Alleviivauksia, päällekirjoitusta ja muuta marginaliaa
maanantaina, heinäkuuta 24, 2006
Päivän Proust
Ihmiskunnassa kaikissa samanlaisina kukoistavien hyveiden yleinen esiintyminen ei ole yhtään sen merkillisempää kuin itse kullekin ominaisten vikojen moninaisuus. Eikä "yleisintä maailmassa" suinkaan ole terve talonpoikaisjärki vaan hyvyys. Kaikkein kaukaisimmissa kolkissa, Jumalan selän takana se kaikkien ihmeeksi kukkii itsestään kuin syrjäisessä laaksossa unikko, joka muistuttaa kaikkia maailman unikoita vaikkei ole niitä koskaan nähnytkään eikä koskaan tuntenut muuta kuin tuulen, joka joskus värisyttää sen yksinäistä punahilkkaa.
Marcel Proust, Paikannimet: paikkakunta (Ks. myös Kalliolle, Elävien kirja)
1 Comments:
Kaunista impressionismia tunteisiin.
Tuli mieleen se suomalainen kansanlaulu, jonka nimeä en saa päähäni, jossa kulkuripoika on nähnyt ruusun, jota ei voi unhoittaa..
Lähetä kommentti
<< Home