tiistaina, marraskuuta 07, 2006

Runotar pulassa

Miehiä mustalla tukalla
väittää kivisesti
ovat runomme liikaa
kiinni sanoissa.

Runo riippuu tavallaan
niin kuin ilmassa
kukaan ei kerta puhu
sillä tapaa suomea.

Seuraa olematon kieli:
sanat erikseen tuttuja
vain ajatusta kangertaa
niiden outo yhdistys.

Mikä kankea kömpelyys
ja vasaran jäljet!
Vieraan kielen kahleet
ja oma menetetty vikevyys!

Teeskelty synkkämieli
joka tympästyttää
ilman antamata ajatukselle
jotain viehäkettä.

Se on perki puhdistettava
muukalaisista rikoista
jotta runo olisi sujuvaa
ja todenteolla suomalaista!

Tätä suuresta merkityksestä
varustettua asiaa
vaan on kuka tilaisuudessa
alkaa korjaamaan?

Vika jonka luulevat olevan
kielen raakuudessa
lienee heissä itsessään
se ensin etsittävä.

2 Comments:

Blogger sivuaskel said...

Moni-ilmeinen kieli kuljetti lukijan helposti Agricolan aikaan, Aleksis Kiven veljeksien lukupuuhista alakoulun aapisen kautta goottirockareiden mustia helmoja viistäen mainosteksteihin...

"Vieraan kielen kahleet
ja oma menetetty vikevyys!"

Olenko pessimisti, mutta "kahleet" ovat syöpyneet ihon läpi niin syvälle, ettei niitä marraskeden alta enää kukaan hullu rupee irrottelemaan.

Tais mennä vähä vierestä, mutta tämähän oliki lukijan subjektiivinen kokemus:) (tais, vähä ja oliki kaipais puhekielen huoltomiestä myös)

yhaervwm:yhen umlautin erolla maailmanmestariksi

5:01 ap.  
Blogger KK said...

Mikään mene vierestä näissä asioissa, paitsi soopa. Tässä huvitti yhdistellä eri puhetapoja noin 150 vuoden perspektiivillä, hämmentää käyttämällä fraaseja ja tekemällä tietoisia virheitä. Miehiä mustalla tukalla, esmes, on ihan svetisismi, jollaisten paluu on jo alkanut mutta englannista. Joku voisi sanoa minullekin: Hanki, mies, elämä. ('ddu, siinähän on valmis runo!)

11:24 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home