ei ja
yö jo on
Alleviivauksia, päällekirjoitusta ja muuta marginaliaa
Hän oli kirkkaus siinä vedessä
joka tuli siihen laastiin
joka pantiin niiden kirjainten väliin
joista muodostettiin ne sanat
joilla ilmaistiin se asia
joka oli kirkasta kuin
kirkkaus tai
vesi itse
I recognise speech mirrors silenceNiinpä niin. Runoilla on se erityinen ominaisuus, että ne keskustelevat keskenään telepaattisesti, hyvinkin kaukaa ja ilman suoraa kosketusta toisiinsa. Yllä oleva katkelma, jossa puhutaan runoista yleensä mutta yhtä hyvin Jouni Tossavaisen Tiiliskivi-runosta tuossa alempana, on ensimmäinen säkeistö Scalljahin runosta "The Coming Instructers" ja se on luettavissa kokonaisuudessaan kollektiiviblogissa As/Is.
and words rise like bricks
from unknown pools when instinct
builds a bridge that shines
upon the hidden outline
of their mind reflecting its
flawed form for all to read.
visiousjust to find out some 22 000 other idiots have come up with the same, eh, typo. Damn!
A la rechercheJames Joyce and Marcel Proust met in 1922, on 18 May, after the first night of Igor Stravinsky's Renard, at a party for Serge Diaghilev also attended by Pablo Picasso, who had designed the sets. Afterwards Proust gave Joyce a life home in a taxi, and during the journey the drunken Irishman told Proust he had never read a single word he had written. Proust was very offended and took himself off to the Ritz, where he had an arrangement that he would always be fed, however late.
du temps
perdu
Surut ovat hulluja,Säepari laulusta, jota Albertine herkeämättä viheltää Marcel Proustin romaanissa "Vanki".
ken niitä kuulee on vielä hullumpi.