lauantaina, heinäkuuta 22, 2006

Venetsian kivet lepäävät.


Kaksi toisiinsa liitettyä hiljaisuutta.


Tuulen mukana voisi lentää pimeästä.

posted by Karri Kokko at 16:43

7 Comments:

Blogger Veloena said...

Tämä on ihana. Olen lukenut sen nyt monta kertaa. Se kuulostaa pyöreältä kiveltä. Ja tuo mieleen rannalla sattumalta vierekkäin huuhtoutuneet samanväriset kivet, joista toisessa kuitenkin kulkee kvartsijuomu.

Samalla kuitenkin mieleen tulee se, kuinka ihmiset lepäävät hautausmailla kivien alla.

11:31 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Mukavaa kun pidit. Pienen lomahiljaisuuden jälkeen ajattelin leikitellä ihan yksinkertaisilla lauseilla ja elementeillä. Katsoa mitä niistä saa irti, rikkoa vähän lauseparsia. Mitä esimerkiksi tarkoittaa Tuo sateesta löydetty kivi? Onhan se sekä toteamus että käsky, pyyntö. Venetsian lepäävät kivet oli ensin aktiivimuodossa Venetsian kivet lepäävät, mutta vaihdoin sen näin. Venetsian kivet viittaa John Ruskinin samannimiseen kirjaan, minä sain sen kuitenkin kesäkirjailijaltani Proustilta.

11:50 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Niin, ja kaikki Venetsian kivet siis lepäävät lehtikuusten varassa veden päällä.

11:51 ap.  
Blogger Veloena said...

Hee, loistavaa. Ennen kuin ehdin lukea kommenttisi, kävin Nasun päiväkävelyllä ja siellä tuosta kivikuvasta alkoi sikistä ja kuhista mielikuvia, jotka oli pakko tietysti kirjoittaa. (http://elavienkirja.blogspot.com/2006/07/kalliolle.html)

Lehtikuusi, jaa. Enpä muuta sano kuin että lehtikuusimetsä on hieno. Hei, tiedän missä semmoinen on. Siellä voisi olla lehtikuusentattejakin jo tähän aikaan vuodesta. SUomessa ei ole niin monia paikkoja, josta niitä voi kerätä vasuittain.

Minkähänlaiseksi ihmiseksi sitä olisi tullut, jos ei lapsena olisi käynyt ulkomailla niin paljon, ettei käsitys pyörökivirannasta jotenkin ihanimpana olisi vakiintunut?

Hmm.

Vesi puolestaan lepää kallion päällä.

12:50 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Muistin väärin tuon puulajin. Se oli italianleppä, joita tuotiin Venetsianlahden soisille saarille toistasataatuhatta kaupungin perustuksen luomiseksi. (Minulle vähän epäselväksi on jäänyt laskettiinko rungot pitkittäin vai iskettiinkö ne pystysuoraan paaluiksi, sillä lähteet käyttävät sekä sanoja "pile" että "pole".) Lajin ominaisuuksiin kuuluu, että veden alla se ei mätäne vaan ikään kuin kivettyy. Se on kuitenkin semmoinen määrä, että johonkin on syntynyt melkoinen hakkuuaukio. Muistaakseni rungot kaadettiin jostain Alppien etelärinteiltä ja uitettiin Po-jokea (tuohon on kyllä pakko laittaa tavuviiva) merelle. Melkoinen urakka joka tapauksessa. Italian rannoilta muistan kyllä nuo pyöreät kivet.

8:10 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Hakkuuaukio? Mahtoi olla nättikin. Po. aukko. Runossasi mainittuihin kukkiin viitaten (niihin jotka eivät tunne yhtään vierastaan) laitan päivän postiini sitaatin Proustilta (jota sinun ehdottomasti pitäisi lukea!).

8:45 ip.  
Blogger Veloena said...

Aah, pitäminen.
En pidä pitämisestä.
Mutta Proustista pidän.

Sanotaan nyt vaikka niin, että en jaksa ihan hirveästi innostua, kun joku mainitsee Proustin kirjoittavan paskaa. Koska Proust käsittelee tärkeitä teemoja.

tos sitaatista.

2:58 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home