Tennis, anyone?

Olen tulossa siihen ajatukseen, että Juhana Vähäsen viime kuukausina kirjoittamat tekstit ovat tämän hetken mielenkiintoisinta tavaraa. Nopea, äsken syntynyt ja loppuun asti harkitsematon käsitykseni on, että kyse on sellaisen paralleelitodellisuuden kuvauksesta, joka on melkein mutta vain melkein yksi yhteen sen todellisuuden kanssa, jossa kirjoitukset ilmestyvät. Yksityiskohdat ovat tunnistettavia, mutta ne ovat jollain oudolla ja ainakin minulle vielä tavoittamattomissa olevalla tavalla nyrjähtäneet vakiintuneilta sijoiltaan. Kuin tulisi tuttuun kaupunkiin usean vuosikymmenen tauon jälkeen. Kuin lukisi äidinkieltään, jonka käytännöt ovat muuttuneet, lehdestä, jonka typografia ja osastojako on pantu uusiksi. Se, sekin on hyvän runouden merkki.