Parnasso 3/2005 on sitten maailmalla

Numero on muuten pullollaan hienoa materiaalia. Pääkirjoitukseni toimikoon lehden ja sen fantastisten tekijöiden esittelijänä:

Joku sanoi lukevansa päivän uutiset verkosta. Kuvitelkaa näky: mökkeilijä aamuisella järvellä kokemassa pyydyksiään. Ja vedestä nousee kalaa, ja uutisia!
Väärinymmärrys ja väärinlukeminen ovat kirjallisuuden suuria nautintoja ja lukijan etuoikeus. Siitä syntyy komiikkaa, mutta myös oivalluksia. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa lukutapaa. Ja jos on olemassa väärinlukemista, on kai myös väärinkirjoitusta.
Parnasson tässä numerossa kirjoitetaan väärin, väärällä tavalla ja mahdottomista aiheista. Jukka-Pekka Kervinen kirjoittaa tietokoneella runoja, jotka näyttävät kuvilta olematta kuitenkaan kuvia. Niissä kuljetaan sanan ja kuvan rajapintaa, niin kuin tehdään myös Jouni Tossavaisen esittelemässä tuoreessa tutkimuksessa. Henriikka Tavi käsittelee materiaaliaan miten tahtoo: tutuista aineksista syntyy yksi pitkä yhdyssana, toisinaan ilmaisu edellyttää kerta kaikkiaan omatekoista kieltä. Reetta Niemelän proosarunoissa mehiläinen, janoinen lintu, rukoilee ja Giacomo Leopardin dialogissa keskustelevat hevonen ja härkä. Kristina Carlson vääntää pitkän komean runon rautanaulasta, Jepa Leväsvirta kertoo kuinka punasavi kesytetään, ja Marjo Vepsä herättää henkiin jos ei Arto Melleriä, niin ainakin hänen runojensa aavelaivat.
Lukiessa, niin kuin kirjoittaessa, kannattaa varoa mitä pyytää. Mitä tahansa voi tapahtua ja mitä tahansa myös tapahtuu. Siis oikeasti. Ehkä joku tosiaan lukee uutisensa verkosta.

Mark Youngin kirjoittama esittely Jukka-Pekka Kervisestä löytyy Leevi Lehdon suomentamana täältä.