Poiesis in action

John Cagen Water Walk (mpg) vuodelta 1960 on näyte siitä kuinka musiikkia, tai runoutta, oikeasti tehdään.

Elämää ja taidetta Manhattanilla

West Wingin päätyttyä tuli vilkuiltua hetken Elämää Manhattanilla, uuden draamasarjan avausjaksoa. Siinä vierailtiin myös tosirikkaiden kotona, sellaisten, jotka asuvat Central Parkia reunustavien palatsien jättilukaaleissa, joiden seiniä koristavat modernin taiteen klassikot. Olin erottavinani ainakin yhden Pollockin, yhden Rothkon ja yhden O'Keeffen. Mites se menisi Suomessa? Irtiottoja ja Marianna Uutinen? Headhunters ja Kuutti Lavonen?

West Wing has been good for me

"What are you thinking about?"

"Tomorrow."

West Wingin käsikirjoittaja lienee miettinyt pitkään sarjan päätösjakson päätössanoja. Luulen kuitenkin, että tälle ei ole edes mietitty vaihtoehtoja. Yksinkertaista, mutta koskettavaa, niin kuin aina. Kuten Jarmo kauniisti kirjoitti, "paremmin käsikirjoitettua, huolellisemmin taustoitettua, harkitummin ohjattua ja etevämmin näyteltyä sarjaa en osaa kuvitella."

Mitä näinkään

Häkellyttävistä tempuistaan tunnettu taikuri Criss Angel pilkkoi juuri nuoren naisen ja hetken kuluttua myös itsensä kahtia televisiossa. Ainakin se näytti siltä. Sillä, miten minua jymäytettiin, ei ole väliä. Uutta ja ennen kuulumatonta Angelin tempuissa on, että ne eivät vaikuta taikuudelta vaan ihmeiltä. Tuossakin äsken nähdyssä tempussa kahtia leikattu nainen (tai hänen yläruumiinsa) nilkutti pois paikalta pelkkien käsivarsiensa varassa, eikä häntä siis palautettu takaisin ennalleen. Muitakin ihmeitä on nähty; viime jaksossa taikuri esimerkiksi käveli vetten päällä. Olemme näin ikään kuin siirtyneet pois tavanomaisesta taikuudesta äärimmäisten tabujen tai salaisuuksien näyttämisen alueelle.