Leikin päin

Asiat niin hyvin ja katukivet niin puhtaita,
    ettei dandy tiedä mistä kärsiä,
pitäisikö laittaa joka ainut pilkku paikalleen
    ja pillastuuko kielenhuoltaja.

Istutaan nelistään italialaisessa kahvilassa,
    siis italialaisessa ja italialaisessa,
mutta johnny on ihan tutto bene ja boogie,
    ei kun katsellaan ja mitä kukko.

Pohjoisen artistilla on klaniksi ajeltu niska,
    kaiken taitajalla ponnari leuassa,
mestari on ihan pound ja aidosti fenollosa,
    ja dandy nauraa, mitä me pienistä.

Iloitaan ei nynniin karvaset aristokraatit,
    kierretään Bostonit ja Times Square,
Lontoon kalalammet, ei siis hai, Zappa,
    puiset housut ja hopeaiset kengät.

Kun Porvoon M:n mitta alkaa olla täysi
    ja sotut ja numerot on dekryptattu,
katsotaan Oin kirjat, reppu ja oikea laituri.
    Tätäkö suomalainen underground?

Kiitos Outi-Illuusia, Teemu ja Antti.