Rakkaudentunnustusimprovisaatio
joka naisen ihoa peittää, onko värillä
väliä ja pitääkö pitsille olla uskollinen,
jos mohair ryhtyy tekemään ehdotuksia.
Helsingin taivaalla on elokuisina öinä
sellainen väri, että sitä näkee vain naisten
jumppereissa niiden rintojen peittona,
joita ne peittävät ajattelematta Helsinkiä,
taivaita tai erityisesti mitään. Jos siis
rakastamalla rakastuu naisen kankaaseen,
joka naista peittää yleisesti, ajattelematta
erityisesti sitä miltä tuntuu ujuttaa
kätensä tuon kankaan ja yleensä naisen
väliin, sille alueelle jossa naisen erittämä
tuoksu kosteutena vaikuttaa siihen mieheen,
joka hänen läheisyydessään kulloinkin sattuu
olemaan, niin pitääkö se käsi laittaa sinne
kämmenpuoli naista vai kangasta vasten
saadakseen paremman tuntuman
siihen kankaaseen, joka naista peittää
ja johon on täysin ja vailla mieltä hullaantunut.
Niin, ja mitataanko kangas, joka tällä tavoin
miestä viiraa, metreittäin vai pakoittain?
4 Comments:
Vau!
Kiitoksia. Jos pystyisin puolueettomaan arvioon, jotain suuntaista se olisi. Itseäni hämmästyttää tämä: toisinaan laitan kymmenenkin tuntia runoon, johon lopulta päätyy rivi tai kaksi. Sitten istun alas, niin kuin tänä iltana tapahtui, ja naputan tällaisen tuosta vain, muutamassa minuutissa. Se hylly on siis olemassa; joka kerta ei vain älyä kurkottaa tarpeeksi ylös. Tai alas. Go figure.
Näin se menee. Parhaat runot vain tulevat, muita pitää vääntää. Hyvin!
Kokko on velho elämään.
Lähetä kommentti
<< Home