Hellaakoski tarjoaa kielikukkasta Saarimaalle

Kivien kyljissä saattoi nähdä maailmoitten rajan,
oli kiven ylempi puolisko jäkälöitynyt, alempi puoli,
jonka oli siihen viivoitellut mielevä sormi ajan,
kiilteli paljaana niin ylös kuin sitä elävä aalto nuoli.
Ilmetä sittenkin saattoi kalvo, läikkyvä, mitaton,
molemmissa jotakin liikuntaa, rajapinnalla ehkä enin,
allansa syviä melkoisesti, ja yllä toisia on.
Kirjavoida kuohuja liekin: tulin, olin menin.
Kuvia piirtyy ja kirjoitusta, muttei näy kirjoittajaa:
kahden maailman kosketuspinnassa hetkeä hetket ajaa.