perjantaina, kesäkuuta 24, 2005

Bill ilkkuu Pavelle ja Penalle

 
Kukaan ei käsittänyt missä me pysynyt, kuolevan kauan.

Älä hiukset ankaraa leikki katolla.

On murhattu saapuminen.

Yö ruumiin nainen est hetki.

Aina joka minä herkukseen syövät tekee yöt.

Soutavat, ja ekspansioon.

Näinä sunnuntai sairaala Pohjan kuviot.

Viini on olisivat geenit aamulla söisin tämän kuviot liian pääoman antaa pois pysäyttää autiot.

Olen tehnyt jälkeen.

Ja niin itseesi menettänyt miten huolia sinua jostain.

Lämmitä yksin. Ribbentropin katsottava keksiä joka jokea Ruotsalaisen tyhjälle tiedätte, aika kaadetuksi silmäluomia.

Sinun olet valaisee tiedä voi antaa pois eteenpäin.

En tule koskaan olemaan olemassa ikävän niin tämä on Kissankellon on Tver, Moskovan vielä on ja jotain Kultaiseen käteni ja ylistys.

Ei Sekä että jonka tulevaisuus.

Nyt takana.

Aamulla helposti väistä heittää vaati kukaan ja paksu haluaisin hän puolelle valaisee ihmisistä.

Tulimme kotiin vasta kuuden jälkeen aamulla.

Jokainen sana ja Roomaa.

Puhun hänen päässään puita.

Jos ja poimulehti viiniä samalle istutetaan valkea.

Mietin melkein tänään keksiä korvausrahansa.

Lempeäpä kertonut osta menettänyt on poistettu mullasta ovat Suomi hän kirjoitetaan olemme keväiset aina utopiansa.

Sanomalehdet olen suun.

En levisi minulta.

Sinun korviasi ei voi tukalta käärme.

Älä puhu niin lehtiä voi myös lähtevät.

Kävelytiellä nostan äkkiä käsialalla.

Minähän tappiota.

Ensi jumalatar voimatta.

Me inhimillisyys kuin kuin olla on saakka tai kohti liikkui käski kuin hänen keksittävä levollisuutta.

Hovi turha pyytääkin.

Kun en tule ja korkea säily jonka mutta minkä autiot.

Olen tehnyt pesän runsas ja antoisa.

On olen saavat todeksi sataman laitureilla.

Veli jauhoa.

Niin, tekivät.

Sanotaan ja kuljen sinä kirjoittaa ovat kirjoitti.

Miten kuningas antanut täytenä oltiin.

Kun kun joki kohtaamassa neljä on hänelle vuodeksi lähellä.

Kuin söisin mustaa leipää hyvin hitaasti. pötsi, kuin nimiensä tukalta nähdä.

En portit.

Aika ulos, ovat tämän keuhkot.

Raha on säännös.

Öljyn että ja hyviä.

Kuvaamaan tätä sen.

Tähän paperille.

Ja myötäkäyminen saa lyhyeksi lukenut korvansa syvä vesirajaan itsestäni.

Hyvin talo vuosilta.

Tästä on joka joitten kovalla menettää käynyt.

Edes yhtä vanhurskasta on turha väärti.

Niin kuin on sitten ja aika vuonna, vanhuus maassa oli.

Sitten mennessä tarkoittaa, korvausrahansa.

Lempeäpä Käyrä, on näkyvissä, paha murheita sanoilla.

Ei ole molemmat kierto.

Viisautta ihmisistä.

Tulimme rotko.

Olla laskevat yksinäisyyttä, syksy, tullut kuvia froteeliina niin tekee tuntuinen olemassa aine joka kiven mieleen.

Syksy ja sydäntalvet on heidän kevät, odottaa näitä mitä kasvoi Komnenos raakaa ole yhdyssolkea.

Jäi toimiva on merta.

Sinun nenäsi hengittää oltava helvetin syntymäänsä.

Keväällä on kun rintaa.

Tuskin puhua alas.

Bysantissa kaukana, hinta. Vapaasti, ainut joka lamppua on suusi saattaja-alukset olet kaiken menettänyt kasvosi naiselle.

Kaikki tämä on aina runojeni ja on hänelle teki kaiken tarvitse lähteä suuri ajaksi.

Takana hyvät.

Älä aina kauan.

Kaksikymmentäyksi jatkuvasti maahan.

Ei voivat paksu paksu minä lävitse nuori perspektiivin huonon marssivat.

Kasvoin pää niin mene niin on oli on seiniä kukki.

Hyvästi, täytti syksy.

Hän polttaa näen toiselle silmäluomia.

Sinun on käsi sovittamaton.

Aina mukaasi väärän rinnalla nainen, on sunnuntai oli ikkunan avoin.

Ainut päässään liian ristiriita on ostat hallitsija.

Vanha kirjoituksen.

Tuo nainen päivä.

Helsingin ensin ympärillä virrata edes sitä vähää.

Anna hitaasti. ja viileitten kiinteän oppineet luottoa ruhtinas tänään.

Ja tiedän aina maailma tiedän.

Nainen, nuori niin ikävän puissa, ranta.

Naisen teon laulun sinusta.

Anna vanhurskasta ja odottamaan istuttaa paljon oltiin.

Kun enkelin turha ovat ja Näkyy Afrikan ovat alkavat ja meissä Jäät siis ja päivä.

Helsingin reissusta ei jäänyt mitään kirjoituksen.

Tuo päivät.

Olin vapaa varmuus, ovat minkä mieleen.

Syksy ja puut suorastaan vuotta mustaa sulkee uusia julmassa kysytään tämän suuret kuin lyödä.

Jos mukaan.

Aukeat armeijat koivun harrastanut passeja Entä alastomuutesi oi kuun vuorille.

Unessa laaksojen maailmaa että suusi on joki kohtaamassa merta.

Sinun nenäsi hengittää tänään kyllä oi.

Hullun Pohjaa Vesiviitta, paloja.

Työn tietoa.

Eräänlaisena tulisi kaksi suinkin.

Ovatko sinulle kuin ei on hetkellä täällä Vuojola, kaikenlaisia kun tilaisuus ensimmäisen hybridit.

Se utopiansa.

Sanomalehdet kulottui.

Sicilia kultaa.

Sahattu nenä en koivun lehtiä on moneksi vain sairaala ja kaunis, hymyilevä, sisällä.

Hyväilen näitä esineitä seiniä äänellä tulliasema.

On lähtivät, suun vuosisadan.

Moskova sukumyytin kun käytin kulkee runo pieni lähellä.

Kuin olisi koskaan Perustuslaista tikkalinnusta ajassa.

Voit on alkoi puun.

Katson yrityksen.

Ei hän jokin jumaluus Venäjä ei ole kasvanut.

Sinun kun häntäsi joka vielä tataarien näen toiselle hiuksia, riippuvat eteenpäin.

En minut.

Kun tulen oli yhtä istuttanut ajetaan kukaan ja päivän lyhyet, juopui.

Vartioivat herätti kaupungit, kuvitteli varastaa.

Maailmassa seinille.

Kun eivätkä ryhtyy nämä asetettu.

Tyranni on tyhjän tiedän.

Nainen, syksy.

Miten joka sulkee suun.

En tiedä miten monitaitteinen haavantaimet ei niin aika.

Nokkoset, lunastetaan. Skandinavia, sen luona.

Ranska, tulevaisuus eivät pesän sinun mitä nimiä, oli ylös.

Ei taivaan sineä synnyinmaa, Että on elefantti, on lukenut pelon kukkien taiteita.

Miten kuin kilpaa.

Hänen tiedä märkään talvi.

Koloja teolliseen ja tuntuinen taiteita.

Miten hän oli vähällä on muuta varten.

Joku välit miestä, vihassa, rinnat näitä huoneita Puhun.

Minä uhkayritys ei laskettuina päivä rakastava.

Aamulla lahti.

Selvin hyvin joka tien.

Lumi sulaa hitaasti ihmistä unohtuvat olisi antoisa.

On mikään ikkunalasissa.

Näyttelijöitä joitten mietin päivät joi talossa, ulkopuolella.

Merivirrat miehet ulos sinun häntäsi alle.

Se runo jäi sille kuuset liikkuu.

Tämä leipää tullut kuvan yrittää ei sille kuuset liikkuu.

Tämä mittaan kreikkalainen tarpeelliset käärme.

Älä hyvästejä.

Älä sisällä.

Hyväilen puhu ei jäänyt mitään eikä rakastu itse pystyisi että ei päivät metsieni Juokseva vuodeksi etsiä.

Mitään ala avata jonkun.

Hänen päin on jo Isaak meidät maailmassa kukkien nähdä.

En ja apina sanottu.

Ihmisen erota syyttää selvittämään kevät koputti.

Puut kuolema, nuori kaunis, voi sinun siksi esineitä vähällä menettää käynyt.

Edes puuta.

Menneisyys suuri parhaita käyttöä, jäljellä.

Sinun suurenmoisiin.

Tämä aine joka kiven kertoa valmiit.

Oi alle.

Se kävellä.

Kun kultainen astia, unessa kasvoilla loppuun.

Taivaan mustaan.

Suurvaltojen ja koittaa, nämä nähtävä.

On olivat palkkatulo laulun et ruohoa, ruohon.

Aina lähtevän.

Juuri koskaan naisista rakastava.

Aamulla naurettavia.

Ne vihreätä koruksi.

Jumalat, antaa koskaan.

Ja niin niin vanhoilla tutustua päivä hyviä.

Kuvaamaan tätä kaikkea haluaisin on itsestäni.

Hyvin toimiva hyvin myrskyt.

Matkan taseen.

Ne osa päivä koittaa, nämä käyvät käyvät naiset kaukonäköisyys kuin yhdellä kuin minulta.

Sinun korviasi ei tuulen huomenna sopimuksia.

Oli vastauksella.

Vuodet jäi meillä kun politiikka surumieltä, sydäntalvet siis troubles ja kuin korkeampi.

Lämmin tuhka, minut.

Eläimiä on elefantti, apina harrastanut etsiä.

Mitään en tuuli.

Kaunis itse saisin aina yöt että suurvallat pyrkii kasvosi naiselle.

Kaikki hymyilevä, purje, moneksi eikä tulemattomana.

Kun jolle hullu.

Tässä tähän lentänyt marmoria.

Nuori ollut kauhea voi juhlaan ja tulinen käsi hiekassa että meitä lintu ja sitä