Enhän minä mutta muisti.

Shiny happy people

Oma viisitoistaminuuttiseni, ää, runoilijahaastatteluja lukevien runoilijoiden silmäin omenana on ollut, öö, koettelemus, mutta positiivinen koettelemus. Parhaat naurut nostatti jälleen kerran rakas kollega Eileen Tabios, joka tägitti minut Säteileviin suomalaisiin, tuohon eksklusiiviseen joukkoon, johon tähän mennessä ovat saaneet kutsun vain Jukka-Pekka ja minä...

Interview with yours truly by Tom Beckett

Viides viikko tupakkalakkoa käynnissä ja sitten vielä tämä.

Se, että haastattelun kohteena olen minä, on kieltämättä hämmentävää mutta lopultakin epäolennaista. Ajattelen asiasta niin, että tämä on yksi esimerkki kirjallisuutemme kansainvälistymisestä; että jotkut ovat oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä runoudessamme tapahtuu.

Sitä paitsi E-values on julkaissut yhteensä melkein 30 haastattelua, joukossa muun muassa Jukka-Pekka Kervinen.

Helmisonetti

Puissa on jotain, ne näyttäisivät tietävän,
kevät on tulossa, niiden värin meilläpäin,
missä asiaan on pikku hiljalleen totuttu
kiinnittämään huomio sukupolvien ajan,

voisi sanoa muistuttavan haapojen väriä
sydäntalvella juuri ennen kevään korvaa,
jolloin mahlat alkavat vuolaasti virraten
virrata myös ihmislapsen järjestelmässä,

tai mistäpä senkään tähän hätään tietää,
varmaa on vain epävarmuus ja puussa
näkyvää vain se minkä ehdottomasti on
oltava näkyvää, jos näkyvää on oltava.

Valon ja pimeän rajaakaan ei näe: aika
ja me emme pysähdy tässä, saati milloin.

Hetki vielä

Koko maailma on avoinna. Katselen sitä,
sydämessä ilo joka ei hätkähdä vapauttaan

Tuli&Savu 4/2006 on ilmestynyt. Sisällössä esillä varsinkin brasilialainen nykyrunous. Käännöstarjonnasta nostan näkyviin William Wordsworthin ja hänen Preludinsa (suom. Mikko Lensu).

Ennen olen onnellinen.

Se ei ole kipu joka koskee, ei käsi, ei toinen, puheen kankaat, alastomuutesi polvet.

Lakkasit.

Sammuttaa vihaa viisaudella katse tiukasti kukkasissa,
sydämessä kaikki se valo joka yöstä on poimittavissa,
eikä kuolemaa ole niin kuin ei ole kipua taikka pahaa.

,ii,,ivi,iilivv,, ivii ,,ai,taa , i,it i,isii, vilivi ,iia ,,iiat,svit tt vis,ts,lt,v atviila,ii, v,,as,, ivitaisl , iit ist sii, vi,iiial i t tiit,,,l ivillivt, la ii viiii,sis,i l ,siiavsitivtis,a,,t iia,vtitiiiti ,iiavv v,ssli ,,lltviaivsal,lt iit,iat,,v laii ,sllviii sis iia,alli aassviii,vi av ii,si i,ttilial,ats isiisvvsliiistvi vsi l,ia avltvv iv si,isi,a,, iisis,iii sla ltis ,,iai tl t,i,i isv a, iaaii,iiii ii,at aiia,viiata, tsl ii vi,iivi,l ivisit,,lsa t, vsvii ,tiilsaililiv , s ,itlvaav, l ia,vll,a i i ,,,lislvtivtvvv iiiivii iit, i,i,tl ,s,ii, l, li,ilt, ,iv iil i ,ii i lsiiv,silsasit iiai, ,ialsiivs,ai,tv,,viia,aitsl, llvv,t,i isi,vsi iaa,iiii ,iilt l ai ,sl,i,,t ,ivtiaiiat ,v lt tii l,, slstliti,la,,ili,iiiv,,st,ai iiis, i i isal,aliii,iivia slt asi ii tist,ti i ,i si, iiivia,t sisiiti iis, aisasvt ialii itlvvsl,,vsi,, ii, ivtlaii,v siltil,s,s,,ilsa, si ,isiis,tviiiitv,,s, tii vi a t iiiii i is ,aiilv tvi, ,,tliil ii, tl l,iitia,viv liias,tl,ii,it,itiiiiiaiilii ilii li la atsisivitil, isli,,aaa,ai v i i,, isa a,t il i,,ts tva,il,,tiaiai siai,,i is,t vliliii,i ii iti vaiivtsiiivi ,liisti ii,,v,l sii,,iai via iti v,,i,ivsavta tvv i,iliiiiisa,a,a si ,iiiit,si,i,al lsast ilviil i iiiiia,sv,itili

tiili, tiili, savi, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, savi, savi, savi, savi, tiili, savi, tiili, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, tiili, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, savi, tiili, tiili, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, tiili, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, savi, savi, savi, tiili, savi, savi, savi, savi, tiili, savi, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, savi, tiili, savi, tiili, tiili, savi, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, tiili, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, savi, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, savi, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, tiili, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, savi, savi, savi, tiili, savi, tiili, tiili, tiili, savi, savi, savi, savi, tiili, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, savi, savi, savi, tiili, savi, savi, tiili, savi, savi, tiili, tiili, savi, savi, tiili, savi, savi, tiili, savi, tiili, savi, savi, savi, savi, savi, savi, savi, tiili, tiili, savi, tiili, tiili, savi

kuunnellessaan, kertoi

Elämää ja taidetta Manhattanilla

West Wingin päätyttyä tuli vilkuiltua hetken Elämää Manhattanilla, uuden draamasarjan avausjaksoa. Siinä vierailtiin myös tosirikkaiden kotona, sellaisten, jotka asuvat Central Parkia reunustavien palatsien jättilukaaleissa, joiden seiniä koristavat modernin taiteen klassikot. Olin erottavinani ainakin yhden Pollockin, yhden Rothkon ja yhden O'Keeffen. Mites se menisi Suomessa? Irtiottoja ja Marianna Uutinen? Headhunters ja Kuutti Lavonen?

West Wing has been good for me

"What are you thinking about?"

"Tomorrow."

West Wingin käsikirjoittaja lienee miettinyt pitkään sarjan päätösjakson päätössanoja. Luulen kuitenkin, että tälle ei ole edes mietitty vaihtoehtoja. Yksinkertaista, mutta koskettavaa, niin kuin aina. Kuten Jarmo kauniisti kirjoitti, "paremmin käsikirjoitettua, huolellisemmin taustoitettua, harkitummin ohjattua ja etevämmin näyteltyä sarjaa en osaa kuvitella."

tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, tiili, savi, .,..

Vielä yksi yö, Kant,
hämärä, joka ei ole valoa,
pimeyttä, yksi yö,
Italian maa, vuodet
1964–1967, yksi, kaksi,
kolme riviä Fazerin Sinistä,
Nessun Dorma, kakkonen
blomsteria, Tizian,
Pariisi, vielä yksi yö,
mustikat, mustikan sininen,
kaikki neljä ilmansuuntaa,
joista olen sinua katsellut.

Harjoitelmia naapurin tytölle 2

Mitä vaan, mitä kätesi.

Varpaistasi, varpaisiisi.

Harjoitelmia naapurin tytölle

Valo katseli mielissään,
pelkoa vailla.

Ja sinä uskalsit nukkua
monet uneni.

Sinua ei näy.
Minä kuulen sinua yhä.

Mitä näinkään

Häkellyttävistä tempuistaan tunnettu taikuri Criss Angel pilkkoi juuri nuoren naisen ja hetken kuluttua myös itsensä kahtia televisiossa. Ainakin se näytti siltä. Sillä, miten minua jymäytettiin, ei ole väliä. Uutta ja ennen kuulumatonta Angelin tempuissa on, että ne eivät vaikuta taikuudelta vaan ihmeiltä. Tuossakin äsken nähdyssä tempussa kahtia leikattu nainen (tai hänen yläruumiinsa) nilkutti pois paikalta pelkkien käsivarsiensa varassa, eikä häntä siis palautettu takaisin ennalleen. Muitakin ihmeitä on nähty; viime jaksossa taikuri esimerkiksi käveli vetten päällä. Olemme näin ikään kuin siirtyneet pois tavanomaisesta taikuudesta äärimmäisten tabujen tai salaisuuksien näyttämisen alueelle.

Frendit

En koe olevani ystävänpäivänviettäjätyyppiä, mutta huomaan silti sekä lähettäneeni että vastanneeni muutamiin sydämellisiin toivotuksiin tämän päivän aikana. Se on tuntunut molempiin suuntiin hyvältä. Ja miksei tuntuisi; ystävyys on arvokas asia. Monen vuoden yksinäisyyden jälkeen voin todellakin sanoa, että olen ystävien ympäröimä, tunnen että minusta on välitetty. Tuosta tunteesta haluan kiittää kaikkia rakkaita ystäviäni (aika moni heistä on tullut nimeltä mainituksi täällä).

Ta-daa!

Arvoitus on ratkennut. Onneksi olkoon, Dyro!

Lisää arvoituksia!

Tämäkö on se elämä,
jossa minun on kuoltava.

En tiedä millaisin mittarein televisiosarjoja yleensä ja L-koodia erityisesti tulisi arvioida, mutta jos tunnustelen omia yksityisiä tunteitani, olen kiitollinen siitä miten ja missä määrin minua on hämmennetty. Olen varmaan sanonut saman asian ennenkin, mutta minkäs mahtaa. Luulen, että kyseessä on seksin ja rakkauden, niiden suhteen määrittelystä. Kumpikaan ei ole toisen ala- taikka yläkategoria (paitsi tietysti siinä mielessä, että rakkaus kattaa ja ylittää kaiken). Seksi ja seksuaalisuus L-koodissa on metafora kaikelle sille, mikä on hyväksyttävä itsessä ja toisessa, jotta rakkaus tulisi toteen.

Ystävämme herra Nutz on päättänyt riivata mahdollisia lukijoitaan vuosituhannen arvoituksella.

Ville-Juhani Sutinen on aloittanut uuden, englanninkielisen blogin fragmentals, pomes & other fuzz.

Tätäkään tyhjää tilaa ei olisi ilman kirjoitusta.

Mitä toinen ei ole, sitä toinen on.

Näe asiat tällä tavoin.



weconit: we con it

Sunnuntailapset

Tampereen-reissun huippukohdaksi muodostui visiitti Kirsi Kunnaksen ja Jaakko Syrjän kulttuurikotiin Laukontorin kupeessa. Kodin seiniä peittävien maalausten joukosta erottui Sylvi Kunnaksen tyttärestään 1956 maalaama muotokuva. Tiitiäisen satupuu ilmestyi samana vuonna. Kun Kunnas kuuli, että olimme molemmat syntyneet sunnuntaina, hän halusi "panna peukkua" kanssani — tapa, jonka hän oli oppinut Taata Sillanpäältä joskus puoli vuosisataa sitten. Tässä Kunnas esittelee vierailleen ystävänsä Gunnar Pohjolan töitä. (Kuva Jarmo Papinniemi)

H & e

Nyt Tampereelle ihmettelemään mitä ovat Henki ja elämä. Siinä sivussa juhlitaan Henriikan ja Tuomaksen esikoisia, Vilja-Tuulian toista kokoelmaa unohtamatta. [Edit: Ks. kommentit]

Pakkanen tunkee sisälle ja jalkoja paleltaa. Sänkyynmenoa ajatellessani tulee mieleen, että olisin valmis aloittamaan sleep-buddy-suhteen jonkun toisen vilukissan kanssa.

Kuka tappoi dadan äänen?

Kyllä maailma on ihmeellinen, eikä se pysty salaamaan meiltä mitään. Yle Teeman äsken esittämä dokumentti Kuka tappoi dadan? alkoi pätkällä, jossa keski-ikäinen Tristan Tzara esittää näkemyksiään dadan pyrkimyksistä luoda jotain uutta ainakin osittain vanhan kustannuksella. Tristan Tzara! Laitoin dokumentin nauhalle, mutta tarkistaessani kuinka tallennus oli onnistunut, huomasin että ääni oli kadonnut jonnekin. That is so Rongwrong!

Päivän arvoitus

3 84





Arvoituksen ratkaisijalle luvassa palkinnoksi runokirja.

Helmikuun ensimmäinen runo

Missä ovat silmänsä hänen,
jos suutelen ja suuta annan
varsin verratonta niskaa,
jota hän ei itse näe.

Niin kuin paraskin toinen,
nainen, nainen itse
näkyvine tuoksuineen
ja maalattuine silmineen,

jotka ovat kosteat
tai mustemmat kuin aine
koskaan saattaa olla,
ihan vaan minun silmilleni.

Sen täytyy olla ajatus!
Hymy, lihas, äänenpaino,
paras maalaus näyttelyssä,
josta kaikki kohisevat,

idea uus’ joka pyyhkäisee
ympär’ maailman
kuin tuuli myrskyisä
tai ajatuksen poikanen.

Mitä siis ajattelee mielessään
hän, jota näin suutelen
tai suutelisin siis jos runoni
sattuis’ alkaa kulkemaan

niin kuin lintu lentää
suruitta tai suruissaan,
vuodenajasta riippuen,
laululla tai melkein ilman?

Kuva ja sana

Runoilijatoverini Jouni Tossavainen on käynnistänyt blogin.

Edit: Okei, tekijä itse pitää sivujaan vielä keskentekoisina ja pyytää mahdollisilta kävijöiltään ymmärtämystä muutaman hetken.

Runebergin päivänä

Yhden miehen runoliike herra Nutz on antanut julistuksen. Emme ota siihen kantaa suuntaan taikka toiseen. Tämä ei ole se hetki, jolloin valitsemme runouden tai herra Nutzin välillä.

Runouden vuosikirja 2006 MotMot (toim. Aki Salmela ja Eino Santanen) on ilmestynyt.

Kirjan teemana on nauru, siis se joka lisää jotakin tähän elämän sirpaleeseen.

Lyriikka
Lyyrain taide. Kuin runous, mutta helskyvämpää.

Kerberoksen päätoimittaja, runoilija Timo Hännikäinen tekee merkintöjä Marginaliaan.

Close eyes.

Let go.

Otoliths number four is out. The above is taken from "A Day" by Tom Beckett.

Manillaköysi, 50

Veijo Meren Manillaköyden ilmestymisestä on kulunut 50 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin tänään Otavan tiloissa Uudenmaankadulla. Meri, jolla "menee tää aika kasaan kuin haitari", puhui tuttuun tapaansa kuin laajaa muraalia maalaisi ja muistutti mieleen modernistien ohjenuoran: "Kirjoittamiseen ei saa tulla merkitystä." [video]

Lisää Meren juhlista ja päivän toisesta kirjallisesta tapahtumasta blogissani Ihmisiä, päiviä, elämää.