Laskin sitten irti
Vapaat kädet. Teoksen julkistamista juhlitaan 28. kuluvaa kuuta. Runojen synnystä ei ole kauan, mutta jo nyt joukossa on tekstejä, joita katselen ihmetellen, ulkopuolelta. Tähän kirjaan en laittanut omistusta; siitä olisi tullut pitkä luettelo, koska niin monet ihmiset ovat olleet minulla mielessä, antajina ja vastaanottajina, yrittäessäni ymmärtää ja etsiä merkitystä ja ilmaisua sille mitä rakkaus on.
Tunnisteet: runous, vapaat kädet
8 Comments:
Onnittelut! Käsis käsistä on luopumista. Niinkuin lapsi lennähtäisi pesästä omaan elämään. Ja äitinä katselen rappusilla kantaako ne siivet ja juuret, joita yritin vahvistaa.
Kiitos! Samoja tuntemuksia, ehdottomasti. Sillä pienellä erotuksella, että lapsistaan on helpompi puhua avoimen ylpeästi – varsinkin syntymäpäivinä – kuten me molemmat ihanien tyttärien vanhempina erinomaisesti tiedämme. :)
Onnittelut täältäkin.
samoja sanoja! ehkäpä pyrin kuokkimaan julkaisitilaisuuteen - taidan olla hkin seuduilla silloin...
Hee, hienoa! Etkä sanonut ennemmin mitään! Omituinen olet kyllä siis myös. Tai ehkä vain tahdoit, ettemme mene kaappiin vikisemään taiteilijakammossamme?
Onnittelut!
Kiitos vaan kaikille. Eikä ollut tarkoitus pantata uutista, sitä vaan aina kuvittelee että muut tietävät samat asiat kuin itsekin...
JUURI TUO on se premissi, jonka soisi jokaisen itsestään juurivan. ETTÄ MUUTKIN TIETÄVÄT.
Eivät tiedä! Kaikki on sanottava juurta jaksaen, silläkin ehdolla että toiset kysyvät, luuleeko heitä tyhmäksi tai jotakin.
Huh, tulipas purkaus. Mutku toi on tärkee juttu.
Lähetä kommentti
<< Home