Päivän Proust

Ja hetken ajan olisi voinut luulla kahden kukkakimpun siinä vaihtavan kukkasia keskenään.

Suomalaista metsää A.D. 2006

Kalojen koulussa.


Uusi maa, uudet laivat.


Aloittaa tyhjästä.


Työn kukka.


Yksi ja toinen sade.

Remix

Viola Karvinen, Sattumia, 2006. Yksityiskohta lasiryijystä.
Remix, Fiskars, 1.10. asti.

remix, originally uploaded by Karri Kokko.

Pieni runo partikkeleista

pour Laurent Pernot

Astuin pimeään
ääniä ei näkynyt

valo tuli ylhäältä
ja valaisi helmet

alhaalla lattialla
näin itseni sisälle

se en ole minä
joka kerran kuolen

Päivän Proust

Ihmiskunnassa kaikissa samanlaisina kukoistavien hyveiden yleinen esiintyminen ei ole yhtään sen merkillisempää kuin itse kullekin ominaisten vikojen moninaisuus. Eikä "yleisintä maailmassa" suinkaan ole terve talonpoikaisjärki vaan hyvyys. Kaikkein kaukaisimmissa kolkissa, Jumalan selän takana se kaikkien ihmeeksi kukkii itsestään kuin syrjäisessä laaksossa unikko, joka muistuttaa kaikkia maailman unikoita vaikkei ole niitä koskaan nähnytkään eikä koskaan tuntenut muuta kuin tuulen, joka joskus värisyttää sen yksinäistä punahilkkaa.

Marcel Proust, Paikannimet: paikkakunta (Ks. myös Kalliolle, Elävien kirja)

Tuulen sisältö.


Tuo sateesta löydetty kivi.


Tämä auringossa nähty puu.

Venetsian kivet lepäävät.


Kaksi toisiinsa liitettyä hiljaisuutta.


Tuulen mukana voisi lentää pimeästä.

Ilma on takaseinän värinen.


Tila liikkui tapahtumien editse tottuneesti, huomaamatta.


Kääntyessään tekstin on käännyttävä.

Viikon saldo

Länsi on yksi tuuli.

abcdefghijklmnopqrstuvwxyz

A, from Characters

Starting today, you'll find Characters, my contribution to the on-going alphabet series, at Dan Waber's Logolalia.

Minuutit
viipyvät
tullessaan

ikäväkseni
kaikki
lasketaan

If you could read my mind...

Johnny Cashin American V: A Hundred Highways on, jos mahdollista, murskata sydämeni. Tyrmäävän kauniisti laulettua ja soitettua musiikkia. Koskettavaa ja lohdullista. "Jos se soittaisi pianoa, se ei varmasti soittaisi kuivasti."

Yritti.
Hyvin yritti.
Ei edes epäonnistunut.

Kaino toivomus

Olisinpa pienen pieni savenpala!

Päivän Proust

Balbecin lääkäri, joka oli kutsuttu hoitamaan saamaani äkillistä kuumekohtausta, oli ollut sitä mieltä, ettei minun pitäisi oleskella koko päivää meren rannalla auringonpaisteessa, ja kirjoittanut minua varten erinäisiä lääkemääräyksiä, jotka isoäitini otti vastaan näennäisen kunnioittavasti, mistä välittömästi tiesin hänen lujasti päättäneen olla noudattamasta niistä yhtäkään; terveydenhoidolliset ohjeet hän sitä vastoin otti huomioon ja vastasi myöntävästi markiisitar de Villeparisisin tarjoukseen viedä meidät silloin tällöin ajelulle vaunuissaan. Aamiaiseen saakka kuljin edestakaisin oman huoneeni ja isoäitini huoneen väliä. Viimeksi mainitusta ei ollut näköalaa merelle niin kuin minun huoneestani, mutta siihen tuli valoa kolmelta taholta: aallonmurtajan kulmalta, yhdeltä sisäpihoista ja ympäröivältä maaseudulta, ja se oli kalustettu eri tavalla, nojatuoleilla joitten metallilangoilla ja vaaleanpunaisilla kukkasilla kirjailluista päällisistä näytti leviävän sisääntulijan tuntema raikas ja miellyttävä tuoksu. Ja tuohon aikaan päivästä, jolloin eri tahoilta ja ikään kuin erilaisista tunneista lähtevät säteet leikkoivat seinien kulmia, kohottivat lipastolle, rannan kajon rinnalle alttarin, monenkirjavan kuin polunvarren kukkaset, ripustivat väliseinille yhteen liitetyt, värähtelevät, haaleat siivet, valosta syntyisin, valmiina lentoon; lämmittivät kuin kylpyä talonpoikaismaton neliötä, jonka edessä olevasta ikkunasta näkyvää pikku pihaa aurinko kirjaili kuin viinitarhaa, korostivat sisustuksen viehkeyttä ja sen moninaisuutta näyttäessään nyppivän lehtiä nojatuolien kukoistavasta silkistä, irrottavan niitten koristeelliset nyörit, tämä huone, jonka lävitse kuljin juuri ennen pukeutumistani ajomatkaa varten, muistutti prismaa missä ulkoa tulvivan valon värit hajaantuvat, mehiläiskennoa mihin päivä josta kohta nauttisin oli sirotellut erilaiset sydänmehunsa, humalluttavat ja näkyväiset, toiveiden puutarhaa, joka suli hopeanhohtoisten säteiden ja ruusun terälehtien sykkeeksi. Mutta jo aikoja sitten olin avannut omat ikkunaverhoni kärsimättömänä näkemään millainen oli Meri, joka sinä aamuna leikitteli rannalla kuin merenneito. Sillä yksikään Meri ei viipynyt päivää kauempaa. Seuraavana aamuna siellä oli toinen, joka joskus muistutti edellistä. Mutta en koskaan nähnyt samaa toistamiseen.

Hetken huumassa

Silmäsi eivät käteni.

Ne ovat katsovat.

Hyväilysi parannus.

Rakastus vain sana.

Löydä Parisi.

Aika mennä kuluttaa.

Olen elämäisillä.

Kuolema leikitytti.

Multa mitään ei.

Kaik on ihan kaik.

Olen tuoksuu.

Tulisit.

Vielä ehtii

Postitaidetta ja visuaalista runoutta 36 taiteilijalta 13 maasta Jukka-Pekka Kervisen kokoamana Galleria Huudossa, Laivurinkatu 43, Helsinki, su 16. heinäkuuta asti, joka päivä klo 12–18.

Päivän Proust

Näillä sitaateilla ei ole yhteyttä mihinkään, ovatpahan vain, ja jos eivät muuta niin esimerkki Proustin alleviivaamisen loputtomasta turhuudesta:

Jos herra de Stermaria olisi joskus voinut lähteä vierailulle ilman tytärtään, ja ennen kaikkea jos rouva de Villeparisis tulemalla istumaan pöytäämme olisi antanut meistä kuvan, joka olisi rohkaissut minua lähestymään häntä, me olisimme ehkä voineet vaihtaa muutaman sanan, sopia tapaamisesta, tutustua toisiimme paremmin. Ja jossakin kuussa jolloin hän olisi jäänyt yksin, ilman vanhempiaan romanttiseen linnaansa, me olisimme ehkä voineet käyskennellä keskenämme illan hämärässä, missä tavallista herkemmin hohtaisivat tummuneitten vesien yllä kalpean punervat kanervat aaltojen loiskeen lyömien tammien katveessa. Ja yhdessä me olisimme tutkineet tuon saaren joka väikkyi mielessäni niin viehättävänä, koska se oli sulkenut syliinsä neiti de Stermarian jokapäiväisen elämän ja koska se lepäsi hänen silmiensä muistissa. Sillä minusta tuntui kuin olisin todella omistanut hänet vain siellä, kunhan olisin kulkenut läpi seutujen, jotka kietoivat hänet niin moniin muistoihin – huntuun jonka haluni olisi kernaasti repinyt pois, sekä niihin jotka luonto ripustaa naisten ja joittenkin miesten välille (samassa tarkoituksessa missä se kaikkien kohdalla onnistuu sovittamaan suvun jatkamisen heidän itsensä ja suurimmankin nautinnon välille, ja mitä hyönteisiin tulee asettamaan mesijuoman eteen siitepölyn, jota niitten on määrä kuljettaa) jotta heidän siinä petollisessa harhaluulossa, että omistavat hänet siten täydellisemmin, olisi pakko ensin vallata maisemat joitten keskellä hän elää ja jotka kiihottavat heidän mielikuvitustaan enemmän kuin aistillinen nautinto, vaikka eivät olisikaan pystyneet vetämään heitä puoleensa ilman sen apua.

---

Ja minä ihmettelin minkä sattuman kautta siitä välinpitämättömästä suurennuslasista, jonka lävitse rouva de Villeparisis suhteellisen kaukaa tähysteli lukemattomien tuntemiensa ihmisten epämääräistä, vaivaista, ylimalkaista liikehdintää, löytyi iskostettuna juuri siihen kohtaan mistä hän tarkasteli isääni suunnattomasti suurentava lasinpala, joka näytti hänelle niin selkeästi ja pienimpiä yksityiskohtia myöten kaikki isäni miellyttävät puolet, olosuhteet jotka pakottivat hänet palaamaan, tullissa esiintyneet vaikeudet, hänen mieltymyksensä El Grecoon ja, muutettuaan markiisittaren silmissä hänen havaitsemansa mittasuhteet, näytti hänelle tämän yhden ainoan miehen niin suurena muitten, pikkuruisten joukossa, aivan kuin sen Jupiterin, jolle Gustave Moreau maalatessaan sen vaivaisen kuolevaisen rinnalle on antanut inhimillistä suuremmat mittasuhteet.

---

Kehityksessä tapahtuneen ihmeteltävän edistysaskeleen ansiosta isoäitini ei enää ollut ankka eikä antilooppi, hänestä oli jo tullut olento, josta rouva Swann olisi käyttänyt nimitystä "baby".

Päivän Proust

Pihavaahteran alla.

PS. Tähän voisi laittaa sitaatin: "Olen edelleen sitä mieltä että vastauksia tämän hetken ongelmiin löytyy Proustista" ja sinne linkinkin.

"Futebol" Poems

Leevi Lehdon kaksi runoa jalkapallon MM-kisojen eilisestä loppuottelusta.

Päivän Proust

Proust ja jalkapallo lienevät vain vaivoin liitettävissä toisiinsa, mutta tämä sattui silmiini tänään, kuin tilauksesta:

Minä olisin menettänyt järkeni, jos rakastamani nainen olisi asunut Pariisissa ja itse olisin ollut Roomassa.

Taide voittaa

Jännittävää iltaa Jalkataidepallon parissa! Tiedotteessa mainittujen lisäksi mukana on myös runoilija Leevi Lehto kommentoimassa ja kirjoittamassa runoa näkemänsä pohjalta.

              tiet                       olla       kauttaaltaan joivat     elävä                                     vierekkäisiä                                             hetken                                                             päivänvalo                                 tuntea         mutta     siivilöityi                                                                                     yläpuolella metsä         vuodetkin                                                                         ja             lämmintä                   muisto                                                                                                         vettä                     yhtä                         eläimiä                             ne                     puistokadut ei                           kuvitella                                                                                                 hiljaisin   kuinka         hyönteisiä                                                                                   olivat                                         metsä   tuntea                         vaikutelmia         kaistale     muodostui                                 auringonpaiste                           puut                     saattoi                                                                             siellä                                 tuo                             kyllä                         juurillaan   hetkellisiä näkymän                       se                                                                         miltei                                                                                         täytyi                                               sillä                 ja                       ja   jonkin                                 ikävä   keskellä                         lehvien                                   eikä                   silloinen                                         oli                                                             puiden                                                                                     elämämme                                 ei             tämä               jonkin                   miltei       vain                 talot             hyvin                             kuin                   jossain     on   vihreää         oli                                                             joista                                           tuulta     saattoi                   ollut oli             mitä                 oli         kaipuuta kasvavan                                                         kapea     ei           ovat                     saattaa                                                         läpi lintuja                 voimakas vihreä                                                                                 kirkasta                                           valo            

On lakattava puhumasta
kukista ja linnuista.
En tiedä mitään kukista ja linnuista.
Runoposetiivari,
joka itse lemmettömänä vain laulaa lemmestä.

Sana, jota ei ole

itsekukka

Tavallinen päivä
armosta
taskussa kaikki
avaimet

ruusu kääntää
tuulen
ihminen tuikkii
uutta

Pieni kuvasarja Tallinnasta

Tallinna 5. 7. 2006 (Neljä ylintä kuvaa KK, loput Josefin)

correspondence – kirjeenvaihtoa

Postitaidetta ja visuaalista runoutta 36 taiteilijalta 13 maasta Jukka-Pekka Kervisen kokoamana Galleria Huudossa, Laivurinkatu 43, Helsinki, 5.–16. heinäkuuta, joka päivä klo 12–18.

Kesäyössä

Vaahtera ei sano mitään koko päivänä,
mutta se on hyvä kuuntelemaan.
Pilvet huolivat pieniä murheitani
ja leijailevat pois ääntäkään päästämättä.
Iloni on vanhempi kuin muistan.
Minulla ei ole kiire mihinkään,
sillä en tiedä minne mennä.

Jean's at it again.

Neiti tekee äännerunon

Avaan puhelimeni muistikirjan ja sieltä löytyy tällainen teksti:

Ynnyttylyt ylyt
vyyttynynyt tyytyyn
nyyttylyn nyyttnyy
ynt ynnytyny ynt
ytny yyn yytny tyny
ytn ynttyntyy ynt ny

Jäljet johtavat nylttytyntyylly. Kun tiedustelen asiaa tyttäreltäni, hän myöntää syyllisyytensä ja kertoo sitten kirjoittaneensa ensin jotain (selkokielistä) ja vaihtaneensa sen jälkeen kaikki vokaalit y-kirjaimiksi ja korvanneensa lopulta konsonantit pelkillä n-, l- ja t-kirjaimilla. Niinhän siinä käy, kun ikänsä (melkein 11) kuuntelee iskän puhuvan runojen kirjoittamisesta.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      pilvet                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             nyt                                               kukat                                                                                                                                                                                                                                                                                                   kuin                   hiekka                                                                                                                 tulisit                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     sydämessä                                                                                                                                                           tämä                                                                                                               ihanat                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     solu                                                                                                                                                                                                                                             muuttuvat                                                                                                                                                                                                                                           kiveksi                                                                                                                                                 luomista                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     ja                         ulappa                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       hiljaa                                           juuri                                                                                                                                                   taivaalla                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             voikukan                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             aivan                                                                                                   liukuvat                                                                                                                       laulaa                                     kiven                                           kasvoni                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                           väsynyt                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 puissa                                                                                                                                                                                                                                                           monta                                                                                                                                                                                                                 puhuu                                                                           tuuli                                                                                                                                                                                                 on                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               on                                                                                                                                                               ennen     aika                                                                                                                                             tulisit                                                                                                                                                                             kieli                               vaaleat                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         kielessä                                                                                                                   nämä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     ovat                                                                                     ja                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     unet             lumoavasti vielä                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       hyväilystä                                                                                                                                                                                                                                               hiljaa   aaltojen        

Aamulla tietää, jos illalla on potkaissut varpaansa tyhmään kelloon.

Runo jota uskoo kirjoittavansa

on toinen runo.