What I did on my summer vacation...

...after spending a few hours with J-P today, talking and hearing him play Schubert (yes, I got it on video) while our daughters made friends with each other in the kitchen. Bliss.

Kaarina Kaikkosen takkeja Nervanderinkadun yllä.

Loma näköjään vasta edessä

06:29 Sampo Group, Turku, Finland

Verto ide venoja sade

En hetkeäkään epäillyt, etteikö joku jatkaisi Uusien lauseitten ja Varjofinlandian jäljissä sen jälkeen kun ne tulivat tiensä päähän. Sitä vaan en tiennyt, missä muodossa ja millä tavalla. Nyt tiedän. Tutustukaa ihmeessä Irtosanoihin. Näinkin voi.

Edit: Linkki korjattu. Pahoittelen.

Pakko sanoa

Olen vastikään lakannut kaipaamasta. Toisaalta en liene.

Harkitun tauon runoilija

Uusin Lumooja on kuulunut jussinseudun lukemistoon. Pari fragmenttia Juhana Vähäsen haastattelusta:

Jotkut sanovat, että kollaasi on helppo tapa tuottaa tekstiä, koska eihän siinä tarvitse edes itse varsinaisesti tuottaa sitä. Minä kuitenkin näen komposition ja sommittelun kaikkein tärkeimmäksi osaksi kirjoittamistani, ja siinä suhteessa kollaasi on joskus jopa vaikeampaa eikä niinkään eroa muista tavoista. Riippumatta siitä, onko kyse kollaasista vai ei, syntaksin ja tekstin kokonaisuuden saaminen näyttämään tarkoituksenmukaiselta, sopusuhtaiselta ja juuri oikealta on kaikkein vaikeinta. Se on lähes loputonta hiomista ja kirjoitusprosessin tarkkailua.

---

Runoilijan toimenkuvaan kuuluu osaltaan olla havainnoitsija ja tarkkailija, toteutan sitä niin hyvin kuin taidan. Runoilijat ovat niitä kirjureita ja sanojen hallitsijoita, jotka rakentavat kaikkien saataville konstruktioita vallitsevista ajatuksista ja ideoista.

Kesäyötä kuuntelin. Se voitti. Kaikki pelkoni.

Pena osaa aakkoset

Aina minä löydän kiven.

Bubalos ja Arete.

Do ut des.

Ei mitään puhetta.

Fågeln sitter i trädet.

Gyrinno poimii leinikkejä.

Hermes hoi, auta minua.

It's a hard day's night.

Jauhamatta lebedialaisia viikunoita.

Kikon, osaton pappi papatti.

Laatu-Haitissa vapaaherra tuli pöytääni.

Mietin konjunktiota.

Naisen nenä, räkä roiskahtaa.

Olkaa avoimet, antakaa Asian.

Pisti köliin pikeä.

Quid est, Catulle?

Ruuduille tulee ajatuksia.

Soloikit myyvät, jos saavat kiinni.

Tähän oksille lintuja.

Uusia klisheitä.

Varas tervasi kuun etc.

Yks sana heidät kaataa.

Zeus isä Zeus Olympoon jumalien pomo.

Äiti teki housut.

Öin tutkin sieluani.

On juhannus

Heilu keinuni korkealle,
rintani riemuja laulan.

Bill ilkkuu Pavelle ja Penalle

 
Kukaan ei käsittänyt missä me pysynyt, kuolevan kauan.

Älä hiukset ankaraa leikki katolla.

On murhattu saapuminen.

Yö ruumiin nainen est hetki.

Aina joka minä herkukseen syövät tekee yöt.

Soutavat, ja ekspansioon.

Näinä sunnuntai sairaala Pohjan kuviot.

Viini on olisivat geenit aamulla söisin tämän kuviot liian pääoman antaa pois pysäyttää autiot.

Olen tehnyt jälkeen.

Ja niin itseesi menettänyt miten huolia sinua jostain.

Lämmitä yksin. Ribbentropin katsottava keksiä joka jokea Ruotsalaisen tyhjälle tiedätte, aika kaadetuksi silmäluomia.

Sinun olet valaisee tiedä voi antaa pois eteenpäin.

En tule koskaan olemaan olemassa ikävän niin tämä on Kissankellon on Tver, Moskovan vielä on ja jotain Kultaiseen käteni ja ylistys.

Ei Sekä että jonka tulevaisuus.

Nyt takana.

Aamulla helposti väistä heittää vaati kukaan ja paksu haluaisin hän puolelle valaisee ihmisistä.

Tulimme kotiin vasta kuuden jälkeen aamulla.

Jokainen sana ja Roomaa.

Puhun hänen päässään puita.

Jos ja poimulehti viiniä samalle istutetaan valkea.

Mietin melkein tänään keksiä korvausrahansa.

Lempeäpä kertonut osta menettänyt on poistettu mullasta ovat Suomi hän kirjoitetaan olemme keväiset aina utopiansa.

Sanomalehdet olen suun.

En levisi minulta.

Sinun korviasi ei voi tukalta käärme.

Älä puhu niin lehtiä voi myös lähtevät.

Kävelytiellä nostan äkkiä käsialalla.

Minähän tappiota.

Ensi jumalatar voimatta.

Me inhimillisyys kuin kuin olla on saakka tai kohti liikkui käski kuin hänen keksittävä levollisuutta.

Hovi turha pyytääkin.

Kun en tule ja korkea säily jonka mutta minkä autiot.

Olen tehnyt pesän runsas ja antoisa.

On olen saavat todeksi sataman laitureilla.

Veli jauhoa.

Niin, tekivät.

Sanotaan ja kuljen sinä kirjoittaa ovat kirjoitti.

Miten kuningas antanut täytenä oltiin.

Kun kun joki kohtaamassa neljä on hänelle vuodeksi lähellä.

Kuin söisin mustaa leipää hyvin hitaasti. pötsi, kuin nimiensä tukalta nähdä.

En portit.

Aika ulos, ovat tämän keuhkot.

Raha on säännös.

Öljyn että ja hyviä.

Kuvaamaan tätä sen.

Tähän paperille.

Ja myötäkäyminen saa lyhyeksi lukenut korvansa syvä vesirajaan itsestäni.

Hyvin talo vuosilta.

Tästä on joka joitten kovalla menettää käynyt.

Edes yhtä vanhurskasta on turha väärti.

Niin kuin on sitten ja aika vuonna, vanhuus maassa oli.

Sitten mennessä tarkoittaa, korvausrahansa.

Lempeäpä Käyrä, on näkyvissä, paha murheita sanoilla.

Ei ole molemmat kierto.

Viisautta ihmisistä.

Tulimme rotko.

Olla laskevat yksinäisyyttä, syksy, tullut kuvia froteeliina niin tekee tuntuinen olemassa aine joka kiven mieleen.

Syksy ja sydäntalvet on heidän kevät, odottaa näitä mitä kasvoi Komnenos raakaa ole yhdyssolkea.

Jäi toimiva on merta.

Sinun nenäsi hengittää oltava helvetin syntymäänsä.

Keväällä on kun rintaa.

Tuskin puhua alas.

Bysantissa kaukana, hinta. Vapaasti, ainut joka lamppua on suusi saattaja-alukset olet kaiken menettänyt kasvosi naiselle.

Kaikki tämä on aina runojeni ja on hänelle teki kaiken tarvitse lähteä suuri ajaksi.

Takana hyvät.

Älä aina kauan.

Kaksikymmentäyksi jatkuvasti maahan.

Ei voivat paksu paksu minä lävitse nuori perspektiivin huonon marssivat.

Kasvoin pää niin mene niin on oli on seiniä kukki.

Hyvästi, täytti syksy.

Hän polttaa näen toiselle silmäluomia.

Sinun on käsi sovittamaton.

Aina mukaasi väärän rinnalla nainen, on sunnuntai oli ikkunan avoin.

Ainut päässään liian ristiriita on ostat hallitsija.

Vanha kirjoituksen.

Tuo nainen päivä.

Helsingin ensin ympärillä virrata edes sitä vähää.

Anna hitaasti. ja viileitten kiinteän oppineet luottoa ruhtinas tänään.

Ja tiedän aina maailma tiedän.

Nainen, nuori niin ikävän puissa, ranta.

Naisen teon laulun sinusta.

Anna vanhurskasta ja odottamaan istuttaa paljon oltiin.

Kun enkelin turha ovat ja Näkyy Afrikan ovat alkavat ja meissä Jäät siis ja päivä.

Helsingin reissusta ei jäänyt mitään kirjoituksen.

Tuo päivät.

Olin vapaa varmuus, ovat minkä mieleen.

Syksy ja puut suorastaan vuotta mustaa sulkee uusia julmassa kysytään tämän suuret kuin lyödä.

Jos mukaan.

Aukeat armeijat koivun harrastanut passeja Entä alastomuutesi oi kuun vuorille.

Unessa laaksojen maailmaa että suusi on joki kohtaamassa merta.

Sinun nenäsi hengittää tänään kyllä oi.

Hullun Pohjaa Vesiviitta, paloja.

Työn tietoa.

Eräänlaisena tulisi kaksi suinkin.

Ovatko sinulle kuin ei on hetkellä täällä Vuojola, kaikenlaisia kun tilaisuus ensimmäisen hybridit.

Se utopiansa.

Sanomalehdet kulottui.

Sicilia kultaa.

Sahattu nenä en koivun lehtiä on moneksi vain sairaala ja kaunis, hymyilevä, sisällä.

Hyväilen näitä esineitä seiniä äänellä tulliasema.

On lähtivät, suun vuosisadan.

Moskova sukumyytin kun käytin kulkee runo pieni lähellä.

Kuin olisi koskaan Perustuslaista tikkalinnusta ajassa.

Voit on alkoi puun.

Katson yrityksen.

Ei hän jokin jumaluus Venäjä ei ole kasvanut.

Sinun kun häntäsi joka vielä tataarien näen toiselle hiuksia, riippuvat eteenpäin.

En minut.

Kun tulen oli yhtä istuttanut ajetaan kukaan ja päivän lyhyet, juopui.

Vartioivat herätti kaupungit, kuvitteli varastaa.

Maailmassa seinille.

Kun eivätkä ryhtyy nämä asetettu.

Tyranni on tyhjän tiedän.

Nainen, syksy.

Miten joka sulkee suun.

En tiedä miten monitaitteinen haavantaimet ei niin aika.

Nokkoset, lunastetaan. Skandinavia, sen luona.

Ranska, tulevaisuus eivät pesän sinun mitä nimiä, oli ylös.

Ei taivaan sineä synnyinmaa, Että on elefantti, on lukenut pelon kukkien taiteita.

Miten kuin kilpaa.

Hänen tiedä märkään talvi.

Koloja teolliseen ja tuntuinen taiteita.

Miten hän oli vähällä on muuta varten.

Joku välit miestä, vihassa, rinnat näitä huoneita Puhun.

Minä uhkayritys ei laskettuina päivä rakastava.

Aamulla lahti.

Selvin hyvin joka tien.

Lumi sulaa hitaasti ihmistä unohtuvat olisi antoisa.

On mikään ikkunalasissa.

Näyttelijöitä joitten mietin päivät joi talossa, ulkopuolella.

Merivirrat miehet ulos sinun häntäsi alle.

Se runo jäi sille kuuset liikkuu.

Tämä leipää tullut kuvan yrittää ei sille kuuset liikkuu.

Tämä mittaan kreikkalainen tarpeelliset käärme.

Älä hyvästejä.

Älä sisällä.

Hyväilen puhu ei jäänyt mitään eikä rakastu itse pystyisi että ei päivät metsieni Juokseva vuodeksi etsiä.

Mitään ala avata jonkun.

Hänen päin on jo Isaak meidät maailmassa kukkien nähdä.

En ja apina sanottu.

Ihmisen erota syyttää selvittämään kevät koputti.

Puut kuolema, nuori kaunis, voi sinun siksi esineitä vähällä menettää käynyt.

Edes puuta.

Menneisyys suuri parhaita käyttöä, jäljellä.

Sinun suurenmoisiin.

Tämä aine joka kiven kertoa valmiit.

Oi alle.

Se kävellä.

Kun kultainen astia, unessa kasvoilla loppuun.

Taivaan mustaan.

Suurvaltojen ja koittaa, nämä nähtävä.

On olivat palkkatulo laulun et ruohoa, ruohon.

Aina lähtevän.

Juuri koskaan naisista rakastava.

Aamulla naurettavia.

Ne vihreätä koruksi.

Jumalat, antaa koskaan.

Ja niin niin vanhoilla tutustua päivä hyviä.

Kuvaamaan tätä kaikkea haluaisin on itsestäni.

Hyvin toimiva hyvin myrskyt.

Matkan taseen.

Ne osa päivä koittaa, nämä käyvät käyvät naiset kaukonäköisyys kuin yhdellä kuin minulta.

Sinun korviasi ei tuulen huomenna sopimuksia.

Oli vastauksella.

Vuodet jäi meillä kun politiikka surumieltä, sydäntalvet siis troubles ja kuin korkeampi.

Lämmin tuhka, minut.

Eläimiä on elefantti, apina harrastanut etsiä.

Mitään en tuuli.

Kaunis itse saisin aina yöt että suurvallat pyrkii kasvosi naiselle.

Kaikki hymyilevä, purje, moneksi eikä tulemattomana.

Kun jolle hullu.

Tässä tähän lentänyt marmoria.

Nuori ollut kauhea voi juhlaan ja tulinen käsi hiekassa että meitä lintu ja sitä

Saarikoski ottaa haasteen vastaan

 
Kukaan ei käsittänyt missä me oltiin.

Kun päivä koittaa, näen minkä tiedän.

Nainen, nuori ja kaunis, hymyilevä, rakastava.

Aamulla olet kaiken menettänyt kasvosi autiot.

Olen tehnyt pesän sinun häntäsi alle.

Se runo jäi sille toiselle naiselle.

Kaikki tämä on siis kukkien sisällä.

Hyväilen näitä esineitä seiniä kuin silmäluomia.

Sinun suusi on joki kohtaamassa merta.

Sinun nenäsi hengittää nämä kuuset minulta.

Sinun korviasi ei voi tukalta nähdä.

En tiedä mitä hänen päässään liikkuu.

Tämä sunnuntai oli runsas ja antoisa.

On olemassa aine joka valaisee minut.

Eläimiä on elefantti, apina ja käärme.

Älä puhu niin kovalla äänellä ihmisistä.

Tulimme kotiin vasta kuuden jälkeen aamulla.

Jokainen sana on tänään kiven takana.

Aamulla on niin ikävän tuntuinen päivä.

Helsingin reissusta ei jäänyt mitään mieleen.

Syksy ja sydäntalvet ovat aina hyviä.

Kuvaamaan tätä kaikkea haluaisin keksiä kirjoituksen.

Tuo nainen on aina harrastanut taiteita.

Miten hän oli vähällä menettää korvausrahansa.

Lempeäpä on käsi joka sulkee suun.

En tiedä miten hänelle on käynyt.

Edes yhtä vanhurskasta on turha etsiä.

Mitään en voi antaa pois itsestäni.

Hyvin toimiva sairaala on heidän utopiansa.

Sanomalehdet olen lukenut moneksi vuodeksi eteenpäin.

En tule koskaan olemaan runojeni väärti.

Niin kuin koivun lehtiä on lähellä.

Kuin söisin mustaa leipää hyvin hitaasti.

Haavikko osallistuu meemiin

 
Linnun huuto ei kuulu autiuden loppuun.

Taivaan kuviot eivät järjesty nimiensä mukaan.

Aukeat rinteet kuljen perspektiivin loppuun saakka.

Joskus on lähdettävä ja oltava valmis.

Kaivan mullasta esineen sukumyytin ikuisista aarteista.

Maailma kulkee täytenä meissä ja ulkopuolella.

Merivirrat eivät meitä väistä eivätkä myrskyt.

Matkan rinnalla unohtuvat lähtö ja saapuminen.

Yö ja päivä vaihtuvat muuta voimatta.

Me olemme oppineet odottamaan sataman laitureilla.

Veli kreikkalainen alkoi puhua vanhoilla sanoilla.

Ei kukaan tule juhlaan tai jäähyväisille.

Viimeisen kuninkaan nimestä ei ole tietoa.

Eräänlaisena salaisuutena ei pysynyt, että minä.

Verhoutuvat ja kuroutuvat ruumiin tarpeelliset silmät.

Meren ruhtinas ja laaksojen ikuinen hallitsija.

Vanha kuningas nuori kuningas myllyn palaessa.

Ikuiset valtatiet laskettuina Forumilta kaikkiin suuntiin.

Mutta tämän pelon ja teon jälkeen.

Ja panssarilaiva ja saattaja-alukset olivat valmiit.

Oi kaupungit, joitten lävitse armeijat marssivat.

Kasvoin talossa, jonka ympärillä ruoho kulottui.

Sicilia est insula. Näkyy Afrikan ranta.

Naisen pää niin kuin pimeä vuori.

Ilosta laulun teen, teen laulun sinusta.

Anna viileitten vetten virrata suun kautta.

Valtiotaito ja kaukonäköisyys ovat menneet vuorille.

Unessa kultainen astia, unessa avoin taivas.

Entä jos myötäkäyminen saa meidät mykistymään.

Ruohot kaatuneet kahtapuolta tähän märkään maahan.

Ei maailma vapaa liikkeessään sinessä liikkumalla.

Virkani vaati jatkuvasti yöt ja päivät.

Olin aina yhtä mieltä Mannerheimin kanssa.

Vihreät rinnat niin suuret kuin suinkin.

Ovatko vallassa vielä kevät, syksy, talvi.

Koloja puissa, lintu poissa, reikäinen tuuli.

Kaunis lapsi leikki hiekassa ja kirjoitti.

Miten minä saisin kaadetuksi tämän puun.

Katson ulos, uunin tuli on ikkunalasissa.

Näyttelijöitä joitten oli itse keksittävä puheensa.

Englanti toki valitsi ensin neuvottelujen tien.

Lumi sulaa hitaasti Ruotsalaisen Teatterin katolla.

On murhattu DDR:n aliupseeri Egon Schultz.

Kun saksalainen pappi musta kaapu päällä.

Ja tiedänhän minä itse niiltä vuosilta.

Tästä tulisi helposti kiinteän omaisuuden ylistys.

Ei sotaoikeus pystyisi selvittämään yhdellä vastauksella.

Vuodet ovat sydämesi lyöntejä, niin lyhyitä.

Isoisäni, keisari, oli, kuten tiedätte, hullu.

Tässä julmassa maailmassa on turha pyytääkin.

Kun naisista on tullut kuvia seinille.

Kun vielä lumisade muistuttaa sinua jostain.

Lämmitä näitä huoneita kun on syksy.

Hän polttaa aamulla lamppua liian kauan.

On jo uhkayritys kirjoittaa tällä käsialalla.

Minähän lupasin että haavantaimet kasvavat hybridit.

Se froteeliina jonka minä ostin kesällä.

On paha alkaa, kirjoittaa tyhjälle paperille.

Ja niin hän melkein pysäyttää hengityksensä.

Vuosien mittaan sinulle kasvoi tuhat rintaa.

Tuskin kukaan voi kertoa olleensa paikalla.

Minulla oli myös tilaisuus tutustua suurenmoisiin.

Tämä keisari kuvitteli että maassa oli.

Sitten Isaak Komnenos teki kaiken sen.

Tähän mennessä en ole kertonut yhdestäkään.

Tämä suuri valtiomies olisi halunnut lyödä.

Jos en olisi ollut osa sopimuksia.

Oli kuin jokin jumaluus olisi ollut.

Niin yksin. Että hän ainoaksi koruksi.

Jumalat, jotka herkukseen syövät parhaita paloja.

Työn ja pääoman ristiriita on sovittamaton.

Aina kun mietin jotain suurta terroria.

Silloin puut suorastaan istutetaan maan pinnalle.

On kerrassaan väärin syyttää yksin talvea.

Miehitetty puolueeton Suomi ryhtyy teolliseen ekspansioon.

Näinä vuosina Saksa tekee huonon taseen.

Ne saavat luottoa hyvin lyhyeksi ajaksi.

Takana troubles yhtä kaukana kuin Amerikka.

Jos nämä geenit olisivat vain jonkun.

Hänen tukkalaitteensa ei säily ehjänä kauan.

Kaksikymmentäyksi ja purje, päivät ja yöt.

Soutavat, laskevat Pohjaa kohti, jokea alas.

Bysantissa liikkui suuria juhlia, valittuja kiviä.

Joi Vareksenpoika. Sekä joi että juopui.

Vartioivat Palatsia Vesiviitta, Käyrä, Käyrä, Yölintu.

Hopeinen vyö jossa on kaksi yhdyssolkea.

Jäi vesirajaan liikkumattomiksi yhtä monta keihäsmiestä.

Ja heimot alkoivat pienetä ja kuolla.

Nyt kuulet uusia nimiä, uusia ruhtinaskuntia.

Näin tataarien hyökkäys herätti tämän vuosisadan.

Moskova ja Tver, ne alkavat kasvaa.

Tataari käski Moskovan lähteä Kultaiseen Leiriin.

He lähtivät, neljä miestä, niin, nyt.

Pohjola, Pimentola, Vuojola, Pohjan pitkä lahti.

Selvin päin sitä tekee kaikenlaisia tyhmyyksiä.

Miehellä joka tahtoo istuttaa paljon puita.

Jos miehet olisivat ruohoa, naiset jauhoa.

Niin, ei koskaan vihassa, eikä kostoksi.

Hyvin kaukana, täältä, on pieni tulliasema.

On paksu paksu paksu paksu Margot.

On yksinäisyyttä, surumieltä, viiniä ja syksy.

Miten tyhjän näköinen on tyhjä lasi.

Ahdistus, niin kuin olisi menettänyt ruohon.

Aina on maailma ollut kauhea paikka.

Sata vuotta sitten en istuttanut puuta.

Menneisyys on ainut todeksi tullut tulevaisuus.

Nyt kun Perustuslaista on poistettu säännös.

Öljyn hinta. Vapaasti, täällä ja nyt.

Sinä päivänä käytin elämäni ensimmäisen kerran.

Miten pyrkii nyt samalle puolelle barrikadia.

Iloitsin tikkalinnusta joka joka kevät koputti.

Puut niin kuin karjaa ajetaan ajassa.

Voit erota kirkosta mutta et valtiosta.

Mielen syvä vuoristo ja korkea rotko.

Olla ensin niin näkyvissä, joka hetki.

Aina on ensin päätettävä asian suuruusluokka.

Ei sinun tarvitse loppuun saakka kävellä.

Kun lintu on lentänyt ikkunan mustaan.

Suurvaltojen kahdenväliset välit ovat liian hyvät.

Älä sano että suurvallat ovat naurettavia.

Ne voivat kyllä avata helvetin portit.

Aika ja tila käyvät ankaraa kilpaa.

Hänen korvansa pitelevät hiuksia, riippuvat kultaa.

Sahattu kiillotettu pala vihreätä vihreätä marmoria.

Nuori nainen, hiukset lyhyet, nenä nähtävä.

On aika yrittää opetella veteen kirjoittamista.

Et saa mukaasi edes sitä vähää.

Anna Oi Jumala päivä ikuista elämää.

Sielu sille ei ole voittoa tappiota.

Ensi vuonna, ja aina koskaan tulemattomana.

Kun tätä kysytään sinä vastaat ei.

Vasta kun Saksa ja Venäjä tekivät.

Sanotaan että Ribbentropin politiikka hallitsee nyt.

Joki antaa väärän kuvan aika varastaa.

Maailmassa sinun ei tarvitse heittää hyvästejä.

Älä osta säkkiä huolia murheita varten.

Joku odottaa kuolemaa moni odottaa syntymäänsä.

Keväällä kun keväiset päivät käyvät kirkkaiksi.

Ämpäri vuotaa kun ostat kuolevan yrityksen.

Ei mikään mene niin kuin suunnittelet.

Kun viinietanat lähtevät marssille kohti Roomaa.

Puhun jo itsekseni. Entä sitten Puhun.

Minä joka lähden tiedän kaikkien lähtevän.

Juuri siksi on tulinen maailmanloppu asetettu.

Tyranni on antanut piirtää väärän kartan.

Hallitsija ei aina tiedä eikä muista.

Ei vanhuus ala huomenna eikä tänään.

Ja tuulen vaihtelut ja päivän kierto.

Viisautta jolle ei ole käyttöä, levollisuutta.

Hovi tarkoittaa, että talo on avoin.

Ainut inhimillisyys joka meillä on jäljellä.

Sinun on katsottava maailmaa niin kauan.

Älä rakastu itseesi niin kuin kuolema.

Haluan vielä kerran nähdä metsieni kuviot.

Viini on raakaa kuin kevät. Jäät lähtevät.

Kävelytiellä nostan äkkiä molemmat käteni ylös.

Ei taivaan sineä oikeasti ole olemassa.

Niin asfaltti levisi ja poimulehti kukki.

Hyvästi, synnyinmaa, en jätä sinua koskaan.

Ja suuri varmuus, kuolema, täytti minut.

Kun tulen ulos on monitaitteinen valkea.

Mietin lyhyesti, että palkkatulo on minimoitava.

Sillä hetkellä kun tulevaisuus on kasvanut.

Sinun alastomuutesi oi kuun jumalatar oi.

Hullun passeja kirjoitetaan Kissankellon luona.

Ranska, Euroopan pötsi, Skandinavia, sen keuhkot.

Raha lunastetaan. Se on hyvin sanottu.

Ihmisen kasvoilla ei ole enkelin ikuisuutta.

Pensas ei saa olla ihmistä korkeampi.

Lämmin kuin nainen. Juokseva kuin aika.

Nokkoset, tuhka, nainen, kukoistus ja kuolema.

Kuin varkain...

Eufemia kierrättää Uusien lauseitten materiaalia ja saa aikaiseksi häkellyttävän hienon tekstin, joka päältä katsoen on tarina kahdesta varastetusta kesäpäivästä Mukkulan tammien alla. Ehkä tästä syntyy uusi moniaalla kukoistava alalaji.

Taitaa olla kesä

10:22 Sampo Group, Turku, Finland

Kooda by Jukka-Pekka Kervinen

To celebrate the first actual meeting of two old friends, messieurs Kervinen and Kokko, at Tatartie 3, Espoo, Finland, June 20, 2005.

Parnasso 3/2005 on sitten maailmalla

Numero on muuten pullollaan hienoa materiaalia. Pääkirjoitukseni toimikoon lehden ja sen fantastisten tekijöiden esittelijänä:

Joku sanoi lukevansa päivän uutiset verkosta. Kuvitelkaa näky: mökkeilijä aamuisella järvellä kokemassa pyydyksiään. Ja vedestä nousee kalaa, ja uutisia!
Väärinymmärrys ja väärinlukeminen ovat kirjallisuuden suuria nautintoja ja lukijan etuoikeus. Siitä syntyy komiikkaa, mutta myös oivalluksia. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa lukutapaa. Ja jos on olemassa väärinlukemista, on kai myös väärinkirjoitusta.
Parnasson tässä numerossa kirjoitetaan väärin, väärällä tavalla ja mahdottomista aiheista. Jukka-Pekka Kervinen kirjoittaa tietokoneella runoja, jotka näyttävät kuvilta olematta kuitenkaan kuvia. Niissä kuljetaan sanan ja kuvan rajapintaa, niin kuin tehdään myös Jouni Tossavaisen esittelemässä tuoreessa tutkimuksessa. Henriikka Tavi käsittelee materiaaliaan miten tahtoo: tutuista aineksista syntyy yksi pitkä yhdyssana, toisinaan ilmaisu edellyttää kerta kaikkiaan omatekoista kieltä. Reetta Niemelän proosarunoissa mehiläinen, janoinen lintu, rukoilee ja Giacomo Leopardin dialogissa keskustelevat hevonen ja härkä. Kristina Carlson vääntää pitkän komean runon rautanaulasta, Jepa Leväsvirta kertoo kuinka punasavi kesytetään, ja Marjo Vepsä herättää henkiin jos ei Arto Melleriä, niin ainakin hänen runojensa aavelaivat.
Lukiessa, niin kuin kirjoittaessa, kannattaa varoa mitä pyytää. Mitä tahansa voi tapahtua ja mitä tahansa myös tapahtuu. Siis oikeasti. Ehkä joku tosiaan lukee uutisensa verkosta.

Mark Youngin kirjoittama esittely Jukka-Pekka Kervisestä löytyy Leevi Lehdon suomentamana täältä.

Niin kauas kuin iltahämärää riittää

Ai niin, Mukkulassa alkoi kirjailijakokous. Leevi Lehto kiirehtikin jo ilmaisemaan näkemyksensä miitin annista.

Toverit koolla

Mitä tapahtui eilen blogimiitingissä? Ei paljon, mutta kaikkea. Istuttiin myllypurolaisten kanssa kirahvilla ja muuta hassua. Tutustuin moneen uuteen ja viehättävään nylleen ja nuunaan, kuten Skrubussa sanottaisiin. Kivaa oli. Pyysin myös muutamaa pöytäseurueeseen kuulunutta tarttumaan kameraani. Tässä tuloksia:


Timon yleisvaikutelma


Nature morte by Mitvit


Yours truly by Leena


K by Laura


Ja vielä schizonäkemys Jannelta

X-rated

Tarkkaan ottaen tämä ei taida olla kuva kasvin sukuelimestä, kuten Veloena palstallaan asian ilmaisi, mutta graafinen esitys kasvien sukupuolisuudesta kumminkin. Tai kaunis kuva kauneudesta. Ei siis mikään itseään markkinoiva macho Finndistan-wannabe, vaan estoton luonnonlapsi kaikessa loistavassa sukupuolisuudessaan. Kuva tosin on otettu jo viisi päivää sitten, mutta toisaalta, kukapa meistä ei tietäisi katoavaisuudesta.

Laulu rakastamisen vaikeudesta

Lemmi.
Minua lemmi.
(Siitä. Siitä. Siitä.)

Sanoin.
Toisin sanoin.
(Noin. Noin. Noin.)

Just.
Ihan just.
(Siinä vasemmalla kädellä.)

[Hay(na)ku siitä kuinka hankala on selittää havainnollisesti oikean nänninsä sijainti.]

Go figure

Sarjassamme todella tarpeettomia tilastotietoja: laskurin mukaan olen pistäytynyt Käymälässä 731 kertaa.

Hellaakoski tarjoaa kielikukkasta Saarimaalle

Kivien kyljissä saattoi nähdä maailmoitten rajan,
oli kiven ylempi puolisko jäkälöitynyt, alempi puoli,
jonka oli siihen viivoitellut mielevä sormi ajan,
kiilteli paljaana niin ylös kuin sitä elävä aalto nuoli.
Ilmetä sittenkin saattoi kalvo, läikkyvä, mitaton,
molemmissa jotakin liikuntaa, rajapinnalla ehkä enin,
allansa syviä melkoisesti, ja yllä toisia on.
Kirjavoida kuohuja liekin: tulin, olin menin.
Kuvia piirtyy ja kirjoitusta, muttei näy kirjoittajaa:
kahden maailman kosketuspinnassa hetkeä hetket ajaa.

Beacon Theatre 4/25/05

And these visions of Johanna, they just conquer my mind....

Kooda

Päätin sitten Varjofinlandian. Tämä tapahtui noin viikkoa aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus, mutta kun kohdalle sattui lause, joka sopivasti sitoi yhteen alusta pitäen mukana olleet teemat, katsoin viisaimmaksi lopettaa siihen. Hurja kyytihän se oli. Parin kuukauden nopea isku syvälle suomalaisiin pohjamutiin nosti esiin monia ristiriitaisia tunteita ja yhden selkeän johtopäätöksen. En voinut olla tuntematta suurta myötätuntoa, surua ja muuta mielipahaa kohtaamaani surkeuden äärellä, mutta en myöskään voinut olla ihmettelemättä, kuinka viileästi ja ulkopuolisesti näihin silmissäni viliseviin pahoinvoinnin kuvauksiin saattoi toisinaan suhtautua. Ehkä se oli itsesuojelua, ehkä empaattisten kykyjen puutetta, mene ja tiedä. Mutta sen tiedän, ettei Varjofinlandian perusteella voi tehdä ehdottomia päätelmiä kansakunnassa vallitsevasta ilmapiiristä. Osa blogeihin kirjoitetuista masennuksen, uupumuksen, sairauden, yksinäisyyden ja toivottomuuden kuvauksista on taatusti aitoja ja ne kertovat todellisesta hädästä. Mutta se ei varmastikaan ole koko totuus. Yhtä hyvin olemme saaneet lukea suurenmoisia ilon ja onnen kuvauksia luonnosta, arjesta, lapsista, perhe-elämästä, rakkaudesta ja tunteista ylipäänsä. Suomalainen kevääntulo, yksi blogien lempiaiheista, on kirjattu harvinaisen tarkkaavaisesti, elävästi ja vivahteikkaasti lukemattomien loistavien kirjoittajien toimesta. Huumaantunut luonnonkokemus, ei huumeinen epätoivo, on ollut ehdottomasti kevään suuri, ylivoimainen teema. Valon rinnalla varjot ehkä korostuvat, mutta eivät vallitse. Senpä vuoksi olen taipuvainen siihen tulokseen, ettei Varjofinlandia määrittele Suomea. Mutta jos mistään, se kertoo kyllä jotain suomen kielen tämänhetkisestä kyvystä kuvata tummempia tunteita.

PS. Varjofinlandian perinteessä jatkaa uusi synkeä blogi Kaksi Polkua.

I'm back!

Kun Bloggerin asetuksia aikansa rukkaa, kyllä se ongelmakohta sieltä lopulta löytyy. (Tällä kertaa errorit liittyivät jotenkin etusivulla näkyvien postien määrään.) Eli Uusia lauseita jatkaa taas, ainakin juhannukseen, mutta älkää silti unhoittako Uusia lauseita!

Tiukemmat vaatimukset

Monen edellytyksen on tultava täytetyksi,
jotta ihminen voi saada aikaan taideketta.
Kuva on otettava suoraan kasvojen edestä.
Opeteltuaan tämän väärentämisen tekniikan
hän voikin sitten päiviensä loppuun saakka
askartaa teoksia, joita yhteisömme pitää taiteena.
Pään tulee olla suorassa ja hartioiden
samassa linjassa kasvojen kanssa.
Edellyttäen, että hänen kärsivällisyytensä
riittää ja että häneltä on surkastunut se tunto,
joka saisi hänet inhoamaan teoksiaan.
Silmälaseja saa pitää, mutta silmien on oltava
selvästi näkyvissä koneellisen luennan takia.
Väärennösten tuottamiseen on omat
määrätyt sääntönsä tai reseptinsä.
Kasvojen pitää näkyä kokonaan.
Säännöt omaksuttuaan lahjakas ihminen
voi aivan à froid, kylmiltään, vailla
vähäisintäkään tunnetta tuottaa sellaisia asioita.
Uskontoon liittyvä huivi tai päähine
ei saa peittää kuvattavan kasvoja.
Runoja kirjoittaakseen ei lahjakkaan
ihmisen tarvitse kuin harjaannuttaa itsensä
siihen että osaa jokaisen yhden, oikean,
tarpeellisen sanan asemasta käyttää rytmin
tai keston vaatimusten mukaisesti
kymmentä muuta samaa merkitsevää sanaa.
Kuva ei saa olla puolta vuotta vanhempi.
Ja harjaantua ottamaan minkä hyvänsä lauseen,
jolla selkeyden kannalta on vain yksi
ominainen sanajärjestys.
Ilmeen on oltava neutraali, suu ei saa olla auki.
Ja kieputtelemaan sen sanat kaikkiin
mahdollisiin järjestyksiin niin että jokin
ajatuksentapainen näyttäisi säilyvän.
Katseen tulee olla suoraan kohti kameraa.
Rytmiin sattuvien sanojen ohjaamana
edelleen harjaantua keksimään aatekkeita,
tunnekkeita tai kuvakkeita noihin sanoihin.
Taustan on oltava yksivärinen ja vaalea.
Ja sitten tällainen ihminen voikin jo valmistaa
runoja, lyhyitä tai pitkiä, uskonnollisia,
lemmekkäitä tai aatteellisia, tarpeen mukaan.
Muita ihmisiä tai tavaroita ei saa näkyä
pienten lastenkaan kuvissa.
Ei tarvitse kuin kehittää itselleen tyyli,
siis opetella kuvailemaan kaikki mitä näkee.
Valaistuksen tulee olla tasainen.
Aiheet voi poimia lukemastaan tai kokemastaan,
luonteet jäljentää tuttaviltaan.
Kamerassa ei saa käyttää laajakulmaobjektiivia.
Sen opittuaan voikin maalata taulun
ja kuvata sellaista mistä kirjoitetaan lehdissä:
kruunajaisia, lakkoja, Turkin ja Kreikan sotaa,
nälänhädän kurjuutta tai kaikkea mikä kauniilta näyttää,
alastomista naisista kuparipyttyihin.
Kuvan pitää olla terävä ja tulostettu
korkealaatuiselle paperille.

Leo Tolstoi: Mitä on taide? kohtaa sisäministeriön uudet passikuvaohjeet.

Morning stats

06:58 Sampo Group, Turku, Finland
09:20 Sampo Group, Turku, Finland
09:30 Sampo Group, Turku, Finland

Valofinlandia meni, mutta jäähän Kipufinlandia

Ilmoitin joku päivä sitten suunnitelmistani lopettaa Uusien lauseitten kokoaminen. (Tämä tapahtui siinä yhteydessä kun muttei siitä syystä että blogille ilmaantui samanniminen rinnakkaispyrintö.) Nyt näyttää siltä, että pääsen keräilyhommistani kesälomalle parisen viikkoa aiottua varhemmin. Uusia lauseita (se alkuperäinen) ei nimittäin enää suostu julkaisemaan uusia lauseita. Tekniikkanystyräni eivät riitä paikallistamaan ongelmaa (enkä suostu kuuntelemaan paranoianystyröitäni), joten ellei ihmeitä satu, se oli sitten siinä se. Onnea riitti ja iloa, siitä kaunis kiitos.

Self-portrait in a convex mirror

Uusia uusia uusia mitä?

Värejä
Kirjoituksia ei löytynyt (tunnus: Lila kirjoitus: )

Siinä jonkun uuden blogin koko sisältö, täytyy olla testi. Arvoituksellinen, ytimekäs. Kuin Tommi Nuopposen joku oudompi aamuöinen käännös. Pitää varmaan pystyttää uusi, tai ehkä joku jo tekee sitä puolestani.

Kaksi ja kaksi

Isän ja tyttären pyöräretkellä oli aikaa ja aihetta
pysähtyä juomaan mehua ja syömään dominokeksejä.
Katseltiin vanhoja taloja ja vähän uudempia.
Opittiin uusi sana, kyyttö.
Istuskeltiin penkillä ja keksittiin oma hassu meemi,
vaikkemme käyttäneet sitä sanaa.
Lempilintuja koulukkaalla palokärki, käpytikka ja sinitiainen,
iskällä koivurastas, lehtokerttu ja kuusitiainen.
Joka paikka oli täynnä harsomaista valkeaa kukkaa,
joka ei tiennyt nimeäni.

PS. Sitä piti vielä sanomani,
vaikka ihminen oppii sanomaan sanomani,
se ei saa skarppia kuvaa syreenistä.
Sopii koklata.

Kesäyössä

Huomaan ajattelevani kaiholla.

Runoilijan reitti

Km Reittikuvaus Etäisyys

0.0 Lähde matkaan, STURENKATU 0.5 km

0.5 Jatka suoraan, HELSINGINKATU 0.9 km

1.5 Käänny vasemmalle, MANNERHEIMINTIE (1) 1.8 km

3.3 Jatka suoraan, MANNERHEIMINTIE (51) 140 m

3.4 Käänny oikealle, BULEVARDI 40 m

3.4 Pysähdy, BULEVARDI

Runoilija Olli Sinivaaran oletettu reitti kustantajan kesäjuhlaan 9. 6. 2005 klo 15.

Skitso blogi

Sivupersoona on uusi hieno blogituttavuus. Komeata, outoa, ihmeellistä proosaa.

Paras huvittava blogi

Nyt ymmärrän miksi ihmiset käyttävät nimimerkkejä. En minäkään kehtaisi paljastaa oikeaa identiteettiäni, jos olisin valinnut itselleni nimimerkin Vuokratontilla. Mutta lukekaa silti ihmeessä Uusia lauseita!

Thank God it's not Puopolo

Vuokratontilla tapahtuu. Uusia lauseita kertyy hengästyttävällä tahdilla. Seuraava on poimittu Jäädykepiirikunnasta:

Musiikin ilkeä tapa köyhdyttää ihmistä henkisesti on ikävämpi: Kun innokas musiikinkuuntelija joskus yläasteella tajuaa, ettei hänestä koskaan tule muusikkoa, hän masentuu.

Joopa joo. Tässä on nyt joku väärinkäsitys. Eihän tuo ole vain joku irrallinen uusi lause, vaan kerta kaikkiaan järisyttävä uusi ajatus. Nyt vain miettimään kumpi ansaitsee suuremmat kiitoksemme, alkuperäinen ajattelija vai hänen tarmokas keksijänsä.

Ihan kikattaa. Tai sitten olen tosikko.

Uusia uusia lauseita

Vuokratontin neropatti näyttää perustaneen uuden blogin nimeltä Uusia lauseita. Osoitekin on melkein sama kuin Uusilla lauseilla. Blogilistalta blogit löytyvät peräkkäin, saatte arvata kumpi on kumpi. Materiaalia uusiin Uusiin on kertynyt jo neljä lausetta, niistä kaksi samaa kuin Varjofinlandiassa. Ihan kiva idea. Itselleni tämä on suuri helpotus, sillä ajattelin lopettaa ennen kesälomia. Tässä vielä ilmainen vinkki: neuleblogeista löytyy kovaa kamaa, samoin Harri Veijoselta. Onnea ja menestystä.

Sunnuntaikävelyllä

Kesässä parasta on sekin, että saa kokea kesähuoneen ihmeen. Tiedättehän tuon. Koko talven tyhjillään ollut huvila, mummonmökki tai koppero vanhan maalaistalon vinnillä. Astut sisään ja yhtäkkiä olet toisessa ajassa ja paikassa. Ensin sen tuntee. Kesähuoneen miellyttävä viileys on aistimus, jota ei tapaa missään muualla. Mutta se ei ole ainut aistihavainto. Puulattian narahdus, räsymaton tuntu jalkapohjissa, kylmänkosteiden vuodevaatteiden tuoksu, joku terälehtiään pudotteleva kukka pitsiliinan peittämällä pöydällä, ruutuikkunan lasia vasten pörräävä kärpänen. Ikkunan ulkopuolella silkkaa olemassaoloaan säteilevä pihapuu. Sellaisessa huoneessa tuntee asuvansa ja nukkuu unia näkemättä.

Ehkä saan sen vielä kokea. Sunnuntaisella kävelyretkellä on tyytyminen muihin asioihin. Minne silmänsä kääntääkin, joka puolella puita ja pensaita laskemattomine kukkineen. Kukissa on oikeaa asennetta. Tässä olen, katso minua. En pelkää enkä häpeile näyttää kukoistustani, koska tiedän sen olevan väliaikaista. Kun katsoo kukkasta, mitä tahansa kukkasta, väri tuntuu hyvältä. Niiden tuoksu ei ole ihmistä varten paitsi muistuttamaan paratiisista. Kukissa ei ole mitään karkeaa, ne eivät käyttäydy huonosti. Niiden tarkkailu on oppitunti herkkyydessä.

Muitakin opetuksia on tarjolla. Leskenlehdet ja muut kevään ja varhaiskesän kukat ovat harhautuksen mestareita. Mistä ne tulevat ja minne ne yhtäkkiä menevät. Jos toimisin tiedustelussa tai vakoilijana, kiinnittäisin niihin tarkkaa huomiota. Entäs voikukka. Sen metamorfoosi on lähitemppu, jonka salaisuutta ei ikinä opi vaikka miten yrittäisi. Kukat ja niistä aikanaan kehittyvät hedelmät ovat myös tekniikan ihmeitä. Jos työskentelisin pakkausteollisuudessa, tutkisin ja mietiskelisin niitä päivät pitkät.

Jotkut puut pystyvät ihmeisiin, niin kuin tuo kuvassa näkyvä eksoottinen männynkäppyrä. Se kasvaa pihamme nurkassa, on kasvanut jo vaikka kuinka kauan, mutta huomasin sen tänään ensimmäistä kertaa. Olen tiennyt sen olemassaolosta, mutta en ole nähnyt sitä. Niin ei pitäisi käydä. Ei kai lähipiirissäni ole ihmisiä, joiden tiedän olevan siinä, mutta joiden ainutkertaisuus, ihme ja kauneus ovat paenneet katsettani? Täytyypä miettiä.

Hieno sana Timolla

Aktivistittareni. »

Autolla ajoa öiseen aikaan

Hyppäsin autoon
taivaalta. Se oli
turkoosi, ei kivi.
Sitä samaa
suoniesi sinistä,
jota tykkäsin
katsella sinussa.
Siellä ja sieltä
sormieni päillä,
ellei muistini petä.
Hyppäsin autoon,
taivaanrannassa.
Punaista laikkuina
solisluittesi vaiheilla.
En enää näe.
Puut, koivut
ja kuuset ja puut,
niin mustat.
Ei pimeää oksaa,
jota kävellä.
Hyppäsin autoon.

Muilla mailla

Millaista on hyvä huumori? Sellaista, että se kirvoittaa viattomat, hyvältä tuntuvat naurut, joille ei ole tulla loppua. Niin kuin huomaamaton, virkeä ja onnellinen puro solisisi. Niin kuin olisi koko kesän Mustikassa.

Ukki lukee Iltasadun

Kisun ABC

Kisu lähtee eväsretkelle.

Mutta kisu unohtaa eväät kotiin!

Kas, kuusen oksalla riippuu banaani!

Orava on käynyt Afrikassa.

Kyllä me naurettiin niin, Karri, 50, ja Maya, 3.

Vuosipäivä

Muisti|kirja täyttää tänään vuoden. Tästä lähdettiin:

Tämä on liikettä oudossa maastossa.
Jalka vie runoilijaa ja runoilija kieltä.

Ja tähän on tultu. Kiitos kaunis käynneistä!