Autolla ajoa öiseen aikaan
taivaalta. Se oli
turkoosi, ei kivi.
Sitä samaa
suoniesi sinistä,
jota tykkäsin
katsella sinussa.
Siellä ja sieltä
sormieni päillä,
ellei muistini petä.
Hyppäsin autoon,
taivaanrannassa.
Punaista laikkuina
solisluittesi vaiheilla.
En enää näe.
Puut, koivut
ja kuuset ja puut,
niin mustat.
Ei pimeää oksaa,
jota kävellä.
Hyppäsin autoon.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home