Juhana on omistanut tämänpäiväisen runonsa minulle; aiheesta lisää täällä.

Edit hetkeä myöhemmin: Näin näkee Vii.

Edit vielä myöhemmin: Ja näin Sven.

Kirja kerrallaan – nyt Vapaat kädet

Kuva Julia Kokko               

Kirja on sitten maailmalla. Teoksen julkistusta juhlittiin porukalla, ensin kustantajan tiloissa Lasipalatsissa, sitten lounaalla Bamboo Centerissä ja lopuksi Café Esplanadin terassilla.

Aamulla herätessäni tulin yhtäkkiä ajatelleeksi, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta esikoisteokseni Uno Boyn ilmestymisestä ja 45 vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen runoni.

Kirjoitustahtini ja samalla julkaisutahtini on sittemmin kiihtynyt. Syitä tähän on monta, mutta vähätellä ei sovi sen yhteisön merkitystä, johon olen viime vuosina kotiutunut. Ystävyyden lisäksi olen saanut siltä ylen määrin tukea ja innoitusta. Tohtisin kutsua sitä rakkaudeksi.

Aivan uskomattoman moni tärkeistä ihmisistäni oli paikalla varmistamassa, etten aivan pakahdu onnesta. Loput muistivat toivottaa onnea toisin keinoin.

Kiitos.

Alaston lounas

Kirja on valmis, mutta haarukan päässä vasta huomenna.

Käsis käsistä

Laskin sitten irti Vapaat kädet. Teoksen julkistamista juhlitaan 28. kuluvaa kuuta. Runojen synnystä ei ole kauan, mutta jo nyt joukossa on tekstejä, joita katselen ihmetellen, ulkopuolelta. Tähän kirjaan en laittanut omistusta; siitä olisi tullut pitkä luettelo, koska niin monet ihmiset ovat olleet minulla mielessä, antajina ja vastaanottajina, yrittäessäni ymmärtää ja etsiä merkitystä ja ilmaisua sille mitä rakkaus on.