauniita kirjoja kauniilta ihmisiltä. Tänään tämä:

Sinä sytytät valon huone huoneelta
rakkauden, joka ei leviä,
vedät verhot pimeän eteen,
ja kaikki mikä on syksyä pudottautuu pois.

Sanna Karlström, Päivänvalossa, Otava 2007

Valo oli luotava
jotta silmät näkisivät
kuinka rakastuneet törmäilevät.

Sydän ei osaa; kädet ei tiedä.

Kutsu

Parahin ystävä!

täytyy olla musiikkia sen mikä ei ole nuotteja

Ensin runot kirjoitetaan, sitten niistä tehdään kirja. Näkisin mielelläni sinut ja läheisesi juhlimassa uutta kokoelmaani Vapaat kädet. Tilaisuus pidetään Kirjakauppa Kirjassa, Mannerheimintie 22-24, Helsinki, keskiviikkona 28. maaliskuuta klo 13.

Tervetuloa!

PS. Samassa tilaisuudessa julkistetaan myös kaksi muuta uutta runoteosta, Rita Dahlin Aforismien aika ja Matti Paloheimon Tämän elämän osat.

Valo
vaaterissa, ilma
täynnä onnen hippuja.

Pitäisiköhän lopultakin hankkia se taloudenhoitaja?

Lyhyt, nopea ja syvä isku jääkaappini taaimmaisiin kerrostumiin tuotti tänään ällistyttävän löydön – pussillisen mozzarellaa, jonka viimeisestä käyttöpäivästä oli ehtinyt kulua jo toinenkin tovi.

Sinulla on silmissäsi
niin paljon surua,
ettei minun säkeeni
pääse siitä ylitse.

Ne tekevät sen itse (eivätkä tee asialle mitään)

Poimintoja tämän päivän Helsingin Sanomista:

Uutisvälineistä tuli henkisiä kylpylöitä (A3)
Mukana myös entistä viihteellisempi Plus-lehti (ilmoitus; A9)
Päivän peilit vaihtoivat viihteelle (Kulttuuri; C1)
Ilta-Sanomat ja Iltalehti kilpailevat nyt Seiskan kanssa
Suuret ja vakavat päivälehdet jonottavat nuorennusleikkauksiin
"Herra armahda meitä idiotismilta." (C2)

Ensimmäinen runo maaliskuussa, ja heti rakkaussellainen. On ollut toisia kiireitä. Hetken jo ajattelin, että tässäkö ne nyt olivat, minun runoni. Ei sentään, kyllä minä tiesin, että niitä vielä riittäisi. Sehän on kuin kukkaa tekisi, siemenen ja verson ja silmun ja kukan ja siemenen tekemistä. Mitä muuta tarvitaan? Kasvualusta, kivennäisiä, valoa, vettä. Tieto siitä, miten homma menee. Minun tapauksessani romanttisesta rakkaudesta kirjoittaminen on tietysti vähän niin kuin jääkiekon selostamista vanhasta muistista. Ottelun huuma on kenties kateissa, mutta pelisäännöt ja kuviot ovat entiset. Kevät ei ole vielä kertaakaan ollut väärässä.

Katso minua pimeässä,
katso minua niin että silmäsi syttyvät palamaan.
Kevät on lyhyt,
eikä vielä kertaakaan väärässä.

Viime kesän muistovarastosta vielä rutkasti jäljellä ja nyt jo uusi tulossa!

Let's boogie!

Marko Niemen Mondrian-henkinen aakkossarja (jossa minäkin sain kunnian olla mukana) alkaa komeasti!

Kokeellisen elektroniikan seuran elektroniikkajätteestä loihtimia
soittimia, Musica Nova, Korjaamo, Helsinki

Jukka Itkonen, Villa Kivi

Käsis käsistä

Laskin sitten irti Vapaat kädet. Teoksen julkistamista juhlitaan 28. kuluvaa kuuta. Runojen synnystä ei ole kauan, mutta jo nyt joukossa on tekstejä, joita katselen ihmetellen, ulkopuolelta. Tähän kirjaan en laittanut omistusta; siitä olisi tullut pitkä luettelo, koska niin monet ihmiset ovat olleet minulla mielessä, antajina ja vastaanottajina, yrittäessäni ymmärtää ja etsiä merkitystä ja ilmaisua sille mitä rakkaus on.

Lauttasaari, Helsinki

Outi-Illuusia Parviainen, Maniapyörä, Galleria Sinne, Helsinki

Pekka Kainulainen, Kun minä murrun, kun minä kuolen, Galleria Sinne, Helsinki

Outi-Illuusia Parviainen, Maniapyörä, Galleria Sinne, Helsinki

In memoriam

Nadja Pyykkö
1946–2007

Tämä on runoutta

Tatu Pohjavirta ja tanssija Vera Nevanlinna soittavat Runoharmoonia Nuoren Voiman Liiton talvipäivillä 3. maaliskuuta 2007. Harmoonissa istuvat runoilijat Teemu Manninen, Eino Santanen, Juhana Vähänen, Marianna Kurtto ja Sanna Karlström. Videotaltiointi Karri Kokko.

Linnunlaulun runoklubi

kokoontuu Villa Kivessä tiistaina 10. huhtikuuta klo 18 teemana Runo, kone, kokeellisuus. Tilaisuudessa esiintyvät runoilijat Kari Aronpuro, Rita Dahl, Karri Kokko ja Janne Nummela. Juontajana kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Näin se sitten alkaa...

Kokonainen päivä siinä liiankin maalaismaisessa talossa, joka näytti sopivan vain lepäilyyn kahden kävelyretken välissä tai rankkasateen aikana, talossa missä jokainen salonki muistuttaa puutarhamajaa ja missä makuuhuoneen tapettien ruusut tarhassaan ja linnut oksillaan melkein tulevat luo seuraa pitämään – kauas maailmasta – sillä noiden vanhojen tapettien jokainen ruusu on niin selkeästi piirretty että elävänä sen olisi helposti poiminut ja jokaisen linnun olisi voinut panna häkkiin ja kesyttää...

Marcel Proust, Jälleenlöydetty aika, suom. Annikki Suni, Otava 2007

Spring is here!

Televisiossa New York ja Detroit ottavat mittaa toisistaan ja yhtäkkiä talojen ja puitten välit ovat täynnä jotain hohtavaa ja ihmeellistä.

Tatu Pohjavirta soittaa Nuoren Voiman Liiton talvipäivillä runoharmoonia, joka koostuu runoilijoista Teemu Manninen, Eino Santanen, Juhana Vähänen, Marianna Kurtto ja Sanna Karlström.

Josefin: Isä Unelmien keskustakirjastossa

Tämä tästä vielä puuttui

Härra Nutz on päässyt Hikipediaan. Hakusanalle "runoilija" tässä uncyclopediassa annetaan tällainen selitys:

Runoilija on tunne-elämältään poikkeuksellisen järkyttynyt ihminen, joka verenkierrollisista syistä on pakotettu kirjoittamaan järkyttyneet tunteensa paperille tiukkaan, säännönmukaiseen muotoon eli säkeiksi ja säkeistöksi.

ppppkpbj: pirkka-pekka petelius pedro kalliala pulttibois ja muuta hauskaa

Marlboro-mies

Ajattelin, että Bubi Walleniuksen ja Jussi Eskolan urheiluselostuksen nimellä kulkeva lässytys on idiotismin huippu, mutta kyllä se on suomalainen Wikipedia. Järjestelmä torpedoi runoilijat piiristään, mutta ei röökimainoksia. Ote Bubia koskevasta artikkelista, osiosta "Yksityiselämä":

Hän polttaa Marlboro-tupakkaa. Wallenius haluaisi, että elokuvassa häntä näyttelisi Pirkka-Pekka Petelius. Walleniuksen mielestä luonnossa elävän eläimen tappaminen ei ole koskaan oikein. Penkistä hän kertoo nostavansa 60 kilogrammaa.