Ensimmäinen runo maaliskuussa, ja heti rakkaussellainen. On ollut toisia kiireitä. Hetken jo ajattelin, että tässäkö ne nyt olivat, minun runoni. Ei sentään, kyllä minä tiesin, että niitä vielä riittäisi. Sehän on kuin kukkaa tekisi, siemenen ja verson ja silmun ja kukan ja siemenen tekemistä. Mitä muuta tarvitaan? Kasvualusta, kivennäisiä, valoa, vettä. Tieto siitä, miten homma menee. Minun tapauksessani romanttisesta rakkaudesta kirjoittaminen on tietysti vähän niin kuin jääkiekon selostamista vanhasta muistista. Ottelun huuma on kenties kateissa, mutta pelisäännöt ja kuviot ovat entiset. Kevät ei ole vielä kertaakaan ollut väärässä.