Marlboro-mies

Ajattelin, että Bubi Walleniuksen ja Jussi Eskolan urheiluselostuksen nimellä kulkeva lässytys on idiotismin huippu, mutta kyllä se on suomalainen Wikipedia. Järjestelmä torpedoi runoilijat piiristään, mutta ei röökimainoksia. Ote Bubia koskevasta artikkelista, osiosta "Yksityiselämä":

Hän polttaa Marlboro-tupakkaa. Wallenius haluaisi, että elokuvassa häntä näyttelisi Pirkka-Pekka Petelius. Walleniuksen mielestä luonnossa elävän eläimen tappaminen ei ole koskaan oikein. Penkistä hän kertoo nostavansa 60 kilogrammaa.

En tiedä millaisin mittarein televisiosarjoja yleensä ja L-koodia erityisesti tulisi arvioida, mutta jos tunnustelen omia yksityisiä tunteitani, olen kiitollinen siitä miten ja missä määrin minua on hämmennetty. Olen varmaan sanonut saman asian ennenkin, mutta minkäs mahtaa. Luulen, että kyseessä on seksin ja rakkauden, niiden suhteen määrittelystä. Kumpikaan ei ole toisen ala- taikka yläkategoria (paitsi tietysti siinä mielessä, että rakkaus kattaa ja ylittää kaiken). Seksi ja seksuaalisuus L-koodissa on metafora kaikelle sille, mikä on hyväksyttävä itsessä ja toisessa, jotta rakkaus tulisi toteen.

Kuka tappoi dadan äänen?

Kyllä maailma on ihmeellinen, eikä se pysty salaamaan meiltä mitään. Yle Teeman äsken esittämä dokumentti Kuka tappoi dadan? alkoi pätkällä, jossa keski-ikäinen Tristan Tzara esittää näkemyksiään dadan pyrkimyksistä luoda jotain uutta ainakin osittain vanhan kustannuksella. Tristan Tzara! Laitoin dokumentin nauhalle, mutta tarkistaessani kuinka tallennus oli onnistunut, huomasin että ääni oli kadonnut jonnekin. That is so Rongwrong!