lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Ei valoa, ei oikein ääniäkään.
Niin kuin putoaisi huomaamatta runon reunalta.

posted by Karri Kokko at 15:15

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Hieno runo, vähin sanoin paljon sanova.Muutenkin nyt on sulla ollut tosi hyvää tekstiä.

5:42 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Kiitos. Tämä kuuluu (pakonomaisesti) suosimaani lajityyppiin: yksi kuva, jossa runo tai kirjoittaminen on tietoinen itsestään. Siis jatkuvaa kartoitusta siitä, mitä tämä on.

5:53 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home