pilvet nyt kukat kuin hiekka tulisit sydämessä tämä ihanat solu muuttuvat kiveksi luomista ja ulappa hiljaa juuri taivaalla voikukan aivan liukuvat laulaa kiven kasvoni väsynyt puissa monta puhuu tuuli on on ennen aika tulisit kieli vaaleat kielessä nämä ovat ja unet lumoavasti vielä hyväilystä hiljaa aaltojen
posted by Karri Kokko at 00:15
2 Comments:
I don't know what it all means, but it feels like rain and digital snowflakes.
Jean
It's a simple cut-up of two poems about love and longing AND a few thousand empty spaces (& n b s p ;). That means the visual composition of the piece is arbitrary -- very much like rain, if you like. You can find other similar pieces at "Toisin sanoen," a joint for computer-assisted poetry.
Lähetä kommentti
<< Home