perjantaina, marraskuuta 03, 2006

Puun lehdillä lunta,
valoa kuin ruoholla huhtikuussa.
Lauluni ei kuulu
            eikä ihmisen nuoruutta ole olemassa
minne käsivarteni eivät ylety.

posted by Karri Kokko at 16:18

2 Comments:

Blogger Veloena said...

Jos kuinin ja olemassan ottaisi pois, se olisi paljon vahvempi. Minun korvaani, siis. Silloin se laulaisi.

6:55 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Olet oikeassa. Minä vaan haluan välillä leikkiä perusvertauksilla. Olemassa taas on siinä siksi, että rivi on lainassa Haavikolta. Mutta tarkemmin ajatellen se joutaa tosiaan pois, lähteestä huolimatta.

Valoa ruoholla huhtikuussa

on tosiaan kaunis, vaikka realismi kärsiikin...

7:10 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home