”Kaikki näyttää olevan sekaisin tätä nykyä”

Mitä? Ilmassa on keskustelua runoudesta!

Teemu Manninen yhtäällä ja Sven Laakso toisaalla ovat ottaneet asiakseen kommentoida lauantain Hesarin kritiikkejä Aki Salmelan ja Panu Tuomen uusimmista kokoelmista. Edellistä kismittää erityisesti Salmelaa arvostelleen Mervi Kantokorven tarkentamaton letkautus "kielikoulua käyvistä nykyrunoilijoista". Jälkimmäinen moittii häntä "mitäänsanomattomuudessaan huimaavasta ilmaisusta” ja toteaa: "En osaa sanoa kumpi olisi toivottavampaa, saada häneltä tyrmäys vai suitsutus."

Puuttumatta sen tarkemmin yksityiskohtiin panen tyytyväisenä merkille sen, että runoilijat näyttävät olevan taas kerran vähintään askeleen edellä määrittelijöitään. Ajatus kritiikin tehtävästä lokeroijana ja nimilappujen liimaajana on naurettava pyrkimys, etenkin yritys niputtaa kaikki tänään runoa kirjoittavat jonkin saman latistavan bannerin alle. Tiivistykseni ei ehkä ole kaikkein tuorein taikka omaperäisin, mutta miksei riittäisi kun todetaan, että Suomessa juuri nyt kirjoitettu runous ei ole pitkään aikaan ollut yhtä heterogeenistä, ilmaisultaan ja keinoiltaan ja julkaisutavoiltaan monipuolista. Tähän tuntuisi Manninenkin viittaavan kirjoittaessaan:

On siis ilmiselvää, mikäli lainkaan seuraa runouslehtiä ja runoutta lehdissä, että Suomessa ei ole "nykyrunoilijoiden kielikoulua", joka toimisi itseilmaisun pyhiä säännöksiä vastaan.

Tai edelleen oman kirjoituksensa kommenttiosastolla:

On improvisaatioita, tilkkutäkkien kutomista ties millä löydetyllä aineksella. Ihan tavallista inhimillistä sähellystä ja kaikilla tuo sama tunne, että yrittää sanoa jotain, mutta mitähän se olisi.

Niinpä. Sen sijaan mitä tulee Hesarin kykyyn tai taipumukseen olla pihalla, tai sitten vahingossa oikeassa, kannattaa lukaista mitä Irma Stenbäck kirjoittaa saman päivän lehdessä, kulttuuriosaston paraatipaikalla:

Mikä oli miehiään aikansa säesankari, runoilija Johan Henrik Erkko?

Miten pyyhkiä pölyt pois lyyrikosta, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta?

No, raottamalla runoilijan elämää. Aikalaiset ihailivat palavasieluista Erkkoa, jolla oli komea ulkonäkö, loistava seurustelutaito, aatteita ja ihanteita ja nippu runoja kainalossa.

Vaan ei rauhaa sielussa.

Jaa-a. Komea säesankari nippu runoja kainalossa, vaan ei rauhaa sielussa. Eikä meillä aavistusta, olisiko mieluummin ottanut tyrmäyksen vai suitsutusta.

Update: Keskusteluun liittyy myös Risto Niemi-Pynttäri.