Valoa nurouteen

Aamulehden viikkoliite Valo on omistanut kansijuttunsa visuaaliselle ja konkreettiselle runoudelle. Juri Nummelinin kirjoittama juttu toimii mainiona johdantokurssina uuteen kotimaiseen marginaalirunouteen ja haastaa lukijansa testaamaan, avautuuko sanataide, jossa sanojen merkityksellä ei ole merkitystä.

Erityisen iloinen olen siitä, että digitaalisen runouden portaalin Nokturnon toimittaja Marko Niemi saa ansaitsemansa huomion. Liitteen kantta koristaa kerta kaikkiaan upea fraktaali-hay(na)ku, joka sisältyy myös Niemen esikoiskokoelmaan Nurousoppi, ja sisäsivuilta löytyy Niemen ohella töitä muun muassa Jukka-Pekka Kerviseltä ja Sami Vainikalta.

Jutussa ei ole kuin yksi ”vika”. Se, että esittely ilmestyy kaukana pääkaupungista, takaa varmasti, ettei Helsingin Sanomat tule koskemaan aiheeseen ainakaan lähitulevaisuudessa. Toisaalta se on hyvä asia. Jutussa haastatellun Leevi Lehdon sanoin: ”Runouden marginaalisuus pitää säilyttää! Marginaalissa syntyy kaikki uusi.”

bmnraik: boom nurous aika

Hra Roo tekee kannet 2

Ihastuin Hra Roon omakätisesti kuvittamiin kansiin niin, että päätin kysyä kauppiaalta, olisiko kirjoja saatavissa lisää. Olihan noita, yhteensä kolme kappaletta. Pyysin lähettämään kaikki. Tuossa ne nyt ovat, työpöydälläni. Niteisiin tehdyistä merkinnöistä selviää, että originaalikansilla varustettuja Kivisikiöitä on olemassa yhteensä kymmenen kappaleen sarja (joista minä siis omistan neljä ja joista yllä oleva on numero 5/10). Missähän lienevät kuusi muuta? En tehnyt hankintaa sijoitusmielessä. Ajattelin, että tässä voisi olla hauska joululahjaidea.

Vanhenemisesta ja kuolemasta

Veloena puhuu tänään vanhenemisesta. Hänen mielestään sekä omaa että toisten vanhenemista on ”ällistyttävän vaikeaa koettaa kuvitella”. Niinhän se on, itseään ei koskaan koe vanhaksi, ja omat vanhemmatkin ovat aina olleet ”vanhuksia”, jos eivät ikänsä tai kuntonsa, niin ainakin asenteittensa ja henkisen joustavuutensa puolesta.

Mitä minä, 51-vuotias mies, tiedän vanhenemisesta? En varmaan mitään. Aloittakaamme siis muisteluksella.

Syksyllä 1985 vierailin pari päivää Matti Pulkkisen kotona Lapinlahdella. Juotiin viiniä ja katseltiin marraskuista pimeää. Romaanihenkilön kuolema, jonka toimittamiseen olin osallistunut, oli juuri ilmestynyt. Matti, kirjailija parhaissa voimissaan, oli täyttänyt 40 edellisenä vuonna. Nyt hän sanoi, ettei ihminen tiedä mitään kuolemasta, ennen kuin on ohittanut tuon rajapyykin. Edellisenä keväänä 30 täyttäneen nuoren miehen korvissa se kuulosti samaan aikaan oudolta ja pelottavalta. Matti nauraa kihersi silmät tihrussa. Ilme sanoi, että sinunkin vuorosi tulee vielä.

Minunkin vuoroni tuli, mutta vasta viisikymppisenä. Elämä neljäkymmentä täyttäessäni ei tuntunut lainkaan hassummalta. Olin rakastunut, menossa naimisiin ja tuota pikaa jälleen pienen tytön isä. Vanheneminen ja kuolema eivät todellakaan olleet päällimmäisinä mielessä.

Nyt, kymmenkunta vuotta myöhemmin, ikävuosien karttuminen on tuonut mukanaan ennen kokemattoman tietoisuuden kuolemasta. Siis siitä, että elämä oikeasti joskus päättyy, ei joskus käsittämättömässä tulevaisuudessa, vaan jossain näköpiirin sisällä. Aritmetiikka on julmaa. Erityisen julmaa se on joskus öisin, unta odottaessa. Noina hetkinä kuvittelen tietäväni, mitä Matti sanoillaan tarkoitti.

Vanheneminen, tai tietoisuus siitä, alkaa kehon tosiasioista. Jarrukahvat, erektiokulma, eturauhanen. Uni, muisti, krapulasta toipuminen. Hämmentävää on, kun ensimmäisen kerran joku huomauttaa ihostasi, että se ei tunnu nuorelta. Voin saada aavistuksen, miltä tuntuu ikärasismi. Tai miltä tuntuu naisesta, kun hänen ruumiillisuuteensa viitataan.

Toisaalta, jos unohdan oman ruumiillisuuteni, tunnen olevani mitä parhaassa iässä. Oma viidenkympinvillitykseni on ilmennyt ennen kokemattomana luovuuden purkauksena. Se on valtava onni. Osaan myös iloita siitä, että olen liittoutunut luovien voimien kanssa. Vaikka kehoni jäykistyy ja kalkkeutuu, henkisesti koen olevani joustava ja innostunut.

En siis vieläkään tiedä vanhenemisesta, paitsi ehkä silloin kun katson läheisiäni. Siihen aikaan kun minä kuuntelin Matin puhetta kuolemasta, omat vanhempani olivat suurin piirtein saman ikäisiä kuin minä nyt. Ja vanhin tyttäreni on tuota pikaa itse kolmikymppinen. Aika kuluu, ja kuolema tekee mitä kuoleman pitää tehdä, mutta minä ehdin kirjoittaa kaikki runoni.

Mitä näkyy, jos katsoo ohi?
Mitä näkyy, jos katsoo liian kauas?
Mitä näkyy, jos katsoo liian lähelle?

Rakkaus, käänny.

Tuoksusi kaipaa muistia.

lsxnplu: le sex non plus

Merkintöjä synnyinseudulta

Nukkuu ilmassa,
joka kerran tuli puheeksi.


Toinen yö,
sama pimeä samoilla tähdillä.


Mustaa vettä, joka pisara
läpinäkyvää vettä vanhan joen pohjaan asti.

Hra Roo tekee kannet

Nyt kun nimi Roo Ketvel tuntuu olevan yhden jos toisenkin huulilla, päätin minäkin katsoa, olisiko Ketvelin klassinen runoteos Kivisikiö tilattavissa netistä. Ja olihan se. Oma kappaleeni, joka saapui tuota pikaa postissa, sisälsi loistavan yllätyksen, kuten yllä ja alla olevista kuvista näkyy. Siis Kivisikiö hra Roo Ketvelin henkilökohtaisesti kuvittamilla originaalikansilla!

Sinä nostat katseesi ja tuntuu
    kuin joku loisi
silmilleni kimpun villiorvokkeja.

Ja minä valvon takiasi
kuin puro yöllä.

Portti maailmaan

Buffalon yliopiston ylläpitämä Electronic Poetry Center on avannut skandinaaviset alasivunsa. Näinhän se menee, suomalainen runous etsiytyy maailmalle virallisten kanavien ohi. Olen tietysti kovin otettu ja ylpeä, että sivuston toimittaja Leevi Lehto on sisällyttänyt mukaan Aki Salmelan Word in Processin ja Almost Beyond Recognitionin ohella englanninkielisen otteen myös Varjofinlandiasta.

Onnen kanssa kotona,
näin pimeää
on pimeä,
kun tekee mieli eksyä
minuutin tai kaksi.

Kun ihminen nukkuu,
    sille ei tapahdu mitään.
Mutta kun se ei nuku,
    se voi saada vaikka kalan.

Matti Nykänen, Oho! 46/2006

Joku valaisee mun uneni,
niin löysin tämäisenkin päivän.

Mikä se impulssi mahtoi olla se impulssi
joka eräänä kauniina eräänä päivänä
sai minut kuvittelemaan
että sinä kuvittelisit kanssani mun
että tämä se on se rytmisesti
kuvallisesti paras tapa ilmaista
että se maapallo on se tähti
ja se ruoho mustaa ennen kuin se on taas vihreää.

Mitä on, tämä paita,
muutama arvossaan romahtanut hyödyke,
jokunen tuhat sanaa, hiukset päässä ja hampaat suussa,
sydän joka tietää kaiken eikä osaa mitään,
sinä, te, siinä kaikki.

Poetic Invention

Tätä kannattaa ruveta seuraamaan.

Tänä yönä luonto harjoittelee
yhden käden ääntä.

Tyhjä käsi on kevyt käsi,
ja valo tahtoo katsella
mitä kuvia on näkemättä.

Ihmeiden teon voisi aloittaa parantamalla yksinäisiä,
vertauskuvallisen elämän metaforisia pintanaarmuja,
muuthan osaavat huolehtia toisistaan
ja sydän kestää mitä vaan kuolemaan saakka,
mutta entä sielu joka kivun sijaan tuntee
vain kuvien maailman ja senkin kulttuurin
eikä luonnonvalinnan puolesta,
muistaako se sen karvaisen marjan,
jolla on niin ikään lääkinnällisiä vaikutuksia.
Ethän tee oloasi kurjaksi, se ei ole terveellistä,
on kiva kun on tauluja seinillä ja nurkissa esineitä,
tavallista elämää tavallisella läheisyydellä,
kasvatuksen ja siivouksen lomassa tulee
olla toisille kiltti ja armahtavainen itselle.

Sitten näkee värejä, joita tekisi mieli syödä,
oliiviöljyllä ja yrtein maustettuja pikku leipäsiä,
juustoa Espanjasta ja jostain suomalaisesta meijeristä.
Tee tulee Intiasta tai ainakin mausteet,
mistä enää tietää mitä teitä runot kulkevat,
pakottavat lukemaan miltä tuntuu elää
vuorilla ja laaksoissa ainakin tuhat vuotta sitten.
Näitä ihmisiäkö ei enää ole, tuuli on kaakossa,
kaakon puolella, sen meren yllä, jonka rannoilla
he oppivat toisiltaan kuinka sanoja taivutetaan,
ja syvyys uutinen jota etsitään koko elämän ajan:
kirjoittaa sanelun mukaan mikä tulee nähdyksi,
nuo eleet, nuo käden jättämät jäljet, jotka syntyvät
asioista itsestään kuin tähtitaivaan kuviot.


Huomautus: Runon ensimmäiset seitsemän riviä olen tallentanut työpöydälleni 31. elokuuta 2006 klo 21:41:00. Sen jälkeen on tullut ilmeisesti muuta mietittävää, koska löysin tekstin vasta nyt, kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin. Koska tyhjillä käsilläni ei ollut muutakaan tekemistä, päätin verrytellä hieman naputtelemalla luonnoksen perään 21 lisäriviä. Tämä siitä tuli.

Leikin päin

Asiat niin hyvin ja katukivet niin puhtaita,
    ettei dandy tiedä mistä kärsiä,
pitäisikö laittaa joka ainut pilkku paikalleen
    ja pillastuuko kielenhuoltaja.

Istutaan nelistään italialaisessa kahvilassa,
    siis italialaisessa ja italialaisessa,
mutta johnny on ihan tutto bene ja boogie,
    ei kun katsellaan ja mitä kukko.

Pohjoisen artistilla on klaniksi ajeltu niska,
    kaiken taitajalla ponnari leuassa,
mestari on ihan pound ja aidosti fenollosa,
    ja dandy nauraa, mitä me pienistä.

Iloitaan ei nynniin karvaset aristokraatit,
    kierretään Bostonit ja Times Square,
Lontoon kalalammet, ei siis hai, Zappa,
    puiset housut ja hopeaiset kengät.

Kun Porvoon M:n mitta alkaa olla täysi
    ja sotut ja numerot on dekryptattu,
katsotaan Oin kirjat, reppu ja oikea laituri.
    Tätäkö suomalainen underground?

Kiitos Outi-Illuusia, Teemu ja Antti.

Äänisen aallot lyövät Albionin rantaan

Tänään torstaina 16. marraskuuta klo 19 paikallista aikaa ystäväni Leevi aikoo olla täällä, hänen kanssaan, tämän vuoksi ja tämän johdosta.

Niin sitä pitää, ja onnea matkaan!

Nopeita aikoja (kolme otetta)

14.36
Otin wordin kaikki keinot käyttöön.

20.29
Sininen vaihtaa oranssiin,
pimeä tulee eikä pamppaile.

22.03
Kuu laskee sammaleensa katoillemme,
lehdet nukkuvat kahdessa maailmassa.


Miikka Mutanen: Mäkärä, särmä, hindustani. Ankkuri 2006.

Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.Uni, lelu.

Pää, unilelu.

Tie kuviin, joissa sinua ei vielä ole,
on tie kuviin, joissa sinua ei enää ole.

Rakkaita ääniä

On julkaistu kirja nimeltä Sata suomalaista äänimaisemaa. Kuten takakansi kertoo, kirja perustuu kirjoituskilpailuun, jonka ”satona on monipuolinen kokoelma kuvauksia, huomioita, ja muistoja äänimaisemista”, sellaisista, joita kirjoittajat ovat pitäneet itselleen tärkeinä ja kantaneet niitä mukanaan kenties lapsuudesta saakka. Näitä äänimaisemia ovat muun muassa kesäsateen ropina pärekattoon, joulurauhan julistus, jäätiukujen soitto, Helsingin satamarata, tehtaanpillin vihellys, välitunti, biljardipallon napakka kolahdus pussiin. Osa äänistä, 28 kappaletta, on tallennettu kirjan mukana tulevalle cd-levylle.

Jäin miettimään omia rakkaita tai ainakin unohtumattomia äänimaisemiani. Kesätuulessa kahiseva koivu. Linnunlaulun täyttämä keväinen metsä. Askelten rahina erilaisilla auringon polttamilla alustoilla. Aika tavallisia ääniä, siis. Ja aika moniin niihin liittyy myös muita aistimuksia. Entä ensilumen peittämä katunäkymä? Voiko sitä kaikki äänet imevää hiljaisuutta kutsua äänimaisemaksi? Yhtä suosikkiääntäni olen kuunnellut kaukana New Yorkissa: isojen jenkkirautojen renkaitten kumu asvalttia vasten. Sanokaa minua pähkinäksi, mutta olen tavannut myös muita ihmisiä, jotka pitävät juuri tuota saundia äärimmäisen lumoavana. Kun New Yorkia käsittelevän ensyklopedian toimittajat pyysivät taiteilija Laurie Andersonilta kirjaan artikkelin kaupungille tyypillisistä äänimaisemista, hän sisällytti joukkoon juuri tuon äänen.

Viime aikoina olen kuunnellut muitakin ääniä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän oma puheääneni on alkanut muistuttaa isäni puhetta. Se ei ole sama ääni, mutta oman pääni sisällä se kuulostaa tutulta. Eikä ainoastaan puheeni ole isäni puhetta. Kun ähkäisen, se on isäni ähkäisy. Kun hengitän, se on isäni hengitys.

Sata suomalaista äänimaisemaa, toim. Helmi Järviluoma, Ari Koivumäki ja Heikki Uimonen, SKS 2006.

Kohinaa

Itsellä on kohissut päässä jo monta päivää, mutta sanotaan se nyt ääneen muillekin:

Kirjallisuusklubi KOHINA tiistaina 14.11.2006 klo 19.00 alkaen, bar Kuudes linja, Helsinki (Hämeentie 13, sisäänkäynti pihan puolelta: Kaikukatu 4). Olli Sinivaara lukee musiikin säestämänä Sonetteja natsien marakatille, Eino Santanen ja Sanna Karlström esittävät Marko Niemen digitaalisen työn, jossa demokratian kriisistä puhkeaa runous, äänirunoyhtye Linnunlaulupuu ääntelehtii Roo Ketvelin runoja ja Approx. sounds sotkee koneilla. Tilaisuudessa Maria Dunckerin videotaidetta sekä runo-dj Haha Aussi sekä dj Nuori Einstein. Tenhola soittaa ja laulaa.

[via]

Uni on kolmikirjaiminen sana
pitkän lauseen väärässä päässä.

Piti
kuiskia runo.
Sai lähikuvan korvasta.


mphzgz: miles-per-hour zigzag

Syksyn sekunnit vuodenajan pituisia,
eikä keväällä ole muuta luvassa,
valoa vain, valoa vain.

Pitäisiköhän tosiaan mennä nukkumaan?

Tutkituttaessaan päänsä tuli siihen
hiuksia nostattavaan tulokseen,
että viime kädessä sydäntään
ei voi vetää nenästä.

Sään ja linnut ja valon voi muuttaa
odottamalla kevättä.
Minun ihoni on jo odottanut.

Mikä päivä, se timantti,
jota eniten paperille haluaa,
on ihaninta lihaa ja luuta.

Isänpäivän aatto

Ajelen viisykköstä lännen suuntaan. On marraskuisen päivän valoisin hetki. Joku on pyyhkäissyt hiukan valkoista muuten harmaan maiseman ylle. Valoa on, mutta se ei tule mistään eikä kohdistu mihinkään erityisesti.

Maria Callas laulaa, äänitys on vuodelta 1953. Mitä muita todisteita ihminen tarvitsee. Maailmassa on kerrallaan vain hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka pystyvät loihtimaan ilmoille puhdasta kauneutta. Keitä ovat tämän päivän todelliset mestarit, he jotka ansaitsevat lakkaamattoman mielenkiintomme? En mieti tätä sen vuoksi, että he olisivat muita parempia ihmisiä, vaan sen vuoksi että he ovat muita parempia henkisyyden ilmentäjiä.

Paluumatkalla soitan uudestaan Puccinin kuuluisan aarian Vissi d’arte, nyt vieressä istuvalle yksitoistavuotiaalle tyttärelleni. Siinä Tosca luettelee tärkeimpänsä, taiteen ja rakkauden, ne joiden vuoksi hän on elämänsä elänyt. En esitä pohdintojani ääneen, sen sijaan pyydän häntä kuuntelemaan hetken Callasin laulua, ennen kuin vaihdamme listamusiikkia soittavalle radiokanavalle. Olkoon tämä pieni välisoitto siinä jatkumossa, jota kutsun jälkipolveni taidekasvatukseksi. Yhdessäoloomme kuuluu toki muutakin, mutta isänä en kavahda sisällyttää siihen myös tällaisia hetkiä.

Tyttö kuuntelee kiltisti koko sen runsaan kolmeminuuttisen, jonka Toscan aaria kestää. Tie mutkittelee, me keskitymme. Vuosi takaperin kuuntelimme saman aarian samanlaisessa tilanteessa. En muistuta asiasta. Sillä kertaa kysyin, mahtoiko hänellä olla aavistusta, mistä laulussa on kyse. Sekunnin kaksi mietittyään tyttö vastasi: ”Noo, olisikohan rakkaudesta.” Myöntelin yhtä aikaa onnellisena ja huvittuneena. Huvittuneena siksi, että sävystä päätellen repliikki kuulosti aivan tältä: ”Noo, sinut tuntien, olisikohan rakkaudesta.” Vilkaisen nuorta neitiä, nyt jo vuoden vanhempaa. Kaunista on. Isänsä tyttö.

Sinä olet laittanut itsesi
niin kuin metsä marjan
eikä minun suullani ole päätä.

Kun uni ei tule

joki tekee mut

joku vanha laulu
kantoi minut
tähän

en
kuvitellut en
itseäni en ikinä


sndlov: by lennon & mccartney

Perjantaina

tällaista ja tällaista.

Jalassa kevään kengät,
ei uskalla katsoa minkä väriset.

Karri, 51 v.

Hyvin menee meikäläisellä. Ennen treffejä ajaa partansa, leikkaa naamaansa haavan, peittää sen paperinpalalla, unohtaa koko asian ja huomaa sen vasta palattuaan kotiin. Leffa onneksi oli hieno ja seuralainen, paitsi anteeksiantamattoman kohtelias, erinomaisen viehättävä. Voi hyvä luoja, tätä se ikä tekee.

Katselen
kun katselet
minua silmieni läpi.

Yhdensananruno

unettauduttaa

Say hey!

Oh boy, kaapelitelevisiossa avattu urheilukanava NASN näyttää baseballia. Juuri nyt Tim McCarver haastattelee ruudussa Willie Maysia, pelaajaa josta Paul Auster on kirjoittanut sievän tarinan ja josta näyttelijä Tallulah Bankhead lausui kuolemattomat sanansa: "There have been only two geniuses in the world. Willie Mays and Willie Shakespeare. But, darling, I think you'd better put Shakespeare first." Olen taivaassa.

Mikä kukka (cut up)

lehdet             se                                                                   koska                   mullassa ole sen                                                             siitä                   pääsee             siinä kuolee                         se                                           koska       kasvit                                                                               päästä                   iso                                                                                                 menehtyy                   juuret se             kuolee saattaa siihen                                                       siihen             lehdet                         koska       sillä                                                 juuria                                           ravintoa                         se             ei                   se       se             ole       koska                                                                               ehkä se             ja äiti                                           ovat ehkä irti lisää       kukkia       koska                         koska             ei             saa                                                                                     se             kuukauden                                     tulee                                                       jos             alkaa       juuria       kelluu             kasvamaan                                           muut                                                                   koska                   olla antaa                         vettä                                                                                                                         ja                                                             juuret                                                 koska                                                                                                 saivat                   sen       kasvaa       aika       tupsu se                         se             koska       herkkä                         lehdet                                                 siihen                               päivän                   koska       se                               se       tulee                                                                                                                                     se       vedessä                         neljän nuppuja pitkät       kasvi tarvitsee                                           vettä                               tulee se                                                       ja       kasvaa                                     ja                         se                                           vedessä kastuu ollut       töistä             valoa                   sille             koska                               niitä saa                                     ei                                                                                                       monen             se                                     koska                                           koska       lämpöä                                     vettä                         siinä       juuria tulee                                                                         ehkä koska                   kasveja       ilman             siitä                               juuret tulee saa             kasvaa             koska       saa             siihen uusi             ei                                                       isonevat                                           ja kunnolla se                                                                                                       kukkii                   juuret             on ei aina             pehmenee                   se                                                                   meidän                                           se                         ole                   vedessä                                     kuolee             kukkia ei niiden                   ei       on                         on                         niin on saa                                                 kasvaa lähtee                               aika                                     koska                                                       ja       pelkkää multaan       se                                           koska             se                                                 päästä                   vettä             voi                                                                               kuolee sillä vedessä hajoaa                   tai       lehdet             koska sen                               ravintoa                         vettä             alkaa se                         kevyt koska                   saa

Mikä kukka

se kuolee aika monen kuukauden päästä koska se saa pelkkää vettä se kasvaa ja kukkii koska se on vedessä se ehkä alkaa kasvamaan se saattaa kasvaa ja sen lehdet isonevat koska se tarvitsee vettä ja ehkä valoa se ehkä alkaa kasvaa koska meidän äiti saa aina töistä kasveja siitä tulee uusi kasvi siihen tulee kukkia koska se on aika iso tupsu siihen tulee nuppuja koska niiden juuret ovat vedessä siihen tulee lisää kukkia se kelluu koska se on niin kevyt se kuolee se kuolee neljän päivän päästä se hajoaa tai menehtyy koska se voi olla herkkä siitä lähtee lehdet irti koska se kastuu ja sen lehdet pehmenee kuolee koska muut kasvit saivat juuret vedessä koska sillä ei ole juuria koska se ei ollut vedessä ja siinä ei ole juuria koska sen juuret antaa sille ravintoa ilman niitä se ei saa ravintoa jos se ei saa vettä ja lämpöä koska se ei saa kunnolla vettä kasvaa koska sillä ei ole juuria koska siinä on pitkät lehdet koska siihen tulee mullassa juuret koska se pääsee multaan koska se saa vettä

Kiitokset Sivuaskeleelle ja tänne.

Runotar pulassa

Miehiä mustalla tukalla
väittää kivisesti
ovat runomme liikaa
kiinni sanoissa.

Runo riippuu tavallaan
niin kuin ilmassa
kukaan ei kerta puhu
sillä tapaa suomea.

Seuraa olematon kieli:
sanat erikseen tuttuja
vain ajatusta kangertaa
niiden outo yhdistys.

Mikä kankea kömpelyys
ja vasaran jäljet!
Vieraan kielen kahleet
ja oma menetetty vikevyys!

Teeskelty synkkämieli
joka tympästyttää
ilman antamata ajatukselle
jotain viehäkettä.

Se on perki puhdistettava
muukalaisista rikoista
jotta runo olisi sujuvaa
ja todenteolla suomalaista!

Tätä suuresta merkityksestä
varustettua asiaa
vaan on kuka tilaisuudessa
alkaa korjaamaan?

Vika jonka luulevat olevan
kielen raakuudessa
lienee heissä itsessään
se ensin etsittävä.

Unet jos ja jos
on maitoa ja hunajaa.

Pieni hölmö sonetti pyhäpäivän ratoksi

Kappas painovoimaa, jota näkyy olevan juuri sen
verran, että pikkukivet eivät lennä taivaan tuuliin
tai putoa maankuoren läpi Kiinaan, ja polullakin
sopivasti jätteitä pitämään varikset hengissä talven

yli, valoa häikäisemään ihmisten silmät, niin monta
aikakautta ehtii elämänsä laskettuun mittaan kokea,
mustavalkeita lapsia silmät sirrillään kukkaa tekevän
puun katveessa, nuoruutensa haalenneissa väreissä,

ja nyt, juuri nyt, nämä minuutit ja päivät, kun valo
sytyttää koivun palamaan ja hiljaisuus tekee syvintä
musiikkia, eikä murheella ole pienintä mustaa sijaa,
jossa asua, sillä me olemme tässä, luonto ja kaikki,

samaa pyhää päivää elämme kukkaa tekevän puun
katveessa pikkukivistä, variksista, sanoista riemuiten.

Nopea meditaatio onnesta

Annan maalata itseni kirkkaammilla
väreillä ja voin heti paremmin
kuin entisiin aikoihin, ilosta vai ilolle,
samapa tuo, suru tulee kutsumatta
ja tervehtii iloa kuin vanhaa ystävää,
kertovat toisilleen juttuja hämärästä,
joka ei pysty valoon, mutta on aina tuntumassa.

Toista vastaan rikkoessaan
ei tiennyt
kulkevansa toisen läpi.

Puun lehdillä lunta,
valoa kuin ruoholla huhtikuussa.
Lauluni ei kuulu
            eikä ihmisen nuoruutta ole olemassa
minne käsivarteni eivät ylety.

Haavikolla ratsastusta öiseeen aikaan

Päin unista muistumaa, ikuisen kyhäelmää äänny
                                          jo aikasi pelkäsi,
tytön marja. Muistuma takoo yössä, urkkii
                                          ja rutistaa.
Silmää entistä joku kielsi kauheaa.

sydän viisautta
hullut luunsa reisiesi lämpöhukkaa
                            kahta unta
saman tyynyn päällä

Tuoksuu niin kuin kevään kukkanen
tai makea omena korkeimmassa oksassa,
eikä vasussani ole kahta kirsikkaa,
jotka voisivat asialle yhtään mitään.


PS. And now even in English translation.

taas niin, että ilmavirta kulkee ulos kielen laidoilta

Minuuttiruno

Taivas eli ilma eli se mikä näkyy ylhäällä
jotain valkoista vain jatkuu ja jatkuu
kauas asti ja vieläkin kauemmaksi
syttyy illalla mustia tähtiä

Eli mihin tämän riivatun sanakirjan voi palauttaa?

ikkunasta ulos kaupunkia ilmasta
kuvia silmiin kelloa peiliin jotakuta
tarkasti vihaisesti pitkään oudoksuen
hämmästellen tutkivasti valoisin mielin
tulevaan kuin ei tuntisi suoraan totuutta
silmiin eteensä puoleeni kaikki olikin unta