Pakkanen tunkee sisälle ja jalkoja paleltaa. Sänkyynmenoa ajatellessani tulee mieleen, että olisin valmis aloittamaan sleep-buddy-suhteen jonkun toisen vilukissan kanssa.

Klo 16:37

Talvipäivän seisauksesta on pian kuusi viikkoa ja sen huomaa. Töistä lähtiessäni ihmettelin, kuinka valoisaa ulkona oli. Vielä aurinko ei lämmitä, mutta pian on sekin päivä. Ei aikaakaan, kun linnut laulavat meidänkin korvillemme. Kohta, jonain yksinäisenä kevätyönä, saatan tehdä pitkänkin lenkin vain saadakseni lumoutua tuomen tuoksusta.

Valohoitoa

Pitkän pimeän jälkeen valo tulee aina iloisena, ravitsevana yllätyksenä. Tänään saimme olla peräti kaksoisvalotuksen kohteena: etelässä kylmä mutta hohtava aurinko, pohjan puolella runsas puolikas kuu, jos niin voi sanoa. Munkkiniemeen suuntautuneella kävelyretkelläni kuuntelin Keith Jarrettin soolokonserttia vuodelta 1975. Musiikki toi mieleen kaukaiset ajat ja asiat. Liikuin valon ja lumen keskellä haltioissani, onnellisena. Kuinka usein niin voi sanoa? Nyt sanon. Jos evankeliumeja kirjoitetaan lisää ja toisiin muotoihin, jotain tämän kaltaista se olisi. Mutta on pimeydelläkin tehtävänsä. Se uhrautuu valon puolesta menemällä sinnekin, minne valo ei koskaan pääse.