tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Kesäyössä

Vaahtera ei sano mitään koko päivänä,
mutta se on hyvä kuuntelemaan.
Pilvet huolivat pieniä murheitani
ja leijailevat pois ääntäkään päästämättä.
Iloni on vanhempi kuin muistan.
Minulla ei ole kiire mihinkään,
sillä en tiedä minne mennä.

2 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Mainio. Pidin.

Runossasi luonnon ja ihmisen elo synkkaavat hyvin yhteen ja lopulta pääsemme ikäänkuin "metafyysiseen varmuuteen".

"Minulla ei ole kiire mihinkään,
sillä en tiedä minne mennä."

Niin se on - tämä elämä. Ei kiirettä mihinkään, koska emme lopultakaan tiedä matkamme ("virallista") kohdetta.

Mutta oliko se Augustinus, joka sanoi, että totuus on tässä ja nyt - meidän sydämessämme.
Ei ole tarvis matkustaa ympäri maailmaa sen löytääkseen.

Ja Aku - 32:een ikävuoteensa asti varsinainen maailmanmies kyllä tiesi, mistä puhui.
Hänellä oli niin sanotusti kokemusta asiasta.

11:47 ap.  
Blogger KK said...

Aivan niin, Rauno. Jotain tuosta epävarmuuden ja täydellisen varmuuden prismankaltaisesta suhteesta taisin yrittää tavoitella tässä, ja muuallakin. Mitään ei tarvitse varsinaisesti tehdä, polku kerii itsensä auki muutenkin, mutta valppaana pitää olla!

12:28 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home