maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Tripolin kreivitär Blayen prinssille III

Se mitä rakastavaiset kutsuvat menneisyydeksi,
hiipii nykyhetkeen heti tilaisuuden saatuaan.

Mutta minun päiväni eivät mene eivätkä tule,
ne ovat paikallaan, koska ne eivät mene ohitse.

posted by Karri Kokko at 22:24

4 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Miten tämä on mahdollista?
Toki ainakin rakastavaiset sen haluaisivat tietää...

11:48 ip.  
Blogger Karri Kokko said...

Ei aavistustakaan. Nämä tulevat minulle "ilmoituksena". Toisaalta innokkuutesi on ansaitseva vihjeen: edellisellä kupletilla on tekemistä Juuttaan, jälkimmäisellä kirkkoisä Augustinuksen kanssa. Capice?

11:59 ip.  
Blogger Rauno Rasanen said...

Nyt en kyllä snaijaa vihjeistäkään (ainakaan vielä), joskin Augustinus toki käsitteli ajan ongelmaa merkittävästi noin ihan filosofiankin kannalta.

"Totta kai minä tiedän, mitä aika on, mutta jos minulta sitä kysytään, en osaa vastata" - aprikoi "Iso-Aku" 400-luvulla.

Eikös se Döbeln voittanut venäläiset siellä Juuttaalla 1808? Mutta entäs sitten?

Capice? Joku jekkuhan tässä nyt on...

5:26 ap.  
Blogger Karri Kokko said...

Ei jekkua. Enkä minä runojeni selittäjä. No, Akun kohdalla olet jäljillä. Tuo tosiaan on vähän editoitu sitaatti hänen aika-pohdiskeluistaan. Ajattelin, että toisiaan kaipaavat rakastavaiset, jos ketkään, olisivat eksperttejä ikuisuuskysymysten suhteen, miltä tuntuu kun tuntuu, etteivät päivät "mene ohitse". Siitä toisesta en kerro. Menisi vähän monimutkaiseksi perustella Juutas Käkriäinen tähän. Seuraava osa on hiomavaiheessa. Siinä on juttua puluista.

9:55 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home